![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2014\/11\/1.jpg\")
<\/a><\/p>\nTakalon alkuvuodesta julkaistua kirjaa ei voi en\u00e4\u00e4 nimitt\u00e4\u00e4 silkaksi sarjakuvaksi tai albumiksi, sarjakuvaromaani kuvaa teosta osuvammin. N\u00e4in Hesarin kriitikko: \u201dMin\u00e4, Mikko ja Annikki<\/strong> on h\u00e4nen laajin ty\u00f6ns\u00e4. Siin\u00e4 k\u00e4sikirjoitus loistaa, ja Takalo tekee lopullisen l\u00e4pimurron.\u201d<\/p>\n Min\u00e4 ja Mikko ovat tarinan keskeiset henkil\u00f6t, Annikki sit\u00e4 vastoin Tampereen vanha puutalokortteli, jonka asukkaat pelastivat purkamiselta ja urakoivat asuttavaan kuntoon. Pist\u00e4n arvioni tiukkaan pakettiin ja listaan t\u00e4h\u00e4n syyt, jotka tekev\u00e4t Takalon ty\u00f6st\u00e4 suomalaisen sarjakuvan merkkiteoksen.<\/p>\n 1. Rakenne.<\/strong> Kirjan aloittaa osio HARJU JA KOSKI, ja sen ensimm\u00e4inen ruutu: \u201dSiit\u00e4 on noin kymmenentuhatta vuotta\u201d\u2026 237 sivua my\u00f6hemmin p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n Annikinkadun asukkaiden kunnostaman puutalokorttelin ilta-aurinkoiseen kuvaan.<\/p>\n Tuhansien vuosien tarinasta kehkeytyy el\u00e4m\u00e4nmakuinen kertomus. Yht\u00e4 aikaa historiallinen ja henkil\u00f6kohtainen, ihmissuhteita ja ideologiaa yhdist\u00e4v\u00e4. Takalo rikkoo rohkeasti kronologian ja limitt\u00e4\u00e4 aikatasot. Suuret linjat rikotaan pienemmill\u00e4, episodimaisilla tarinoilla.<\/p>\n 2. Piirrostyylien variaatiot.<\/strong> Takalo kuvaa ihmisi\u00e4 eritt\u00e4in ilmeikk\u00e4\u00e4sti. Kun historiaosuudet vaativat, tai tarinan kulma muuttuu, Takalo vaihtaa tyyli\u00e4 ja hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 eriv\u00e4risi\u00e4 kartonkipohjia dramaattisella piirrosotteella ja niukalla v\u00e4ripaletilla.<\/p>\n Tai kun Annikin korttelin rakennuskaavasta k\u00e4yd\u00e4\u00e4n loputonta ja byrokratian naurettavuuksiin ylt\u00e4v\u00e4\u00e4 taistelua, Takalo valitsee keskiaikaisen piirrostyylin. N\u00e4in v\u00e4ltet\u00e4\u00e4n jankkaava osoittelu ja istutetaan kertomuksen kulminaatiokohdat kokonaisuuteen luontevasti.<\/p>\n 3. K\u00e4sikirjoitus.<\/strong> Min\u00e4, Mikko ja Annikki on niin laaja ja monipolvinen tarina, ett\u00e4 se edellytt\u00e4\u00e4 erityist\u00e4 valinnan ja tiivist\u00e4misen taitoa. Kokonaisuuteen on silti synnytt\u00e4v\u00e4 lukemisen imu. N\u00e4it\u00e4 ongelmia Takalo ratkaisee pienill\u00e4 sis\u00e4kertomuksilla. Huomioikaa vaikkapa sivujen 184-186 kahdentoista ruudun anekdootti, jonka kuvista muodostuu my\u00f6s taidehistoriallinen viite.<\/p>\n 4. Ty\u00f6n etiikka<\/strong> \u2013 kaikissa sanan merkitsemiss\u00e4 m\u00e4\u00e4reiss\u00e4. Takalolla on ideologiansa, josta h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kiinni tinkim\u00e4tt\u00e4. Se on kunnioitettavaa, vaikka joku ei maailmankatsomuksesta aivan yht\u00e4 mielt\u00e4 olisikaan. Heit\u00e4kin teos onnistuu her\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Kirjan lopussa tekij\u00e4 listaa yli nelj\u00e4kymment\u00e4 kirjallista ja kuvallista l\u00e4hdett\u00e4.\u00a0Kuvaan ja sanaan on suhtauduttu kunnioitettavalla perehtyneisyydell\u00e4 ja sitkeydell\u00e4. Pohjaty\u00f6t on tehty niin, ett\u00e4 kirjan pit\u00e4isi kuulua v\u00e4hint\u00e4\u00e4n Tampereen koulujen opintovaatimuksiin.<\/p>\n Summa summarum:<\/strong>\u00a0 Tiitu Takalo avaa omaper\u00e4isi\u00e4 n\u00e4kemyksi\u00e4 sarjakuvan mahdollisuuksiin. Ansioituneiden sarjakuvantekij\u00f6iden Puup\u00e4\u00e4-hattuja on jaettu vuodesta 1972 saakka, Sarjakuva-Finlandiaa vuodesta 2007. Tampereen kaupungin luovan kirjallisuuden palkinto on ollut hengiss\u00e4 vuodesta 1944. Olisipa komeata jos Tiitu Takalo tekisi hattutempun ja nappaisi koko potin.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n