![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2016\/10\/HS.1.jpg\")
<\/a><\/p>\nUnkarin yritys irrottautua neuvostodiktatuurista tukahdutettiin, kun panssarit vy\u00f6ryiv\u00e4t Budapestin kaduille nelj\u00e4s marraskuuta. Taisteluissa kuoli noin 3000 unkarilaista ja vajaa 700 neuvostosotilasta. Maasta pakeni 200 000 ihmist\u00e4.<\/p>\n
Kun Unkari vietti\u00a0kansannousun viisikymmenvuotisp\u00e4iv\u00e4\u00e4 kymmenen vuotta sitten, olin paikalla. Budapestin keskuspuisto t\u00e4yttyi \u201dTableau vivant\u201d -tyyliin rakennetuista liikkumattomista kuvaelmista, jotka kertasivat tragedian tapahtumia. Terrorismin museoon oli ulkomaalaisilla vapaa p\u00e4\u00e4sy.<\/p>\n
Aloitin matkan j\u00e4lkeen k\u00e4sikirjoituksen, jossa k\u00e4ytin l\u00e4hdemateriaalina matkani muistimerkint\u00f6j\u00e4 ja valokuvia. Romaanin ydin on p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n v\u00e4hitt\u00e4isess\u00e4 muistinmenetyksess\u00e4 ja oman persoonan katoamisessa niiden my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n
Matkalta palattuani etsin lis\u00e4\u00e4 kirjallista ja kuvallista materiaalia sek\u00e4 faktatietoa. Budapestin tapahtumat j\u00e4iv\u00e4t romaaniin merkitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 sivujuonteena. Sunnuntain lehdest\u00e4 bongasin saman kuvan, jota olin k\u00e4ytt\u00e4nyt yhdess\u00e4 kirjani kohtauksessa. T\u00e4ss\u00e4 muutama ajankohtainen rivi romaanista Marilynin hiuspinni<\/i> (Runeberg-palkintoehdokas 2010).<\/p>\n \u201dIhmisen silm\u00e4 suodattaa maailman silm\u00e4n takaosan verkkokalvolle kuin yl\u00f6salaisin k\u00e4\u00e4nnetyn elokuvan. Muisti esitt\u00e4\u00e4 kuvat oikein p\u00e4in, ja vaikka silm\u00e4 katselee kaikkea v\u00e4rillisen\u00e4, mustavalkoiset kuvat s\u00e4ilyv\u00e4t mustavalkoisina.<\/p>\n Ensin Mies n\u00e4kee Josef Stalinin p\u00e4\u00e4n. Kaulasta katkenneen ja raitiovaunukiskoille vier\u00e4ht\u00e4neen valtavan p\u00e4\u00e4n, jonka ymp\u00e4rill\u00e4 mustavalkoiset ihmiset tungeksivat pitkiss\u00e4 palttoissaan. Joku taluttaa polkupy\u00f6r\u00e4\u00e4.<\/p>\n Mies kuvittelee is\u00e4ns\u00e4 viereiselle istuimelle. H\u00e4n ei erota kasvoja koska on pime\u00e4\u00e4 ja kummatkin tuijottavat valkokankaalle. Sielt\u00e4 vy\u00f6ryy heit\u00e4 kohti panssarivaunuja piiput sojossa \u2013 neuvostopanssareita Budapestin leveill\u00e4 bulevardeilla. Tuhoutuneita taloja, sortuneita seini\u00e4, kivikasoja ja autonromuja. Sitten n\u00e4kyy mies puhumassa paksu paperinivaska k\u00e4dess\u00e4\u00e4n, mies jolla on kalju p\u00e4\u00e4laki ja py\u00f6re\u00e4t silm\u00e4lasit.<\/p>\n Kankaalle ilmestyy rakeita, valkoisia ja levottomasti hyppelehtivi\u00e4. Projektorin r\u00e4tin\u00e4n voisi siepata pimeydest\u00e4 nyrkkiins\u00e4 ja tunkea taskuunsa. Ulkona on kylm\u00e4, talven ensimm\u00e4inen r\u00e4nt\u00e4 tippuu taivaalta hiljaisina, siki\u00f6n kokoisina kappaleina.\u201d<\/p>\n …………………………………………………<\/p>\n Blogin aihetta sivuavat ekstralinkit:<\/p>\n Diktaattori rojahtaa graniittiin p\u00e4\u00e4 edell\u00e4 (10.12.2013)<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n