Iltap\u00e4iv\u00e4lehden otsikko kertoi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2009: \u201dTampereen yliopiston professori auttoi turvapaikanhakijan piiloon\u201d. Poliisi aikoi k\u00e4\u00e4nnytt\u00e4\u00e4 alaik\u00e4isen, Ashraf Sahil<\/em> -nimisen afgaanipojan Maahanmuuttoviraston m\u00e4\u00e4r\u00e4yksest\u00e4. Kirjassaan Suoranta kertoo mit\u00e4 turvapaikanhakijan vapaaehtoinen auttaminen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tarkoittaa. \u201dOnko minulla Suomen kansalaisena mahdollisuus, viranomaisten tapaan, saada ja vaatia oikeutta ja kohtuutta l\u00e4himm\u00e4iseni puolesta?\u201d, kirjoittaja kysyy.<\/p>\n Suurinta \u00e4\u00e4nt\u00e4 maahanmuuttopolitiikasta pit\u00e4v\u00e4t r\u00e4yh\u00e4t, jotka asioista v\u00e4hiten tiet\u00e4v\u00e4t. Tai ne, joiden moraalikoodisto on luotu putkiaivoisella yksisilm\u00e4isyydell\u00e4. Aikuiskasvatuksen professori Juha Suoranta kirjoittaa: \u201dOlen tullut huomaamaan, ett\u00e4 paras tapa edist\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 asioita on olla kuin Bj\u00f6rn Borg Wimbledonissa, kuin j\u00e4\u00e4vuori, ei meuhkata eik\u00e4 protestoida, vaan pysy\u00e4 asiassa.\u201d<\/p>\n Piilottajan p\u00e4iv\u00e4kirjassa Suoranta pist\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 likoon rehellisesti ja uskaltaa kirjoittaa my\u00f6s negaation kautta: \u201dMinun henkeni on nyt heikko, eik\u00e4 sit\u00e4 vahvista ilke\u00e4npuoleinen havainto, ett\u00e4 kaikkein hankalimmaksi asiaksi Ashrafin kanssa koen arkisen kanssak\u00e4ymisen. En osaa tarkkaan sanoa, miksi n\u00e4in on. Yrit\u00e4n pohtia asiaa erottamalla toisistaan vanhemmuuden, yst\u00e4vyyden ja auttamissuhteen sek\u00e4 niiss\u00e4 vallitsevat erilaiset k\u00e4ytt\u00e4ytymiss\u00e4\u00e4nn\u00f6t ja moraalikoodit.\u201d<\/p>\n Suorannan pamfletista kasvaa laaja essee, joka pohtii yhteiskunnan ja yksil\u00f6n vastuuta, maahanmuuttoty\u00f6t\u00e4 tekevi\u00e4 organisaatioita, kirkon asemaa ja auttamishalua tai haluttomuutta, sek\u00e4 maahanmuuton taloudellisia kysymyksi\u00e4: \u201dTarkoitukseni ei ole ratkaista aiheeseen liittyvi\u00e4 monia ongelmia ja avoimia kysymyksi\u00e4, vaan tehd\u00e4 niit\u00e4 n\u00e4kyviksi, ehk\u00e4 my\u00f6s h\u00e4lvent\u00e4\u00e4 asiaa koskevan julkisen keskustelun v\u00e4\u00e4ristyneimpi\u00e4 muotoja.\u201d<\/p>\n Teorioilla on v\u00e4h\u00e4inen voima esimerkkiin verrattuna. V\u00e4itteet vaativat perustelunsa, joiden verkkoon on helppo sotkeutua. Hyv\u00e4 tarina her\u00e4\u00e4 eloon ja sill\u00e4 on mahdollisuus vaikuttaa.\u00a0Parituhatta vuotta sitten muuan puusep\u00e4n poika kertoi aina vertauksen, jotta kovakalloisimmatkin ymm\u00e4rt\u00e4isiv\u00e4t mist\u00e4 on kyse.\u00a0Suorannan Piilottajan p\u00e4iv\u00e4kirja kaikkine k\u00e4\u00e4nteineen on t\u00e4llainen kiistelty\u00e4 kysymyst\u00e4 selkiytt\u00e4v\u00e4 tositarina.<\/p>\n Hesari kirjoittaa t\u00e4n\u00e4\u00e4n Sivu\u00e4\u00e4ni\u00e4 -palstallaan: \u201dMaahanmuutto ei ole kuuma peruna vain tulevissa eduskuntavaaleissa. My\u00f6s kev\u00e4\u00e4n kirjoissa sit\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n monelta kantilta.\u201d Pohjiksi voisi lukea Suorannan 142 sivuisen pokkarin. Osallistuvan havainnoinnin metodilla tehty teksti on el\u00e4m\u00e4nmakuista ja auttamisen etiikan pohdinnat syvent\u00e4v\u00e4t kuvaa.<\/p>\n![\"Suomalainen](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2011\/01\/sotilas.jpg\" "\\"Suomalainen")
<\/em><\/p>\n