{"id":3305,"date":"2014-01-14T14:12:05","date_gmt":"2014-01-14T11:12:05","guid":{"rendered":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=3305"},"modified":"2014-01-14T20:07:01","modified_gmt":"2014-01-14T17:07:01","slug":"vika-on-minussa-eika-finlandi-voittajassa","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=3305","title":{"rendered":"Vika on minussa eik\u00e4 Finlandia-voittajassa?"},"content":{"rendered":"

\u201dSiit\u00e4 tulee maailman hienoin romaani. Min\u00e4 tied\u00e4n sen, meid\u00e4n jokap\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4mme ja kaikesta siit\u00e4 mik\u00e4 ylitt\u00e4\u00e4 sen, se vain odottaa jossain ett\u00e4 juuri sin\u00e4 kirjoitat sen. Romaani pellon ylitt\u00e4misest\u00e4.\u201d<\/p>\n

\"Finlandia-voittaja<\/p>\n

Kappaleen lainaus on Riikka Pelon Finlandia-voittajasta Jokap\u00e4iv\u00e4inen el\u00e4m\u00e4mme<\/em>. (Teos 2013) Yli viisisataasivuiseen romaaniin mahtuu toki avainrivej\u00e4, mutta viimeisen lauseen intertekstuaalisuus laajentaa t\u00e4ss\u00e4 ajatusta. Viite johtaa Boris Pasternakin runoon Hamlet, jonka viime s\u00e4keisiin kiteytyy Pelon romaaninkin v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4t\u00f6n suunta: \u201dMutta kaikki valmiiksi on suunniteltu \/ ja v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n edess\u00e4 on matkan p\u00e4\u00e4, \/ olen yksin, tekopyh\u00e4\u00e4n vilppiin kaikki hukkuu. Ei el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuin peltoa voi ylitt\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n

Jos kirja etsisi lukijaa, ennakko-odotusten mukaan Pelon romaani olisi lukuhetkieni t\u00e4ydellinen kumppani: ven\u00e4l\u00e4inen runoilija Marina Tsvetajeva tuntuu fiktiivisen tarinan mielenkiintoiselta l\u00e4ht\u00f6kohdalta. H\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4 Ariadna Efronin suhde \u00e4itiins\u00e4 on monelta kantilta kuvattu ja lataa j\u00e4nnitteit\u00e4 sis\u00e4\u00e4ns\u00e4. Kirjallisina n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6in\u00e4 Praha, Pariisi, Moskova, Vorkutan ty\u00f6ileiri ja Tataarian Jelabuga. V\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 hajoava perhe, jo kytev\u00e4 toinen maailmansota, Neuvostoliiton salainen poliisi ja Stalinin vainot.<\/p>\n

Teksti ei ole juonivetoista, vaan etenee keskeisten henkil\u00f6idens\u00e4 sis\u00e4isen maailman kautta. Asko Sarkola sanoi voittajan julkistuspuheessaan: \u201dTajunnanvirrasta kidutuskammion kuulusteluihin ja Vorkutan ty\u00f6leirille. Yht\u00e4 vaikuttavaa, pys\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja koskettavaa kuvauskohteesta riippumatta.\u201d Kirjailija itse kertoo tehneens\u00e4 k\u00e4sikirjoitusta yli viisi vuotta.<\/p>\n

Jokap\u00e4iv\u00e4inen el\u00e4m\u00e4mme on ilman ep\u00e4ilyksi\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 ja viimeistelty\u00e4 \u201dkorkeakirjallisuutta\u201d. Ja kuitenkin, t\u00e4m\u00e4 on lukemisen p\u00e4\u00e4tteeksi sanottava hiukan h\u00e4peillen: en syttynyt kirjaan lainkaan. Teki mieli heitt\u00e4\u00e4 lukeminen silleen. Vasta viimeiset, reilut sata sivua nostivat romaanin mieless\u00e4ni jollain tavoin merkitt\u00e4vien teosten joukkoon. Ja siin\u00e4kin sivujuonne, ty\u00f6leirin raakuudet ja raiskaukset arvattavina ja p\u00e4\u00e4lle liimatun tuntuisina \u201defektein\u00e4\u201d.<\/p>\n

Varmasti on niin, ett\u00e4 kirja on hyv\u00e4, ja jos se ei maistu, kannattaa katsoa peiliin. Ja toisaalta, olisi kammottavaa jos kaikki pit\u00e4isiv\u00e4t samoista kirjoista \u2013 edes siit\u00e4 yhdest\u00e4, joka on palkinnolla parhaaksi auktorisoitu.<\/p>\n

Saattaa my\u00f6s olla, ett\u00e4 sain yliannostuksen neuvostorealismia ja vankileirikuvauksia luettuani pohjiksi Katja Ketun K\u00e4til\u00f6n<\/em> ja Rosa Liksomin Hytti nro 6<\/em>. Kielellisesti Kettu on ilmeikk\u00e4in ja antoisin. Liksom maalaa neuvostoyhteiskummasta karun kuvan, mutta v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 synkistelyn painolastin.<\/p>\n

\"Marina<\/p>\n

Riikka Pelo kirjoittaa kielell\u00e4, joka muuntuu v\u00e4lill\u00e4 silkaksi runoksi. Lavea ja eeppisen\u00e4 virtaava teksti j\u00e4\u00e4 paikoin tyhj\u00e4k\u00e4ynnille ja toisteiseksi. Kliseisi\u00e4 sanontojakin kiilaa riveille. Joidenkin vertausten v\u00e4litt\u00e4m\u00e4 kuva j\u00e4\u00e4 kumman ristiriitaiseksi: \u201dIlmoitustaululla py\u00f6riv\u00e4t numerot ja kirjaimet j\u00e4rjestyiv\u00e4t viiden minuutin v\u00e4lein uusiin konstellaatioihin niin kuin t\u00e4htitaivas\u201d.<\/p>\n

Jatkuvasti toistuvat johtolauseiden alleviivaukset ja selitykset alkavat nousta esiin \u00e4rsytt\u00e4vin\u00e4: tivasi ankarasti \u2013 selitti k\u00e4rsiv\u00e4llisesti \u2013 luennoi k\u00e4rsiv\u00e4llisesti \u2013 ilmoitti reippaasti \u2013 l\u00e4iski tarmokkaasti \u2013 kuvaili vauhdikkaasti \u2013 lis\u00e4si pessimistisesti<\/em>\u2026 Mutta kuten sanottu, tekstin ote napakoituu loppua kohti.<\/p>\n

Pelo rikkoo romaanin rakenteen leikkaamalla kirjalliset n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t erilleen. Saman h\u00e4n tekee kronologialle. Tapahtumien kuukausi on elokuu, vuodet 1923\u00a0 ja 1939 sek\u00e4 1941 vuorottelevat. Maltillisempi rakenteen pirstominen olisi riitt\u00e4nyt. Hesarin haastattelusta k\u00e4y ilmi, ett\u00e4 ajatus taustoittavasta henkil\u00f6luettelosta teoksen loppuun olisi kelvannut kirjailijalle: \u201dSe olisi varmaan auttanut lukijaa.\u201d<\/p>\n

Pelo k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Tsvetajevan tytt\u00e4ren osuuksissa subjektiivista min\u00e4kertojaa. Muuten teksti\u00e4 vie eteenp\u00e4in kaikkitiet\u00e4v\u00e4, objektiivinen \u00e4\u00e4ni. Yht\u00e4l\u00f6ss\u00e4 alkaa olla niin monta muuttujaa ja hahmoaan hakevaa henkil\u00f6\u00e4, ett\u00e4 romaanin \u201dtarinaa\u201d on vaikea seurata. Suuret linjat, tajunnanvirta sek\u00e4 ajan ja paikan sekoitettu pakka pist\u00e4v\u00e4t lukijan pinnistelem\u00e4\u00e4n. Ongelma ei ollut itselleni ylitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, en kaipaa rautalankaa teksti\u00e4 kehyst\u00e4m\u00e4\u00e4n, itse kieli on t\u00e4rke\u00e4mpi.<\/p>\n

Jokap\u00e4iv\u00e4inen el\u00e4m\u00e4mme oli ristiriitainen lukukokemus. Hienot ja huonot hetket sekaisin. Romaanissa on jotain samaa kaarta ja kerronnallista henke\u00e4 kuin viime vuoden Finlandia-palkitussa Ulla-Lena Lundbergin romaanissa J\u00e4\u00e4<\/em>. Tapahtumien aikakin on p\u00e4\u00e4osin sama, vaikka niin erilaisissa ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4 liikutaankin. Kiinnostuneet voivat lukea arvioni kirjasta (linkki<\/strong><\/a>). Ehk\u00e4 J\u00e4\u00e4n tekem\u00e4\u00e4 vaikutusta voisi peilata tuoreeseen lukukokemukseen?<\/p>\n

\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026.<\/p>\n

Perhekuva: Marina Tsvetajeva (1892-1941), Sergei Efron (1893-1941), Irina (ei kuvassa 1917-1920), poika Georgi (1925-1944),\u00a0Ariadna (1912-1975).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u201dSiit\u00e4 tulee maailman hienoin romaani. Min\u00e4 tied\u00e4n sen, meid\u00e4n jokap\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4mme ja kaikesta siit\u00e4 mik\u00e4 ylitt\u00e4\u00e4 sen, se vain odottaa jossain ett\u00e4 juuri sin\u00e4 kirjoitat sen. Romaani pellon ylitt\u00e4misest\u00e4.\u201d Kappaleen lainaus on Riikka Pelon Finlandia-voittajasta Jokap\u00e4iv\u00e4inen el\u00e4m\u00e4mme. (Teos 2013) Yli viisisataasivuiseen romaaniin mahtuu toki avainrivej\u00e4, mutta viimeisen lauseen intertekstuaalisuus laajentaa t\u00e4ss\u00e4 ajatusta. Viite johtaa Boris […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[137,343,64,123,176,196,111],"tags":[1635,1640,1638,1636,1632,1639,1637,1633],"class_list":["post-3305","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-finlandiapalkinnot","category-kirjallinen-estetiikka","category-kirjalliset-nayttamot","category-lukeminen","category-psykologinen-romaani","category-totalitarismi","category-venalainen-kulttuuri","tag-ariadna-efron","tag-finlandiapalkinto-2013","tag-jokapaivainen-elamamme","tag-katja-kettu","tag-marina-tsvetajeva","tag-riikka-pelo","tag-rosa-liksom","tag-teos"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3305","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3305"}],"version-history":[{"count":6,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3305\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3313,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3305\/revisions\/3313"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3305"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3305"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3305"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}