![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Ty\u00f6.jpg\")
<\/p>\nPikainen p\u00e4ivitys kirjoitusty\u00f6maan keskelt\u00e4. Hilkkua vaille kolme kuukautta sitten minulle tehtiin syd\u00e4men ohitusleikkaus. Eilen k\u00e4vin kardiologin vastaanotolla \u201dlopputarkastuksessa\u201d. H\u00e4n tiedusteli sairauslomasta. En osannut vastata, en ollut ajatellut asiaa ollenkaan. Kirjailija ei taida tarvita sairauslomaa, l\u00e4\u00e4k\u00e4ri sanoi.<\/p>\n
<\/p>\n
Kotiutumisesta oli tuskin kolmea viikkoa, kun kuljin ty\u00f6huoneelle polkupy\u00f6r\u00e4ll\u00e4. Fysiikka on silti vain puolikas tarkoitustaan tuskailevasta\u00a0ihmisest\u00e4. Olen aina kirjoittanut \u201dhitaasti\u201d, ja se on pit\u00e4nyt korvata sitkeydell\u00e4 ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisuudella. Viime viikkojen keskittymiskyky on ollut tavallistakin kovemman takana.<\/p>\n
Ensin piti koota keskener\u00e4isen k\u00e4sikirjoituksen palapeli, p\u00e4\u00e4st\u00e4 uppoamaan takaisin jo kirjoittamaansa. En ole koskaan luottanut virtauskokemusten fiiliksiin, vaan \u201dperse penkkiin\u201d – menetelm\u00e4 on ollut minun tapani. Se ei poista tekemisen iloa ja nautintoa, mutta kirjat syntyv\u00e4t kirjoittamalla.<\/p>\n
Oikeastaan vasta t\u00e4ll\u00e4 viikolla, yli kolmen kuukauden tauon j\u00e4lkeen k\u00e4sikirjoituksen hahmo on taas selke\u00e4n\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni. Osaan raamit\u00a0ulkoa ja luotan siihen, ett\u00e4 voin joka p\u00e4iv\u00e4 antautua kirjoittamisen imuun ja tarina johdattaa minua. Joskus syntyy \u201dvalmista\u201d v\u00e4hemm\u00e4n, mutta niin pit\u00e4\u00e4kin.<\/p>\n
Uusi romaanik\u00e4sis pureutuu hyv\u00e4n ja pahan problematiikkaan ja haukkaa tarinassaan sadankolmen vuoden mittaisen siivun. Ei toki kokonaan, mutta t\u00e4rkein\u00e4 etappeina vuodet 1923, 1951 ja 2026.<\/p>\n
![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Runo.jpg\")
<\/p>\n
Lopuksi runo, joka (tavalla tai toisella) liittyy p\u00e4ivitykseen. Teksti tulee Mustasta runokirjasta, joka julkaistiin vuonna 2000. Samana vuonna, kun j\u00e4in entisen el\u00e4m\u00e4ni p\u00e4iv\u00e4t\u00f6ist\u00e4 ja ryhdyin vapaaksi kirjailijaksi. Mit\u00e4 se \u201dvapaus\u201d ikin\u00e4 merkitseek\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Transformaatio<\/b><\/p>\n
Kirjoitan ikuisuutta varten. J\u00e4t\u00e4n mainitsematta<\/p>\n
runoilijan, jolta voisin oppia pilvien nimet<\/p>\n
kennomaisista palleropilvist\u00e4 savuviuhkoihin saakka.<\/p>\n
H\u00e4n avaa postia ja keitt\u00e4\u00e4 lapselle velli\u00e4,<\/p>\n
kertoo, ett\u00e4 tekee vilppi\u00e4 kuoleman suhteen.<\/p>\n
Sill\u00e4 niiden kuolema, jotka el\u00e4v\u00e4t<\/p>\n
samanaikaisesti h\u00e4nen kanssaan, on merkitt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4<\/p>\n
kuin niiden, jotka eliv\u00e4t tuhat vuotta sitten.<\/p>\n
Kuolema on annettu vain el\u00e4m\u00e4n t\u00e4hden,<\/p>\n
muodon muutos. Eik\u00e4 minua rakasteta<\/p>\n
vahvuuksieni vuoksi, vaan heikkouksien.<\/p>\n
Ajattelen rautaa ja ter\u00e4st\u00e4, metalli k\u00e4mmenell\u00e4ni<\/p>\n
on kova ja kilahtava harkko.<\/p>\n
Kun siit\u00e4 ty\u00f6stet\u00e4\u00e4n jousi, se antaa periksi.<\/p>\n
Jos siit\u00e4 hiotaan kellon ratas, se liikkuu ja el\u00e4\u00e4.<\/p>\n
\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026.<\/p>\n
Ekstralinkiss\u00e4:<\/p>\n