Autobiografinen kirjallisuudentulkinta on j\u00e4lleen nostanut p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n my\u00f6s kritiikeiss\u00e4. Lukijoille uskottavuuden illuusio ja \u201dtosiel\u00e4m\u00e4n\u201d yhtym\u00e4kohtien hakeminen tuntuu olevan t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Kirjailija tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tarina muuttuu kansien v\u00e4liss\u00e4 aina fiktioksi. Totuuden siemeni\u00e4 toki l\u00f6ytyy. Niin kuin alla olevasta kolumnista.<\/p>\n
![\"Kuvapohja:](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2011\/10\/harakka.jpg\" "\\"Kuvapohja:")
<\/p>\n
HYV\u00c4\u00c4 HUOMENTA KAUNIS ROUVA<\/strong><\/p>\n Kirjailija hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 kansien v\u00e4liin oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Eik\u00e4 sek\u00e4\u00e4n riit\u00e4: h\u00e4n on varas, utelias harakka, joka nappaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 muiden kokemuksista ja tarinoista kaiken mik\u00e4 kiilt\u00e4\u00e4. N\u00e4in kuulee usein v\u00e4itett\u00e4v\u00e4n. Mutta miten k\u00e4y todellisuudessa nelj\u00e4n sanan \u201dvarastaminen\u201d. Mit\u00e4 saattaa tapahtua ennen kuin yksi lause p\u00e4\u00e4tyy romaanin sivuille?<\/p>\n Pari vuotta sitten sain puhelun, jossa minua pyydettiin viem\u00e4\u00e4n paikallisen kirjailijayhdistyksen onnittelut ja kukat palvelukodissa 95 vuotta t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4lle kirjailijalle.<\/p>\n Ja koska j\u00e4nistin, en ymm\u00e4rt\u00e4nyt mit\u00e4 olisin osannut eri sukupolven ihmiselle luontevasti sanoa, kilautin kaverille, joka hallitsee sosiaaliset tilanteet suvereenisti kaikissa oloissa. H\u00e4n vei tervehdykset puolestani. Homma hoitui, mutta oma raukkamaisuuteni ei j\u00e4tt\u00e4nyt minua rauhaan.<\/p>\n Ajattelin, ett\u00e4 h\u00f6lm\u00f6yteni pit\u00e4isi jotenkin hyvitt\u00e4\u00e4. Oman itsetuntoni vuoksi \u2013 ja kirjailijan, joka oli kaartamassa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppusuoralle. Ehdotin Kirjailija -lehdelle juttua p\u00e4iv\u00e4n sankarista ja lupasin kasata koko paketin, hoitaa tekstin ja valokuvat.<\/p>\n Tekstin pyysin kirjailijan nuoremmalta kollegalta, heill\u00e4 oli yhteisi\u00e4 muistoja jo vuosikymmenten takaa. Lupasin l\u00e4hte\u00e4 haastattelutilaisuuteen mukaan, ottaa kuvat sek\u00e4 editoida jutun sovittuun mittaan.<\/p>\n Tulos julkaistiin aikanaan lehden kansijuttuna. Hoitokodissa j\u00e4rjestettiin sataa k\u00e4yv\u00e4lle kirjailijalle kahvitilaisuus ja tarina h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n luettiin \u00e4\u00e4neen kaikille. Muutaman viikon kuluttua kirjailija kuoli, mutta ohikiit\u00e4v\u00e4n hetken hoitajat ja muut asukkaat olivat ehtineet n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4net aivan uusin silmin. Ehk\u00e4 tulin sovittaneeksi jotain.<\/p>\n Lehden juttua kasatessa k\u00e4vin pari kertaa kirjailijan viisitoista vuotta nuoremman kollegan luona. Keskustelimme jutun n\u00e4k\u00f6kulmasta ja haimme tarinaan sopivia nostalgiakuvia h\u00e4nen albumistaan: yhteisi\u00e4 hetki\u00e4 kirjailijaliiton matkoilla, arvokkaita tilanteita suurl\u00e4hettil\u00e4\u00e4n vastaanotolla, lomakuvia Lontoosta ja Islannista.<\/p>\n Keskustelumme kiertyiv\u00e4t menneeseen ja muistoihin, eik\u00e4 minulla ollut v\u00e4h\u00e4isint\u00e4k\u00e4\u00e4n tarkoitusta napata niist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tekeill\u00e4 olevaan kirjaani. Toisin k\u00e4vi. \u201dOli synkk\u00e4 ja myrskyinen y\u00f6\u201d, kun mieleeni pulpahti voimakkaana yksi lause keskusteluistamme ja kirjoitin sen y\u00f6p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4ni odottavaan muistikirjaan.<\/p>\n Joitain muitakin hippuja tapahtumista p\u00e4\u00e4tyi tekeill\u00e4 olevan kirjan tekstiin, mutta ne sekoittuivat muistiinpanoihini, omiin lapsuudenkokemuksiin ja tarinan fiktiiviseen imuun, joka edetess\u00e4\u00e4n alkoi itse ohjailla itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Mieleeni tarttuneen yksinkertaisen, mutta upean lauseen lainasin yhteyteen jossa se alkoi saada uusia merkityksi\u00e4. Viimeisilt\u00e4 riveilt\u00e4 voit lukea miten t\u00e4m\u00e4n jutun otsikko on tuoreen romaanin sivuille sovitettu:<\/p>\n \u201dJa koska min\u00e4 muistan vain merkityksett\u00f6m\u00e4n, kuvien h\u00e4m\u00e4r\u00e4t taustat ja pienet yksityiskohtien yksityiskohdat, tekstinkappaleet ilman yhteyksi\u00e4 ja puheiden sivulauseet, p\u00e4\u00e4h\u00e4ni on j\u00e4\u00e4nyt vain Hildan hyr\u00e4ily ja lupaus opettaa minut lukemaan.<\/p>\n Ja viel\u00e4 yksi muisto, jossa Hilda on sitaissut esiliinansa keitti\u00f6n ovenkahvaan, h\u00e4nell\u00e4 on yll\u00e4\u00e4n kukallinen mekko, me istumme ulkoportailla iltap\u00e4iv\u00e4n auringossa ja pahvikantinen valokuva-albumi lep\u00e4\u00e4 Hildan polvilla. Joissain kuvissa ihmisten p\u00e4\u00e4n yl\u00e4puolelle on piirretty risti ja Hilda sanoo, ett\u00e4 heid\u00e4n kanssaan ei voi puhua en\u00e4\u00e4 samalla tavoin kuin me t\u00e4ss\u00e4 toisillemme, kuolleiden kanssa pit\u00e4\u00e4 keskustella \u00e4\u00e4neti oman p\u00e4\u00e4ns\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n Min\u00e4 ny\u00f6kk\u00e4\u00e4n ja melkein ymm\u00e4rr\u00e4n, Hilda n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuvia, joissa h\u00e4n istuu \u00e4itins\u00e4 syliss\u00e4, sitten rippikuvat ja h\u00e4\u00e4kuva, kuvia h\u00e4nest\u00e4 oppilaidensa kanssa, joille h\u00e4n on opettanut \u00e4idinkielt\u00e4. <\/span><\/p>\n Oikeastaan, h\u00e4n sanoo. Min\u00e4 olen ollut nuorena aika kaunis, mutta yht\u00e4 ihmist\u00e4 lukuun ottamatta kukaan ei koskaan sanonut sit\u00e4 minulle. Vain koulun vahtimestari toivotti joka aamu: Hyv\u00e4\u00e4 huomenta kaunis rouva.<\/em><\/span><\/p>\n Nojaan Hildan pehme\u00e4\u00e4n olkavarteen ja h\u00e4n sanoo: Muista sin\u00e4, kun kasvat, muista aina sanoa jos silt\u00e4 tuntuu. Ja voithan joskus sanoa vaikka ei niin kovasti tuntuisikaan.\u201d<\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kirjoitin kolumnin SARA-lehden elokuun numeroon. Nyt, kun uusi lehti on jo ilmestynyt, lienee korrektia tarjota juttu t\u00e4ss\u00e4. Kirjailijalta kysyt\u00e4\u00e4n aina tarinan todenmukaisuudesta, tivataan kirjoittaako h\u00e4n omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n. Moni (ehk\u00e4) kirjoittaa, esimerkiksi meill\u00e4kin kovassa nosteessa oleva norjalainen Karl Ove Knausg\u00e5rd. Autobiografinen kirjallisuudentulkinta on j\u00e4lleen nostanut p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n my\u00f6s kritiikeiss\u00e4. Lukijoille uskottavuuden illuusio ja \u201dtosiel\u00e4m\u00e4n\u201d yhtym\u00e4kohtien hakeminen tuntuu […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[358,63,7,123],"tags":[985,983,984,917,982],"class_list":["post-1619","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-journalismi","category-kirjoittamisen-ideat","category-lehtileikkeet","category-lukeminen","tag-autobiografia","tag-karl-ove-knausgard","tag-kolumni","tag-linnun-muotokuva","tag-sara-lehti"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1619","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1619"}],"version-history":[{"count":7,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1619\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1627,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1619\/revisions\/1627"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1619"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1619"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1619"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}