{"id":1597,"date":"2011-10-11T15:32:58","date_gmt":"2011-10-11T12:32:58","guid":{"rendered":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=1597"},"modified":"2011-10-11T15:32:58","modified_gmt":"2011-10-11T12:32:58","slug":"mita-nobelisti-haluaa-sanoa","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=1597","title":{"rendered":"Mit\u00e4 Nobelisti haluaa sanoa?"},"content":{"rendered":"

<\/p>\n

Kun Tomas Transtr\u00f6merin tuplakokoelma Totuudenkynnys Surugondoli<\/em> julkaistiin meill\u00e4 1997, Tero Liukkonen kirjoitti Hesarin kritiikiss\u00e4: \u201dTranstr\u00f6mer on Ruotsin t\u00e4m\u00e4n vuosisadan runoilijoista arvostetuimpia ja nykylyyrikoista kansainv\u00e4lisesti tunnetuin. H\u00e4nelle on kertynyt palkintoja niin, ett\u00e4 oikeastaan puuttuu en\u00e4\u00e4 Nobelin kirjallisuuspalkinto, jota ruotsalaiset asiantuntijat h\u00e4nelle mielell\u00e4\u00e4n povaavat.\u201d<\/p>\n

\"Tomas<\/p>\n

Edellinen runouden Nobel meni puolalaiselle Wislawa Szymborskalle 1996. Kumpaakin runoilijaa yhdist\u00e4\u00e4 tuotannon niukkuus ja modernismin perinne \u2013 aina patetian s\u00e4vyihin saakka. Ruotsin kuninkaalliseen akatemiaan se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 purevan \u201dkokeellisuutta ja vaikeaselkoisuutta\u201d paremmin.<\/p>\n

Asia ei silti ole noin yksinkertainen. Transtr\u00f6mer tavoittaa s\u00e4keisiins\u00e4 n\u00e4enn\u00e4isest\u00e4 helppoudesta huolimatta uskomattomia syvyyksi\u00e4:<\/p>\n

\u201dToisinaan, mutta harvoin, \/ joku meist\u00e4 todella n\u00e4kee toisen: \/ hetkeksi ihminen tulee n\u00e4kyviin \/ kuin valokuvassa mutta selvemmin, \/ ja taustalla n\u00e4kyy jotakin \/ h\u00e4nen varjoaan suurempaa. \/ H\u00e4n seisoo kokovartalokuvassa vuoren edess\u00e4. \/ Se on pikemmin kotilonkuori kuin vuori. \/ Se on pikemmin talo kuin kotilonkuori. \/ Se ei ole talo, mutta siin\u00e4 on monta huonetta. \/ Se on ep\u00e4selv\u00e4, mutta valtaisa. \/ Se kasvaa esiin siit\u00e4, se h\u00e4nest\u00e4. \/ Se on h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4, h\u00e4nen labyrinttins\u00e4.\u201d<\/p>\n

Juttuni keskeinen ajatus on hyvin subjektiivinen, faktaa nobelistista l\u00f6ytyy riitt\u00e4v\u00e4sti muualta. Transtr\u00f6mer on ollut minulle yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 runoilijoista. Jokin selitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n h\u00e4nen teksteiss\u00e4\u00e4n on vedonnut, ensitutustuminen aivan erityisesti.<\/p>\n

Kokoelma El\u00e4ville ja kuolleille<\/em> julkaistiin 1989. Vain 32 varsinaista runosivua kohtuuttoman suurella fontilla ladottuna. Mutta hyvin ne riittiv\u00e4t Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoon ja seuraavana vuonna jaettavaan kansainv\u00e4liseen Neustad-palkintoon.<\/p>\n

\"Englantilaisia<\/p>\n

Lainaan t\u00e4h\u00e4n kokoelman ensimm\u00e4isen runon Unohdettu kapteeni<\/em>. Miten hienosti ja monis\u00e4ikeisesti se k\u00e4sittelee ajan ulottuvuutta. S\u00e4keiden preesens sy\u00f6 sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 kaiken: menneisyyden, historiallisen tilanteen, poikkeuksellisesti aistitun nykyhetken ja tulevan kuoleman v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden:<\/p>\n

\u201dMeill\u00e4 on monta varjoa. Olin matkalla kotiin \/ syyskuun y\u00f6ss\u00e4 kun Y \/ nelj\u00e4n vuosikymmenen j\u00e4lkeen \/ kapusi haudasta liittyen seuraani.<\/p>\n

H\u00e4n oli ensin t\u00e4ysin tyhj\u00e4, pelkk\u00e4 nimi \/ mutta h\u00e4nen mietteens\u00e4 uivat \/ ajan virtaa nopeammin \/ kunnes saivat meid\u00e4t kiinni.<\/p>\n

Nyt katsoin maailmaa my\u00f6s h\u00e4nen silmill\u00e4\u00e4n \/ ja min\u00e4 n\u00e4in sodan meren. \/ Allemme kasvoi viimein laiva \/ jossa h\u00e4n oli kapteeni.<\/p>\n

Edess\u00e4 ja takana atlantinsaattueen aluksia \/ eloon j\u00e4\u00e4vi\u00e4 laivoja \/ ja toisia kyljess\u00e4\u00e4n Merkki (kaikille n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n)<\/p>\n

unettomat vuorokaudet vuorottelivat \/ mutta h\u00e4nen vuoronsa jatkui \u2013 \/ \u00f6ljytakin alla pelastusliivit. \/ H\u00e4n ei koskaan palannut kotiin.<\/p>\n

Sis\u00e4inen itku vuodatti h\u00e4nen verens\u00e4 kuiviin \/ er\u00e4\u00e4ss\u00e4 Cardiffin sairaalassa. \/ H\u00e4n sai vihdoin k\u00e4yd\u00e4 pitk\u00e4kseen \/ ja muuttua horisontiksi.<\/p>\n

Hyv\u00e4sti yhdentoista solmun saattueet! Hyv\u00e4sti 1940! \/ T\u00e4ss\u00e4 loppuu maailmanhistoria. \/ Pommikoneet j\u00e4iv\u00e4t. \/ Kanervanummet kukkivat.<\/p>\n

Valokuva vuosisadan alusta: muuan ranta. \/ Rannalla kuusi pyh\u00e4pukuista poikaa. \/ He seisovat syliss\u00e4 purjelaivat. \/ Ja ilmeet, miten vakavat!<\/p>\n

Laivat, kerran el\u00e4m\u00e4 ja kuolema er\u00e4ille heist\u00e4. \/ My\u00f6s kuolleista kirjoittaminen \/ on leikki joka muuttuu raskaaksi \/ siit\u00e4 mik\u00e4 on tulossa.\u201d<\/p>\n

Lopuksi vastaus otsikon kysymykseen. Surugondolin ensimm\u00e4isen runon nelj\u00e4 viimeist\u00e4 s\u00e4ett\u00e4:<\/p>\n

\u201dHaluan sanoa vain sen<\/span><\/p>\n

mik\u00e4 kimmelt\u00e4\u00e4<\/span><\/p>\n

ulottumattomissa<\/span><\/p>\n

kuin panttilainaajan hopea.\u201d<\/span><\/p>\n

\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026.<\/p>\n

Suomennokset: Unohdettu kapteeni, Brita Polttila, muut s\u00e4keet Caj Westerberg.<\/span><\/p>\n

\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026.<\/span><\/p>\n

Edellisen jutun KIRJASTOAPURAHOIHIN palaan, kun ehdin tekem\u00e4\u00e4n yhteenvetoa s\u00e4hk\u00f6postiini kertyneest\u00e4 palautteesta.<\/span><\/p>\n

\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026<\/span><\/p>\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kun Tomas Transtr\u00f6merin tuplakokoelma Totuudenkynnys Surugondoli julkaistiin meill\u00e4 1997, Tero Liukkonen kirjoitti Hesarin kritiikiss\u00e4: \u201dTranstr\u00f6mer on Ruotsin t\u00e4m\u00e4n vuosisadan runoilijoista arvostetuimpia ja nykylyyrikoista kansainv\u00e4lisesti tunnetuin. H\u00e4nelle on kertynyt palkintoja niin, ett\u00e4 oikeastaan puuttuu en\u00e4\u00e4 Nobelin kirjallisuuspalkinto, jota ruotsalaiset asiantuntijat h\u00e4nelle mielell\u00e4\u00e4n povaavat.\u201d Edellinen runouden Nobel meni puolalaiselle Wislawa Szymborskalle 1996. Kumpaakin runoilijaa yhdist\u00e4\u00e4 tuotannon niukkuus […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[110,123,96,130,411,30],"tags":[973,972,385,974,975],"class_list":["post-1597","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuuden-nobel","category-lukeminen","category-maailmankirjallisuus","category-runous","category-suomennokset","category-suosikkikirjat","tag-elaville-ja-kuolleille","tag-kirjallisuuden-nobel-2011","tag-tomas-transtromer","tag-totuudenkynnys-surugondoli","tag-wislawa-szymborska"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1597","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1597"}],"version-history":[{"count":5,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1597\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1604,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1597\/revisions\/1604"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1597"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1597"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1597"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}