![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2015\/01\/No-name.png\")
<\/a><\/p>\nMilan Kundera kirjoittaa vastaavista ratkaisuista esseekokoelmassaan Petetyt testamentit<\/strong>. (suom. Jan Blomsted, wsoy 2001)<\/p>\n ”Balzacista Proustiin nimet\u00f6n henkil\u00f6hahmo ei olisi ollut ajateltavissa.. Mutta Diderotin Jaakolla ei ole sukunime\u00e4 eik\u00e4 h\u00e4nen is\u00e4nn\u00e4ll\u00e4\u00e4n ole enemp\u00e4\u00e4 suku- kuin etunime\u00e4. Oikeusjutun p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 ei ole joku Josef Kaufman tai Krammer tai Kohl, vaan Josef K. Linnan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 kadottaa etunimens\u00e4kin ja saa tyyty\u00e4 yhteen kirjaimeen.<\/p>\n \/\u2026\/ Aina ensimm\u00e4isist\u00e4 novelleistani l\u00e4htien v\u00e4lttelin vaistomaisesti t\u00e4ydellisten nimien antamista henkil\u00f6illeni. Romaanin El\u00e4m\u00e4 on toisaalla<\/strong> p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ll\u00e4 on vain etunimi, h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 mainitaan \u2019\u00e4itin\u00e4\u2019, tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4 \u2019punap\u00e4\u00e4n\u00e4\u2019 ja t\u00e4m\u00e4n rakastaja \u2019nelikymmenvuotiaana\u2019. Oliko t\u00e4m\u00e4 maneeri? Toimin spontaanisti ja vasta my\u00f6hemmin tajusin valintani merkityksen: en halunnut uskotella ett\u00e4 henkil\u00f6ni ovat todellisia ja ett\u00e4 he voisivat tarpeen tullen esitt\u00e4\u00e4 virkatodistuksensa.\u201d<\/p>\n Kunderan ratkaisu kiinnosti minua sattuneesta syyst\u00e4. En ole koskaan pit\u00e4nyt t\u00e4ydellisten tai arkisten nimien antamisesta romaanihenkil\u00f6ille. Se kaventaa henkil\u00f6iden persoonaa. Ik\u00e4\u00e4n kuin leikkaa jotain pois lukijan mielikuvituksesta. Lopuksi muutaman rivin lainaus romaanistani Marilynin hiuspinni. (Like 2009) P\u00e4\u00e4henkil\u00f6ill\u00e4 ei ole nimi\u00e4, he ovat vain Mies ja Vaimo. Teksti, johon kohtauksen suomenkieliset nimet on upotettu, l\u00f6ytyy Ian McEwanin romaanista Sovitus<\/strong>.<\/p>\n Nimet johtavat harhaan, Mies ajattelee. Ihmisten nimet. He lukevat vuoteessa Vaimon kanssa yht\u00e4 aikaa, kun Mies sanoo: \u201dAnna kun katson sit\u00e4 kirjaasi.\u201d<\/p>\n \u201dMiksi?\u201d<\/p>\n Mies nappaa kirjan ja sanoo, ett\u00e4 ihmisten nimet muuttavat asioiden s\u00e4vyn aivan toiseksi. \/\u2026\/ H\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 muutaman sivun ja sanoo: \u201dT\u00e4\u00e4ll\u00e4 on sellaisia nimi\u00e4 kuin Leon, Paul Marshall, Danny Hardman ja Cecilia\u2026 Jos ne muutetaan suomalaisiksi, koko kirja muuttuu. Siihen tulee omituinen s\u00e4vy.\u201d<\/p>\n \u201d\u00c4l\u00e4 h\u00f6pise.\u201d<\/p>\n \u201dKokeillaan\u201d, Mies sanoo ja lukee kappaleen:<\/p>\n ”H\u00e4n tuli leve\u00e4lle porrastasanteelle eteisaulan yl\u00e4puolelle samalla hetkell\u00e4, kun Lasse ohjasi Pauli Mattilan sis\u00e4\u00e4n avoimesta etuovesta. Tapio Hartikainen seisoi matkatavarat k\u00e4siss\u00e4\u00e4n heid\u00e4n takanaan. Ukko Hartikainen tuijotti sanattomana k\u00e4dess\u00e4\u00e4n olevaa viiden punnan seteli\u00e4 kauempana pihassa, juuri n\u00e4kyviss\u00e4\u2026 Kuulostaako eri kirjalta\u201d, Mies kysyy.<\/p>\n \u201dEn min\u00e4 sit\u00e4 noin ole ajatellut\u201d, Vaimo sanoo.<\/p>\n \u201dVaan miten?\u201d<\/p>\n \u201dBalzacin romaaneissa on yli nelj\u00e4tuhatta henkil\u00f6\u00e4, pit\u00e4\u00e4h\u00e4n niill\u00e4 nimet olla\u201d, Vaimo sanoo. \u201dOvat sitten mit\u00e4 tahansa. Anna se kirja t\u00e4nne.\u201d<\/p>\n ”Seija tunsi Pauli Mattilan tuijotuksen, mutta ei halunnut katsoa t\u00e4t\u00e4 ennen kuin olisi keksinyt jotain sanottavaa…” Mies ojentaa kirjan takaisin.<\/p>\n ”Kiitos”, Vaimo sanoo. ”Haluat olla nyky\u00e4\u00e4n kaikessa vastakarvaan.”<\/p>\n \u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026<\/p>\n 1. Ekstralinkki:<\/a> Hyvikset ja pahikset sek\u00e4 Ian McEwan.<\/p>\n<\/a>