<\/p>\n
Tuore Finlandiavoittaja Mikko Rimminen<\/em> on kuvannut runoutta kirjallisuuden kuningaslajiksi. Hesarin haastattelussa 3.12. h\u00e4n sanoo: \u201dYrit\u00e4n edelleen kirjoittaa runoja. Ne vaan ovat valitettavan huonoja.\u201d Moni kovan tason prosaisti on Rimmisen tavoin aloittanut runoilla. Vaikkapa Hotakainen, Holappa, Melender, Tervo<\/em>\u2026 palaan heihin viel\u00e4.<\/p>\n Toivottavasti Rimminen saa viel\u00e4 runokoneensakin kuntoon. Tulos saattaisi olla mielenkiintoinen. Suuri osa suomalaisen lyriikan avantgardesta nuuskii edelleen Hugo Ballin, Tristan Tzaran<\/em> ja kumppaneiden jalanj\u00e4lki\u00e4. Vaikka mik\u00e4s siin\u00e4, ei t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kukaan merkitt\u00e4v\u00e4 kirjailija tai siksi aikova perinteest\u00e4 irrallaan juoksentele. (Saksalaissyntyinen Ball julkaisi Dadan manifestinsa jo vuonna 1916.)<\/p>\n Kurkataan Rimmisen runoilijanlaatua kolmentuhannen merkin kritiikill\u00e4, jonka tein Aamulehteen seitsem\u00e4n vuotta sitten. Kyseess\u00e4 oli h\u00e4nen toinen julkaistu, ja toistaiseksi tuorein kokoelmansa Sumusta pulppuavat mustat autot<\/em>. (Tammi 2003) Prosaisti Rimmisen tyyli taitaa olla jo kokoelmassa hyv\u00e4ll\u00e4 idulla:<\/p>\n AIVAN KUIN RUNOILIJA VIRKKAISI<\/p>\n Luen Mikko Rimmisen uutta runokokoelmaa Sumusta Pulppuavat mustat autot. Huomaan heti, ettei t\u00e4t\u00e4 kokoelmaksi voi sanoa. Ei kirjaksikaan. Kyseess\u00e4 on kolmekymment\u00e4 proosarunoa yksiss\u00e4 kansissa. Tai yht\u00e4 hyvin voisi ajatella, ett\u00e4 kirjassa on yksi runo, otsikoilla katkaistuna ja kolmessakymmeness\u00e4 osassa sivuille annosteltuna.<\/p>\n Kuka t\u00e4m\u00e4n tyylist\u00e4 rakennetta on aiemmin k\u00e4ytt\u00e4nyt? Ensimm\u00e4isen\u00e4 tulee mieleen Pentti Saarikoski<\/em> ja H\u00e4m\u00e4r\u00e4n tanssit<\/em>. Rimmisen tekstin intiimiyden ja et\u00e4\u00e4nnytt\u00e4misen yhdistelm\u00e4 tuo kuitenkin h\u00e4nen riveihins\u00e4 erilaisen otteen. Runojen toisiinsa liitt\u00e4minen on niin voimakas rakenteellinen tyylikeino, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4n mieless\u00e4ni nimet\u00e4 tekstin Rimmisen runojatkumoksi.<\/p>\n N\u00e4in Rimminen vie ajatuksen lankaa eteenp\u00e4in: h\u00e4nen runonsa nimi on aina seuraavan runon ensimm\u00e4isin\u00e4 sanoina. Luen runon Meri s\u00e4rkee p\u00e4\u00e4t\u00e4<\/em>, seuraava, nimelt\u00e4\u00e4n Joka p\u00e4iv\u00e4<\/em>, alkaa: \u201dMeri s\u00e4rkee p\u00e4\u00e4t\u00e4 laituriin, tuuli t\u00f6rm\u00e4\u00e4 vaahteroihin puistossa. Lehtikasan alta joku her\u00e4\u00e4, vaatii aamiaista vuoteeseen.\u201d Ev\u00e4it\u00e4 uuteen haetaan jo luetusta runosta. Niin kuin virkkuuty\u00f6t\u00e4 tehdess\u00e4 pujotetaan lanka aina edellisen silmukan l\u00e4pi. Rimmisen runo ottaa ensin taka-askeleen jatkaakseen eteenp\u00e4in \u2013 tekstit keskustelevat toistensa kanssa.<\/p>\n Runouden maaltapako jatkuu Rimmisenkin tekstiss\u00e4. Runoissa on runsaasti kaupunkikuvia, joskus liian tiukkaan puristettuna, mutta parhaimmillaan loistavia ja moneen suuntaan aukeavia: \u201dViikkoa p\u00e4\u00e4tettiin, p\u00e4ivi\u00e4, ruostetahrainen tehdas kirahteli virka-ajan j\u00e4lkil\u00e4mm\u00f6ss\u00e4.\u201d Tai toisen runon lopetus: \u201dHiekkalaatikolla lapsi kolhaisi lapiolla Kiinaa.\u201d<\/p>\n Rimmisen runossa on sis\u00e4\u00e4n upotettuja merkitysketjuja niin tihe\u00e4sti, ett\u00e4 on oltava kohtalaisessa runonlukukunnossa. Dopingia ei tarvita, mutta harjoitus- ja lukukertojen toisto antavat paremmat valmiudet p\u00e4\u00e4st\u00e4 aivan ydinmehun \u00e4\u00e4relle. Usein Rimminen k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 odotuksenmukaiset tulkinnat vastakohdikseen tai hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 puhekielen sanontoja: \u201dKun sesonki oli kolmesti n\u00e4ytt\u00e4ytynyt v\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4, koimme varustautua matkalle kohti suurta tunnettua.\u201d<\/p>\n Runon olemusta pohtivassa esseess\u00e4\u00e4n (MotMot 2000) Rimminen itse kirjoittaa: \u201dRunon idioottimaiselta vaikuttava pakko harata vastaan, kiusata yst\u00e4vi\u00e4\u00e4n ja ly\u00f6d\u00e4 sormille siihen ennalta ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isesti suhtautuvia on tuhoon tuomitun ainoa keino tehd\u00e4 suvustaan kuolematon tai edes oletetusti m\u00e4\u00e4r\u00e4aikainen.\u201d<\/p>\n Joskus runojatkumossa vilahtaa nokkelan sanaleikin taso: \u201dOletko tulossa vai menossa mukana?\u201d Valtaosin kuitenkin Rimmisen viile\u00e4st\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6n tarkkailusta kehittyy oivaltavia ajatuspolkuja. Ne hahmottavat maailmankuvaa enemm\u00e4n verbalistiikan \u2013 sanan varassa \u2013 kuin tunteiden kokemisen kautta. \u201dAamup\u00e4iv\u00e4n istuin torilla kuuntelemassa kaukaisen salamoinnin rasahtelua aivokuoressa, raatihuoneen portailla pulisi lauma luisia ukkoja, ajattelin s\u00e4\u00e4, s\u00e4\u00e4n sein\u00e4, ja sateen kalpean aavistuksen l\u00e4pi puristuivat kellastuneet valokuvat, menneiden kev\u00e4iden koteloituneet enteet.\u201d<\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Tuore Finlandiavoittaja Mikko Rimminen on kuvannut runoutta kirjallisuuden kuningaslajiksi. Hesarin haastattelussa 3.12. h\u00e4n sanoo: \u201dYrit\u00e4n edelleen kirjoittaa runoja. Ne vaan ovat valitettavan huonoja.\u201d Moni kovan tason prosaisti on Rimmisen tavoin aloittanut runoilla. Vaikkapa Hotakainen, Holappa, Melender, Tervo\u2026 palaan heihin viel\u00e4. Toivottavasti Rimminen saa viel\u00e4 runokoneensakin kuntoon. Tulos saattaisi olla mielenkiintoinen. Suuri osa suomalaisen lyriikan avantgardesta […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[137,63,501,7,130,254],"tags":[742,739,740,738,744,743,741],"class_list":["post-1191","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-finlandiapalkinnot","category-kirjoittamisen-ideat","category-kritiikit","category-lehtileikkeet","category-runous","category-unohdettujen-runojen-klinikka","tag-dadaismi","tag-finlandia-2010","tag-hugo-ball","tag-mikko-rimminen","tag-nenapaiva","tag-sumusta-pulppuavat-mustat-autot","tag-tristan-tzara"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1191","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1191"}],"version-history":[{"count":5,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1191\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6820,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1191\/revisions\/6820"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1191"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1191"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1191"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}