Emily Dickinson<\/em> (1830\u20131886) on vuosisatansa merkitt\u00e4vimpi\u00e4 englanninkielisi\u00e4 runoilijoita. H\u00e4nelt\u00e4 on s\u00e4ilynyt 1775 teksti\u00e4, joista <\/span>Merja Virolainen<\/em> on k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt 78 kokoelmaan Golgatan kuningatar. <\/em>(Tammi 2004)<\/p>\n Kliseisen myytin mukaan tosi taidetta syntyy vain k\u00e4rsimyksest\u00e4 ja luovien taitelijoiden \u201dsoitto on suruista tehty.\u201d Totta uskomuksesta on usein ollut naistaitelijan osa. Aikanaan, kun meill\u00e4 \u201dkultakauden\u201d miesmaalarit ker\u00e4siv\u00e4t kunnian, Helene Schjerfbeck oli \u201dvain maalausta harrastava mamselli.\u201d<\/p>\n Emily Dickinson kirjoitti runonsa Massachusettin viidensadan perheen syv\u00e4sti uskonnollisessa maanviljelij\u00e4yhteis\u00f6ss\u00e4. H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 oli kongressiedustaja, joka vastusti naisten tasa-arvoa. \u00c4iti k\u00e4rsi masennuksesta eik\u00e4 pystynyt hoitamaan tyt\u00e4rt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n N\u00e4ist\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdista syntyiv\u00e4t runot, jotka vasta Dickinsonin kuoleman j\u00e4lkeen tulivat laajemmin tunnetuksi ja saivat heti lukijoilta hyv\u00e4n vastaanoton. Kriitikot tosin jaksoivat harata vastaan pitemp\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Dickinsonin teksti on k\u00e4rsivien ja petettyjen runoutta, mutta ennen kaikkea t\u00e4yttymyst\u00e4 odottavien runoutta. Niiden, joille ei koskaan suoda sit\u00e4 mit\u00e4 he kiihkeimmin tahtovat ja ikuisesti odottavat.<\/p>\n Runoissa maallinen rakkaus kietoutuu taivaalliseen, mutta Jumala n\u00e4hd\u00e4\u00e4n usein sadistisena hahmona, joka pett\u00e4\u00e4 lupauksensa: \u201dViisaampi olen nyt: p\u00e4lyilen taivaita \/ ep\u00e4illen, olen aina varuillani \/ kuin lapset, joita kerran on huijattu, \/ uskovat, ett\u00e4 jokainen on huijari.\u201d<\/p>\n Dickinson on vastaparien runoilija. Saman runon sis\u00e4ll\u00e4 tunne saattaak\u00e4\u00e4nty\u00e4 n\u00f6yryydest\u00e4 uhmaan tai ylistyksest\u00e4 h\u00e4pe\u00e4\u00e4n. Kapinallisuus, kysely ja kyseenalaistaminen ovat h\u00e4nen teemojaan. T\u00e4yttym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t henkil\u00f6kohtaiset unelmat antavat voimaa ja vimmaa tekstiin.<\/p>\n Ensin s\u00e4keet saattavat kertoa alistumisesta, kuin koiran rakkaudesta: \u201dMahtava olen siis, jos se on mieleesi, \/ tai pieni poloinen tai mink\u00e4 tahansa muun kokoinen, \/ tismalleen sit\u00e4 kokoa kuin vain miellytt\u00e4\u00e4 sinua.\u201d Seuraavassa hetkess\u00e4 keinu heilahtaa uhmakkaan itsetietoiseksi: \u201dK\u00e4y ylv\u00e4\u00e4sti: maksoit suudelmasta \/ koko taivasosuutesi.\u201d<\/p>\n Dickinsonin teksteiss\u00e4 maailma n\u00e4hd\u00e4\u00e4n k\u00e4rsimyksen valossa. Ter\u00e4vimmill\u00e4\u00e4n s\u00e4keisiin latautuu purevaa sarkasmia, joka kiteytyy runollisen aforistiseksi: \u201dVeden oppii janosta \/ ja maan merenk\u00e4ynnist\u00e4, \/ liidon kivusta, \/ rauhan pistinraudasta, rakkauden haudasta, \/ linnut lumesta.\u201d<\/p>\n Runot eiv\u00e4t koskaan kerro t\u00e4yttymyksest\u00e4, vaan sen puutteesta. Dickinson kirjoittaa miten paljon ihanampaa on menett\u00e4\u00e4 kuin saada. Kun h\u00e4nen runoistaan olisi viimein julkaistu kokonainen kirja, h\u00e4n kielt\u00e4ytyi.<\/p>\n Rakkauden kaaren runoilija kuvaa kirpe\u00e4sti muutamalla s\u00e4keell\u00e4: Rakastuneen syd\u00e4n tahtoo ensin nauttia, sitten v\u00e4ist\u00e4\u00e4 kipua ja lopulta se haluaa l\u00e4\u00e4kett\u00e4 tuskien turruttajaksi.<\/p>\n Runot on alkuper\u00e4ist\u00e4 s\u00e4ejakoa noudattaen suomennettu s\u00e4emittaan, vaikka m\u00e4\u00e4r\u00e4pituisuudesta on luovuttu. Paikoin huomaa miten englannin kieli hel\u00e4ht\u00e4isi pitk\u00e4\u00e4 suomea kauniimmin: \u201dSido vain minut, vaan yh\u00e4ti kykenen laulamaan \u2013 Bind me, I still can sing.\u201d<\/em><\/p>\n Lopuksi j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n tiukka nelis\u00e4e:<\/p>\n P\u00e4ivist\u00e4 aina jokin<\/p>\n eroaa toisista:<\/span><\/p>\n se kun yst\u00e4v\u00e4 saapui, ja se<\/span><\/p>\n kun h\u00e4nen oli kuoltava.<\/span><\/p>\n \u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026…………………………………<\/p>\n Dickinsonin kirjallisina esikuvia olivat mm. William Shakespeare ja Charlotte ja Emily Bront\u00eb. Aineistoa l\u00f6ytyi Raamatusta, vaikutteita esimerkiksi John Keatsilta ja Ralph Waldo Emersonilta.<\/p>\n El\u00e4m\u00e4\u00e4n mahtui mielenterveysongelmia ja kiihkeit\u00e4 luomiskausia. Vuosina 1861-1862 h\u00e4n kirjoitti kuusisataa runoa. Dickinson sulkeutui kotiinsa 32-vuotiaana ja eli siit\u00e4 l\u00e4htien naimattomana erakkona.<\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" T\u00e4ss\u00e4 v\u00e4liss\u00e4 koukkaus blogin varsinaiseen ytimeen ja unohdettujen runojen klinikalle. Lupasin vastapainoa Walt Whitmanille, josta tein jutun t\u00e4nne viime jouluksi. Emily Dickinson (1830\u20131886) on vuosisatansa merkitt\u00e4vimpi\u00e4 englanninkielisi\u00e4 runoilijoita. H\u00e4nelt\u00e4 on s\u00e4ilynyt 1775 teksti\u00e4, joista Merja Virolainen on k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt 78 kokoelmaan Golgatan kuningatar. (Tammi 2004) Kliseisen myytin mukaan tosi taidetta syntyy vain k\u00e4rsimyksest\u00e4 ja luovien taitelijoiden […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[343,96,130,411,254],"tags":[979,987,986],"class_list":["post-1628","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallinen-estetiikka","category-maailmankirjallisuus","category-runous","category-suomennokset","category-unohdettujen-runojen-klinikka","tag-emily-dickinson","tag-golgatan-kuningatar","tag-merja-virolainen"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1628","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1628"}],"version-history":[{"count":3,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1628\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3653,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1628\/revisions\/3653"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1628"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1628"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1628"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"Emily](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2011\/11\/emily.jpg\" "\\"Emily")
<\/p>\n![\"Emily](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2011\/11\/dickinson.jpg\" "\\"Emily")
<\/p>\n