{"id":1330,"date":"2011-03-11T13:23:01","date_gmt":"2011-03-11T10:23:01","guid":{"rendered":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=1330"},"modified":"2011-03-11T13:27:51","modified_gmt":"2011-03-11T10:27:51","slug":"veijo-meren-mielipide-nakymattoman-orkesterin-johtajasta","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=1330","title":{"rendered":"Veijo Meri ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n orkesterin johtaja"},"content":{"rendered":"

<\/p>\n

Veijo Meri on suomalaisen kirjallisuuden gigantti. Kenties modernismimme merkitt\u00e4vin kirjailija. Julkaisu- ja ansioluetteloita varten on toiset foorumit, vaikkapa Wikipedia. Nyt zoomataan aivan pieneen. Lopulta vain yhdeks\u00e4\u00e4n lyhyeen riviin.<\/p>\n

\"Kansi<\/p>\n

Kolme vuotta sitten, kun Meri t\u00e4ytti 80, Aamulehden toimittaja Johanna Vehkoo<\/em> soitti kirjailijalle ja kysyi haastattelua. Muuta ei loistavaan ideaan tarvittukaan. Juttua tuli luurin t\u00e4ydelt\u00e4 ja toimittajan teht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4i naputella kokosivun juttu kasaan. Vuodatuksensa lopuksi Meri oli todennut: \u201dMutta minunhan ei pit\u00e4nyt antaa mit\u00e4\u00e4n haastatteluja, ja nyt min\u00e4 olen puhunut n\u00e4in kauhean paljon.\u201d Jutusta tuli taatusti kirjailijan itsens\u00e4 n\u00e4k\u00f6inen. Lohkaistaan t\u00e4h\u00e4n armoitetun tarinaniskij\u00e4n haastattelusta maukas pala:<\/p>\n

\u201dEi romaania voi joka vuosi julkaista, jos sen todella alusta ihan kirjoittaa niin, ett\u00e4 siin\u00e4 on hahmo. Semmoinen, joka ei noudata jotain aikaisempaa rakennetta, eli ihan omaehtoinen kirja, ja tyyli on minun. Se pit\u00e4\u00e4 kirjoittaa niin, ett\u00e4 kirja on ensimm\u00e4isest\u00e4 lauseesta viimeiseen asti yhten\u00e4inen, samaa kokonaisuutta.<\/p>\n

Lauri Viidan kanssa t\u00e4st\u00e4 puhuttiin, ett\u00e4 jokaisen lauseen t\u00e4ytyy sopia kokonaisuuteen. Viita minulle soittikin muutama viikko ennen kuolemaansa. H\u00e4n oli polttanut sotilaspassinsa, kun h\u00e4nell\u00e4 oli niit\u00e4 eksistenssikohtauksia niin kuin minullakin. Niin kuin Luther oli saanut sen kohtauksen ja kirkossa kaatunut.<\/p>\n

No, Viita oli k\u00e4ynyt hakemassa uuden passin ja h\u00e4nell\u00e4 oli uusi pukukin. H\u00e4net oli kutsuttu Linnaan, ja h\u00e4n minulta kysyi, ett\u00e4 menenk\u00f6 min\u00e4 ja otanko vaimoni mukaan. Sanoin, ett\u00e4 totta kai. Mutta ent\u00e4 jos vaimo rupeaa siell\u00e4 johtamaan n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 orkesteria, kysyi Viita. Min\u00e4 siihen, ett\u00e4 ei kai se haittaa, jos se orkesteri ei soita.\u201d<\/p>\n

\"Laila<\/p>\n

Meri on kirjoittanut kaikkea mahdollista etymologisesta sanakirjasta l\u00e4htien. Runokokoelmia on kertynyt kahdeksan, silti ne ovat vain sivupolku h\u00e4nen tuotannossaan. Merell\u00e4 on aidon lyyrikon ote, runot eiv\u00e4t pyri selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n. L\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n lopuksi mainitsemaani yhdeks\u00e4\u00e4 tekstirivi\u00e4. Esikoiskokoelman Mielen l\u00e4ht\u00f6laskenta<\/em> (wsoy 1976) aloittaa lyhyt runo. Se on mainio kuvaus kirjailijasta, joka on pilkun p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kokonaisen maailmansa siirt\u00e4misest\u00e4 paperille:<\/p>\n

Tuoli istuu, p\u00f6yt\u00e4 seisoo, s\u00e4nky makaa.<\/p>\n

Ikkuna on halpaa sein\u00e4\u00e4,<\/span><\/p>\n

se neli\u00f6i py\u00f6re\u00e4n maailman.<\/span><\/p>\n

Kirjan sivulle mahtuu<\/span><\/p>\n

kolme metri\u00e4 kirjoitusta,<\/span><\/p>\n

pieneen romaaniin viisi sataa.<\/span><\/p>\n

K\u00e4velen sen matkan <\/span><\/p>\n

kuudessa minuutissa<\/span><\/p>\n

mieless\u00e4 kaikki.<\/span><\/p>\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Veijo Meri on suomalaisen kirjallisuuden gigantti. Kenties modernismimme merkitt\u00e4vin kirjailija. Julkaisu- ja ansioluetteloita varten on toiset foorumit, vaikkapa Wikipedia. Nyt zoomataan aivan pieneen. Lopulta vain yhdeks\u00e4\u00e4n lyhyeen riviin. Kolme vuotta sitten, kun Meri t\u00e4ytti 80, Aamulehden toimittaja Johanna Vehkoo soitti kirjailijalle ja kysyi haastattelua. Muuta ei loistavaan ideaan tarvittukaan. Juttua tuli luurin t\u00e4ydelt\u00e4 ja toimittajan […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[425,63,7,118,254],"tags":[833,834,835,832,429],"class_list":["post-1330","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallinen-huumori","category-kirjoittamisen-ideat","category-lehtileikkeet","category-romaanin-kieli","category-unohdettujen-runojen-klinikka","tag-johanna-vehkoo","tag-lauri-viita","tag-mielen-lahtolaskenta","tag-suomalainen-modernismi","tag-veijo-meri"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1330","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1330"}],"version-history":[{"count":5,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1330\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1337,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1330\/revisions\/1337"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1330"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1330"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1330"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}