{"id":3973,"date":"2015-01-06T17:15:02","date_gmt":"2015-01-06T15:15:02","guid":{"rendered":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=3973"},"modified":"2015-01-06T17:22:57","modified_gmt":"2015-01-06T15:22:57","slug":"on-niita-joille-pitaisi-neuvoa-hulluutta","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=3973","title":{"rendered":"On niit\u00e4 joille pit\u00e4isi neuvoa hulluutta"},"content":{"rendered":"

P\u00e4\u00e4tin kirjoittaa t\u00e4nne viime vuonna julkaistusta romaanista, joka teki poikkeuksellisen voimakkaan vaikutuksen. Vaihdoin aihetta, kun luin aamulla Reetta Meril\u00e4isen kolumnin Hesarista. Pistet\u00e4\u00e4n siis Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia<\/em> hetkeksi jonotuslistalle.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Meril\u00e4inen on Hesarin entinen p\u00e4\u00e4toimittaja, joka kirjoittaa\u00a0 keskener\u00e4isyyden ihanuudesta, siit\u00e4 miten asiat ja uutiset eiv\u00e4t ole makkaroita, joilla on alku- ja loppup\u00e4\u00e4. Kaikki virtaa jatkuvasti ja voimme n\u00e4hd\u00e4 siit\u00e4 vain osan kerrallaan.<\/p>\n

Minulle mielenkiintoisinta on jutun p\u00e4\u00e4t\u00f6s, johon Meril\u00e4inen nostaa ranskalaisen ajattelijan, Joseph Joubertin<\/em> (1754-1824). \u201dJoubert on keskener\u00e4isyyden mestari. H\u00e4n ei julkaissut yht\u00e4\u00e4n kirjaa vaan muutaman lehtikirjoituksen. Onneksi toiset kokosivat Joubertin muistiinmerkitsem\u00e4t ajatukset kansien v\u00e4liin; suomeksi niit\u00e4 l\u00f6ytyy kirjasta Mit\u00e4 ajattelen (Otava 2007, k\u00e4\u00e4nn\u00f6s Martti Anhava)\u201d<\/p>\n

Muistin, ett\u00e4 kyseinen kirja ei ole kotihyllyss\u00e4 vaan ty\u00f6huoneella, joten loikkasin fillarin satulaan poimiakseni t\u00e4nne muutaman Joubertin ajatuksen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Joubert oli aikanaan arvostettu kirjallisten piirien keskustelija, mutta kuten h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4, kreivi Mathieu Mol\u00e9 kuvaa: \u201dH\u00e4n pani alkuun kaksikymment\u00e4 teosta saamatta valmiiksi ainoatakaan. Sama koski h\u00e4nen lukemistaan, h\u00e4n ei koskaan lukenut kirjaa loppuun.\u201d<\/p>\n

Joubertin j\u00e4\u00e4mist\u00f6st\u00e4 l\u00f6ytyi parisataa muistivihkoa ja kasa irrallisille lapuille merkittyj\u00e4 ajatuksia. Kirjoittajan sisarenpoika editoi materiaalia omavaltaisesti ensimm\u00e4iseen julkaisuun, joka painettiin 1838. Vuosikymmeni\u00e4 my\u00f6hemmin aineistoa koottiin eksaktisti ja osattiin arvostaa Joubertin keskener\u00e4isyytt\u00e4 ja \u201dilmavaa ep\u00e4j\u00e4rjestyst\u00e4\u201d. Uusimman englanninkielisen valikoiman on koonnut ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt Paul Auster.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jos Joubertin tekstist\u00e4 poimii ajatuksia pinseteill\u00e4, h\u00e4nt\u00e4 saattaisi pit\u00e4\u00e4 puhdasverisen\u00e4 aforistikkona. N\u00e4in ei kuitenkaan ole. H\u00e4n on ajattelija, usein keskener\u00e4inen, mutta aina lukijassa omia assosiaatioketjuja her\u00e4tt\u00e4v\u00e4. Tiukimpaan puristetut oivallukset hy\u00f6tyv\u00e4t elintilasta, tekstillisest\u00e4 \u201dv\u00e4liaineesta\u201d ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Mit\u00e4 ajattelen<\/strong>, ei ole laakista luettava kirja. Se sopii selattavaksi ja punnittavaksi muutama sivu kerrallaan. Lopuksi Joubertilta muutama aforistiseksi kiteytynyt ajatus:<\/p>\n

Jos veitsess\u00e4 on kahva, miksi tarttua ter\u00e4\u00e4n?<\/p>\n

Mit\u00e4 mielt\u00e4 olette nautinnoista siten kun ette en\u00e4\u00e4 v\u00e4lit\u00e4 niist\u00e4.<\/p>\n

Miten onkaan vaikea olla samaan aikaan \u00e4lyk\u00e4s ja j\u00e4rkev\u00e4!<\/p>\n

Kuinka tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys yhdist\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4. Politiikan pit\u00e4\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 siit\u00e4.<\/p>\n

Tehd\u00e4 ensin paremmin kuin toiset ja sitten paremmin kuin itse.<\/p>\n

Tuntemattomat asiat pit\u00e4\u00e4 aina liitt\u00e4\u00e4 tuttuihin.<\/p>\n

N\u00e4en mielell\u00e4ni kaksi totuutta samalla kertaa. Jokainen hyv\u00e4 vertaus tarjoaa meille tuon edun.<\/p>\n

Filosofina oleminen sanan kansanomaisessa merkityksess\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4 ett\u00e4 on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt arvioida kaikkea oman j\u00e4rkens\u00e4 mukaan.<\/p>\n

Kuinka monesta lauseesta ja opista voisi sanoa: Tarkasti vaan ei selv\u00e4sti sanottu!<\/p>\n

Kylm\u00e4 j\u00e4rki on hyv\u00e4n suuri vihollinen.<\/p>\n

Me kun emme voi mit\u00e4\u00e4n sille ett\u00e4 kunnioitamme sit\u00e4 mit\u00e4 n\u00e4emme kunnioitettavan.<\/p>\n

On niit\u00e4 joille pit\u00e4isi neuvoa hulluutta.<\/p>\n

\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026.<\/p>\n

Blogin ekstralinkiss\u00e4<\/a><\/strong> Jerzy Lec, Gestapon koulima sarkastinen aforistikko.<\/p>\n

\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

P\u00e4\u00e4tin kirjoittaa t\u00e4nne viime vuonna julkaistusta romaanista, joka teki poikkeuksellisen voimakkaan vaikutuksen. Vaihdoin aihetta, kun luin aamulla Reetta Meril\u00e4isen kolumnin Hesarista. Pistet\u00e4\u00e4n siis Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia hetkeksi jonotuslistalle. Meril\u00e4inen on Hesarin entinen p\u00e4\u00e4toimittaja, joka kirjoittaa\u00a0 keskener\u00e4isyyden ihanuudesta, siit\u00e4 miten asiat ja uutiset eiv\u00e4t ole makkaroita, joilla on alku- ja loppup\u00e4\u00e4. Kaikki virtaa jatkuvasti ja […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[85,181,343,7,411],"tags":[1818,1819,1820,1545],"class_list":["post-3973","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-aforismit","category-filosofia","category-kirjallinen-estetiikka","category-lehtileikkeet","category-suomennokset","tag-joseph-joubert","tag-mita-ajattelen","tag-reetta-merilainen","tag-stanislaw-jerzy-lec"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3973","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3973"}],"version-history":[{"count":3,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3973\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3979,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3973\/revisions\/3979"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3973"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3973"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3973"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}