![\"Kuva:](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2014\/06\/mm-2014.png\")
<\/a>Tuomi rinnastaa jalkapallon, kirjallisuuden ja musiikin: \u201dOlen kirjoittanut runoja, joihin olen ottanut vaikutteita jalkapallon sommitelmallisuudesta.” Klassisen musiikin yst\u00e4v\u00e4 n\u00e4kee brassien pelin Bachin fuugana: \u201dBrasilian peliss\u00e4 on parhaimmillaan samanlaisia aaltoilevia sommitelmia, sanoisinko polyfonisia kudelmia.\u201d<\/p>\n
Ehk\u00e4 Tuomen hauskin sitaatti pit\u00e4\u00e4 paikkansa: ”Suosikkipelaajani on Italian Andrea Pirlo. H\u00e4nest\u00e4 huokuu sivistyneisyytt\u00e4. H\u00e4n on taatusti lukeneempi mies kuin useimmat kirjailijat.”<\/p>\n
Nyt haetaan kuitenkin runoa samassa fanituksen ja jalkapallohuuman hengess\u00e4. Se l\u00f6ytyy muutamassa minuutissa, kun muistan Claes Anderssonin nuoruuden ykk\u00f6sharrastukset jazzin ja jalkapallon. H\u00e4n kertoo viel\u00e4kin k\u00e4yv\u00e4ns\u00e4 mielell\u00e4\u00e4n katsomassa pelej\u00e4.<\/p>\n
Kokoelmassa Ajan meno<\/em> (suom. Jyrki Kiiskinen, wsoy 2008) on viiden sivun mittainen runo, josta lainaan t\u00e4h\u00e4n viimeiset s\u00e4keet. Tuttu juttu, tuo rajojen ja kiintopisteiden asettaminen, ett\u00e4 el\u00e4isi ainakin niiden yli. Muistan oman vastaavan kokemukseni jo 20-vuotiaana.<\/p>\n ……………………………………………………………<\/p>\n Se joka uskoo rakastavansa kaikkia ei rakasta ket\u00e4\u00e4n<\/p>\n Se joka v\u00e4itt\u00e4\u00e4 ettei ole ikin\u00e4 rakastanut ket\u00e4\u00e4n<\/p>\n ei ole selvinnyt ensirakkaudestaan<\/p>\n Yksi futiskavereistani toivoi ett\u00e4 maailma<\/p>\n pysyisi pystyss\u00e4 ainakin jalkapallon MM-kisojen yli<\/p>\n Muuten en jaksa el\u00e4\u00e4 h\u00e4n sanoi<\/p>\n Kun on ollut muutamia kertoja l\u00e4hell\u00e4 rajaa<\/p>\n ei tuhon ajatus en\u00e4\u00e4 houkuttele<\/p>\n Emme tied\u00e4 mit\u00e4 meill\u00e4 on mutta tied\u00e4mme mit\u00e4 saamme<\/p>\n Vain fakiiri ja miljard\u00f6\u00f6ri eiv\u00e4t toivo mit\u00e4\u00e4n<\/p>\n Monet tyytyv\u00e4t kohtuuteen kuten min\u00e4kin: v\u00e4h\u00e4n<\/p>\n yst\u00e4vyytt\u00e4 yksitt\u00e4isi\u00e4 orgasmeja kamarimusiikkia punaviini\u00e4 jalkapalloa<\/p>\n Sen kummempi ei maallinen taivaanvaltakuntani ole<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4t kuluvat, niist\u00e4 tulee kuukausia, vuosia, lapsista tulee vanhoja<\/p>\n kaikki menee hitaammin paitsi aika joka kiiruhtaa tiehens\u00e4 kohti<\/p>\n \u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026……………<\/p>\n Anderssonin runous ei ole minua erityisesti s\u00e4v\u00e4ytt\u00e4nyt. Hyv\u00e4\u00e4 \u201dperussetti\u00e4\u201d, sanoisin. Blogin tavoite ei kuitenkaan ole silkan suosikkilistan esittely. EXTRALINKEIST\u00c4 l\u00f6ytyy pari p\u00e4iv\u00e4n Perjantairunoa sivuavaa aiempaa juttua.<\/p>\n 1. Tein jutun Anderssonin t\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4 75 vuotta. linkki<\/a><\/p>\n