{"id":2030,"date":"2012-04-24T11:43:58","date_gmt":"2012-04-24T08:43:58","guid":{"rendered":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=2030"},"modified":"2012-04-24T11:43:58","modified_gmt":"2012-04-24T08:43:58","slug":"jos-rakastat","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=2030","title":{"rendered":"Jos rakastat"},"content":{"rendered":"

Minulla on ymm\u00e4rt\u00e4misvaikeuksia. Yksinkertaisten asioiden pohdinta saattaa ottaa kohtuuttomasti aikaa. Jotkin j\u00e4\u00e4v\u00e4t ihmetytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ikuisesti. Facebook-kaverin p\u00e4ivitys j\u00e4i mieleen kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n: \u201dJos rakastat liikaa kirjoja\u2026 voiko kirjoja koskaan rakastaa liikaa\u201d<\/em>, h\u00e4n kysyi.<\/p>\n

\u201dJos rakastat\u201d -laulun on s\u00e4velt\u00e4nyt Kaj Chydenius. Sanoituksen teki kirjailija Matti Rossi. Klassikoksi kiteytyneen kappaleen tulkitsi Kristiina Halkola 1971 julkaistulla albumilla T\u00e4ytyy uskaltaa.<\/p>\n

\"Kristiina<\/p>\n

Tekstin kysymys avautuu paremmin koko s\u00e4keist\u00f6st\u00e4: \u201dJos rakastat liikaa kirjoja, \/ min\u00e4 kysyn sinulta, miten k\u00e4y minun, \/ kun tunnet minut kannesta kanteen. \/ Ja juoneni lakkaavat kiinnostamasta \/ ja muistat ulkoa kaiken\u2026\u201d<\/p>\n

Tein aikanaan Aamulehteen runokritiikkej\u00e4 liki nelj\u00e4n vuoden ajan. Jo alkumetreill\u00e4 toimituksen esimies Markku Huotari sanoi minulle. \u201dHyv\u00e4\u00e4 kriitikkoa ei tule koskaan sellaisesta, joka rakastaa kulttuuria yli kaiken.\u201d P\u00e4invastoinhan sen pit\u00e4isi olla, kuvittelin. Ajatuksessa riitti ty\u00f6st\u00e4mist\u00e4, mutta ehk\u00e4 sen lopulta ymm\u00e4rsin.<\/p>\n

Yhden asian ehdottomuus kaventaa n\u00e4k\u00f6alaa. Kyse ei ole jonkin alueen perinpohjaisesta tuntemisesta, vaan siit\u00e4 miten kaikki liittyy toisiinsa. Millaisista ev\u00e4ist\u00e4 maailman jatkumo on kasaan pantu.<\/p>\n

N\u00e4in asian ilmaisi eurooppalaisen esseistiikan kantais\u00e4, Michel de Montaigne (1533 – 1592) \u201dJos minut on joskus houkuteltu toisten asioita hoitamaan, olen luvannut ottaa ne haltuuni, en ime niit\u00e4 keuhkoihini ja maksaani; ottaa ne kantaakseni, mutta en liitt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 olemukseeni; niit\u00e4 kyll\u00e4 hoitaa, mutta en niihin intohimollani kiinty\u00e4; mietti\u00e4 niit\u00e4, mutta en niit\u00e4 hautoa. \/\u2026\/ Puhun etsiskellen, enk\u00e4 tiet\u00e4en. En opeta, vaan kerron.\u201d<\/p>\n

\u201dTakink\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4\u201d miellet\u00e4\u00e4n negatiiviseksi sanaksi, vaikka voisi olla juuri toisin p\u00e4in. V\u00e4lill\u00e4 on hyv\u00e4 ottaa opikseen ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 kelkka. T\u00e4t\u00e4 ajatusta Montaigne my\u00f6t\u00e4isi sanomalla: \u201dHuono on sellainen suunnitelma, jota ei k\u00e4y muuttaminen.\u201d<\/p>\n

\"Tehtaannaisen<\/p>\n

Luettuani taas Montaignea taidan t\u00e4n\u00e4\u00e4n rakastaa kiihkeimmin kirjoja. Huomenna aivan jotain muuta. Vaikka \u201dkoiria, mummoja, vanhojapiikoja, \/\u00a0 salaattia ja sellerinjuurta\u201d, kuten Halkola laulaa.<\/p>\n

Sellerinjuuren olin jo ehtinyt unohtaa, kunnes l\u00f6ysin yli 100 vuotta vanhan Tehtaannaisen keittokirjan<\/em>. Sellerivanukkaan resepti kiinnosti. Kokeilin ohjetta viikonloppuna. Ja kyll\u00e4… pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 tehd\u00e4 toistekin. Ehk\u00e4 my\u00f6s p\u00e4hkin\u00e4kyljyksi\u00e4, s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4isyyskeittoa ja viskunakakkua.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Minulla on ymm\u00e4rt\u00e4misvaikeuksia. Yksinkertaisten asioiden pohdinta saattaa ottaa kohtuuttomasti aikaa. Jotkin j\u00e4\u00e4v\u00e4t ihmetytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ikuisesti. Facebook-kaverin p\u00e4ivitys j\u00e4i mieleen kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n: \u201dJos rakastat liikaa kirjoja\u2026 voiko kirjoja koskaan rakastaa liikaa\u201d, h\u00e4n kysyi. \u201dJos rakastat\u201d -laulun on s\u00e4velt\u00e4nyt Kaj Chydenius. Sanoituksen teki kirjailija Matti Rossi. Klassikoksi kiteytyneen kappaleen tulkitsi Kristiina Halkola 1971 julkaistulla albumilla T\u00e4ytyy uskaltaa. Tekstin kysymys […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[131,343,123,529],"tags":[1142,1139,1141,1140,183],"class_list":["post-2030","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-esseet","category-kirjallinen-estetiikka","category-lukeminen","category-sivistys","tag-jos-rakastat","tag-kaj-chydenius","tag-kristiina-halkola","tag-matti-rossi","tag-michel-de-montaigne"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2030","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=2030"}],"version-history":[{"count":3,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2030\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2035,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2030\/revisions\/2035"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=2030"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=2030"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=2030"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}