Illuusio merkitsee harhakuvaa. Mit\u00e4 muuta fiktiivinen kirjallisuus voisi ollakaan. Mikael Niemen romaanin tyylilaji on maaginen realismi. Ja jos viel\u00e4 tarkennetaan, silkka hyperbola, ylett\u00f6myyksiin menev\u00e4 liioittelu. Ja silti \u2013 jollain oudolla tavalla Niemen romaanin ilotulitus k\u00e4\u00e4ntyy mielikuvituksensa voimalla uskottavaksi. T\u00e4ll\u00e4kin tavoin asiat voi n\u00e4hd\u00e4. Ja kirjoittaa.<\/p>\n 2000-luvun alussa k\u00e4vi n\u00e4in: Mikael Niemi oli kirjoittanut runoja ja nuortenromaaneja ja hionut niiden ohessa l\u00e4pimurtoromaaniaan liki kymmenen vuotta. Yhten\u00e4 iltana h\u00e4n meni nukkumaan tuntemattomana \u2013 ja her\u00e4si h\u00e4lyn ja kuuluisuuden keskell\u00e4.<\/p>\n Popul\u00e4\u00e4rimusiikkia Vittulaj\u00e4nk\u00e4lt\u00e4 oli ilmestynyt. August-palkinto ja muutama muu v\u00e4h\u00e4isempi odotti. Korkeakirjallisiin piireihin astui outo heppu Tornionjokilaakson Pajalasta. Kuin h\u00f6lkk\u00e4\u00e4v\u00e4n poron kanssa esiintyv\u00e4 mies Norrbottenin vaakunasta: asuna vain lakki ja lannevaate, olalla julmettu nuija.<\/p>\n Mutta asiaan ja esimerkkeihin. Niemen maailmanmaineeseen noussut romaani on poikien kasvutarina 60- ja 70-luvun syrj\u00e4kyl\u00e4lt\u00e4. Aikuisten maailman tarkkailu, seksuaalisuuden her\u00e4\u00e4minen ja musiikki ovat tarinan fokuksessa. Turha pel\u00e4sty\u00e4 kliseist\u00e4 tiivistyst\u00e4, lue kirja jos et syyst\u00e4 tai toisesta ole viel\u00e4 sit\u00e4 tehnyt.<\/p>\n Lainaan muutaman rivin esimerkin uskottavuuden illuusiosta. Kaksi viisivuotiasta koltiaista karkaa kotipihasta. Tavoitteena on Kiina, maailmanlaita johon kaikki loppuu: \u201dMe saavuimme Frankfurtiin. Ja ellei vaitonaisen matkatoverini maha olisi tullut kipe\u00e4ksi ja jos h\u00e4n ei olisi mennyt kakkaamaan p\u00f6yd\u00e4n alle, olisimme varmasti, olisimme ehdottomasti, olisimme ilman pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n ep\u00e4ilyst\u00e4 p\u00e4\u00e4sseet Kiinaan.\u201d<\/p>\n Ja n\u00e4in Niemi kuvaa miten nuori poika soittaa kuolleen is\u00e4ns\u00e4 kitaraa: Soinnut, kuin suuret perhoset \u201dlent\u00e4\u00e4 lepattivat yli pinnatuolien ja r\u00e4symattojen, nousivat hellalle, jolla perunat olivat kiehumassa, kaartelivat ohi sein\u00e4kalenterin, sein\u00e4kellon, ryijyn, kuningasperhett\u00e4 esitt\u00e4v\u00e4n lehtileikkeen ja Honken Holmqvistin ihailijakuvan, nuuhkaisivat patoja ja leip\u00e4koria, sy\u00f6ksyiv\u00e4t p\u00e4in luutaa ja y\u00f6astiaa, pyyhk\u00e4isiv\u00e4t koululaukun ja kumisaappaiden ohi ja takaisin keinutuolissa istuvan \u00e4idin luo, pyr\u00e4htiv\u00e4t kierroksen h\u00e4nen kilisev\u00e4n neulety\u00f6ns\u00e4 ja lankaker\u00e4ns\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 ja lensiv\u00e4t sielt\u00e4 kohti viherkasveja, begonioita ja anopinkielt\u00e4, yl\u00f6s ikkunalasia pitkin, josta ne n\u00e4kiv\u00e4t vilauksen pelloista, koivuista ja lypsyl\u00e4mpim\u00e4st\u00e4 ilta-auringosta, ohi poljettavan ompelukoneen, putkiradion ja vino-ovisen vaatekaapin ja sitten takaisin kitaraan, sis\u00e4\u00e4n kaikukopan mustasta aukosta, josta toiset perhoset jo tungeksivat ulos.\u201d<\/p>\n \u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026..<\/p>\n![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2014\/10\/Niemi-kopio.jpg\")
<\/a><\/p>\n<\/a>