{"id":4233,"date":"2015-06-10T18:37:46","date_gmt":"2015-06-10T15:37:46","guid":{"rendered":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=4233"},"modified":"2021-07-22T19:28:56","modified_gmt":"2021-07-22T16:28:56","slug":"mita-lukuromaani-merkitsee-onko-megamenestys-laadun-tae","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=4233","title":{"rendered":"Mit\u00e4 lukuromaani merkitsee \u2013 onko megamenestys laadun tae?"},"content":{"rendered":"

Meill\u00e4 on tarve j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 asiat omiin lokeroihinsa ja iske\u00e4 nimilappu p\u00e4\u00e4lle. Kirjallisuus ei tee poikkeusta. Viihderomaanista lanseerattiin ensin \u201dlukuromaani\u201d, nyt sek\u00e4\u00e4n ei riit\u00e4. Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme n\u00e4e,<\/em> palkittiin vastik\u00e4\u00e4n Pulizerilla. Takakannen kuvauksen\u00a0 mukaan kirja on \u201dSuuri lukuromaani sodasta, rakkaudesta ja radioaalloista sek\u00e4 mittaamattoman arvokkaasta timantista, joka m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 kahden erikoisen lapsen kohtalon.\u201d Tarinan tiivistys kuulostaa tusinaviihteelt\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kaikki se valo jota emme n\u00e4e, (suom. Hanna Tarkka) kuljettaa toisen maailmansodan kulisseissa kahden henkil\u00f6n tarinaa kohti v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kohtaamista. Orpokodissa asuva Werner on tekniikan ihmelapsi, joka p\u00e4\u00e4tyy SS-yksikk\u00f6\u00f6n paikallistamaan vihollisen radiol\u00e4hetyksi\u00e4. Sokea Marie-Laure el\u00e4\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 kanssa Pariisissa ja pakenee Saint-Malon merenrantakaupunkiin mukanaan mystinen timantti, jota Hitler jahtaa kokoelmaansa.<\/p>\n

Doerr jakaa tarinan liki kahteensataan lyhyeen ja otsikoituun lukuun. Tempo on nopea kuin musiikkivideon leikkauksissa. Aikatasot ja fokukset vaihtuvat tiuhaan, mutta h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kyll\u00e4, juuri siksi tarina pysyy kasassa ja lukeminen luistaa.<\/p>\n

Doerrin teoksessa pieni ei ole kaunista: tavallista suurempi formaatti, 544 sivua ja painoa liki kilo. Myynnit maailmalla miljoonaluokkaa ja elokuvasopimus tehtyn\u00e4. Harva kritiikki kyseenalaistaa romaania, New York Times k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 adjektiiveja \u201dlumoavan kaunis\u201d. Jopa Hesari h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4\u00e4 s\u00e4r\u00f6tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 suopeudellaan.<\/p>\n

Asetelma on mielenkiintoinen ja aiheuttaa kysymyksi\u00e4. Vaikuttaako palkinto megamenestykseen, vai toisin p\u00e4in? Miten m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 kirjallista laatua?\u00a0\u201dSuuri lukuromaani\u201d on markkinamy\u00f6nteinen ilmaus, mutta sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 samalla ajatuksen, ettei sis\u00e4lt\u00f6 ole taiteellisesti kunnianhimoisinta kamaa.<\/p>\n

Mediaa ei perehtynyt kritiikki innosta, t\u00e4htikultti myy paremmin. Tuomas Nevanlinna sanoo tuoreen Kritiikin uutisten haastattelussa: \u201dModerni subjekti tekee kritiikin mahdottomaksi, koska kaikki on katsojan silm\u00e4ss\u00e4 ja kriitikko on vain yksi katsoja.\u201d H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuitenkin julkista kritiikki\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4, koska se on \u201dainoa tapa jakaa teos.\u201d<\/p>\n

Blogi ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n yksinkertaistetun asteikon ja listaa Doerrin romaanin miinukset ja plussat ennen lopullista yhteenvetoa. Ensin miinukset:<\/p>\n

Doerr rakentaa romaaninsa laskelmoituun kaavaan. Ratkaisu luo j\u00e4nnitett\u00e4, mutta lukijan odotukset eiv\u00e4t kyseenalaistu, kirjoittaja on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt kaiken h\u00e4nen puolestaan. Hyvikset ovat imeltyneen hyvi\u00e4 ja pahiksen rooli kliseisen korostettu ja yksioikoinen. Sanotaan, ettei kirjasta tule hyv\u00e4\u00e4 elokuvaa. Nyt n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuin olisi k\u00e4ynyt toisin p\u00e4in, lukemisesta tulee tunne, ett\u00e4 tarina on tekstitetty\u00e4 kuvaa maustettuna aistillisilla ilmauksilla. Kirjailijasta tulee urheiluselostaja, joka koettaa saada meid\u00e4t el\u00e4ytym\u00e4\u00e4n tapahtumien kulkuun.<\/p>\n

\"Kuva:<\/a>
Kuva: pinterest.com<\/figcaption><\/figure>\n

Plussat: Kirjalliset ty\u00f6kalut ovat Doerrin hallussa hyvin. H\u00e4n kirjoittaa joutuisasti ja imev\u00e4ll\u00e4 rytmill\u00e4, tiukat lauseet ja lyyriset kuvat vuorottelevat tarkoin harkitussa suhteessa. Kirjailija ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 fokusta hukkumaan, niin lausetason kuin rakenteenkin ratkaisut palvelevat tarinan tinkim\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kuljetusta. Ei turhia sivupolkuja. Persoonallinen ja uutta luova ote syntyy itse tarinakudelman ja tekstimassan suvereenista hallinnasta.<\/p>\n

Plussien ja miinusten v\u00e4liin sijoittuu Doerrin tyyli kuorruttaa teksti\u00e4\u00e4n faktisilla detaljeilla. Tapa tuo mieleen Peter H\u00f8egin romaanit, kirjailijanlaadussa ja otteessa on samoja piirteit\u00e4. Doerr mainitsee kiitoksissaan Michel Tournierin romaanin Keijujen kuningas. Velka on ilmeinen, sill\u00e4 Doerrin romaanin emotionaalisesti tehokkaimmat kohtaukset kuvaavat Hitler-Jugendin henke\u00e4.<\/p>\n

Summa summarum: Kaikki se valo on jota emme n\u00e4e, on laskelmoinnistaan huolimatta \u2013 tai juuri sen vuoksi kohtuullinen valinta riippukeinun kes\u00e4kirjaksi. Humanismismiin sekoittuu paatosta, mutta ei haittaa. Eik\u00e4 sek\u00e4\u00e4n, jos maailmansodan kaluaminen ei kiinnosta. Tarina kulkee kulisseistaan huolimatta.<\/p>\n

Lopuksi lainaus romaanista. Alku sopii p\u00e4iv\u00e4n tilanteeseen ja toiveisiin yhteiskuntasopimuksesta. Viimeiset rivit kuvaavat informaatiosodank\u00e4ynnin ensi askeleita. Kirjan motto lainaa Joseph Goebbelsia: Meid\u00e4n ei olisi ollut mahdollista nousta valtaan, saati k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 valtaa niin kuin k\u00e4ytimme, ellei radiota olisi ollut.<\/i><\/p>\n

\u201dOn ilta syksyll\u00e4 1936, Werner kantaa radion alakertaan ja laskee sen sivup\u00f6yd\u00e4lle, kun muut lapset liikehtiv\u00e4t levottomina ja odottavina \/\u2026\/ kaiuttimista kuuluu lapsikuoron laulu, Me ty\u00f6t\u00e4 toivomme, vain ty\u00f6t\u00e4, ty\u00f6t\u00e4, is\u00e4nmaan hyv\u00e4ksi, ty\u00f6t\u00e4 kunniakasta.<\/em> Sitten alkaa valtion kustantama kuunnelma suoraan Berliinist\u00e4: tarina hy\u00f6kk\u00e4\u00e4jist\u00e4, jotka hiipiv\u00e4t y\u00f6ll\u00e4 maaseutukyl\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n

…………………………………………………………………….<\/p>\n

Blogin ekstralinkki<\/strong><\/a> suosittaa vastapainoa: Vastenmieliset ja vaikeat kirjat.<\/p>\n

……………………………………………………………………<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Meill\u00e4 on tarve j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 asiat omiin lokeroihinsa ja iske\u00e4 nimilappu p\u00e4\u00e4lle. Kirjallisuus ei tee poikkeusta. Viihderomaanista lanseerattiin ensin \u201dlukuromaani\u201d, nyt sek\u00e4\u00e4n ei riit\u00e4. Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme n\u00e4e, palkittiin vastik\u00e4\u00e4n Pulizerilla. Takakannen kuvauksen\u00a0 mukaan kirja on \u201dSuuri lukuromaani sodasta, rakkaudesta ja radioaalloista sek\u00e4 mittaamattoman arvokkaasta timantista, joka m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 kahden erikoisen lapsen kohtalon.\u201d […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[136,64,501,96,278,1718],"tags":[1908,1910,1909,1911],"class_list":["post-4233","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kansallissosialismi","category-kirjalliset-nayttamot","category-kritiikit","category-maailmankirjallisuus","category-pulitzerin-palkinto","category-sotahistoria","tag-anthony-doerr","tag-hanna-tarkka","tag-kaikki-se-valo-jota-emme-nae","tag-lukuromaani"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4233","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4233"}],"version-history":[{"count":3,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4233\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6410,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4233\/revisions\/6410"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4233"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4233"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4233"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}