{"id":4923,"date":"2016-12-14T16:38:07","date_gmt":"2016-12-14T14:38:07","guid":{"rendered":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=4923"},"modified":"2016-12-14T16:56:31","modified_gmt":"2016-12-14T14:56:31","slug":"finlandiavoittaja-2016-helmia-vierahtelee-joka-kappaleesta","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=4923","title":{"rendered":"Finlandiavoittaja 2016: helmi\u00e4 vier\u00e4htelee joka kappaleesta"},"content":{"rendered":"<p>T\u00e4m\u00e4nvuotisen kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajan valitsi toimittaja Baba Lybeck. H\u00e4n nosti ykk\u00f6ssijalle Jukka Viikil\u00e4n romaanin <i>Akvarelleja Engelin kaupungista<\/i>. Blogi ruotii kirjan lyhyesti, mutta ter\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n<p>Saksalainen Johan Carl Ludvig Engel pestattiin Helsingin kaupunginarkkitehdiksi 1816. Viikil\u00e4n romaani on h\u00e4nen y\u00f6p\u00e4iv\u00e4kirjansa vuosilta 1816\u20131840. Kirjan 213 sivua k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 reilut kaksisataakuusikymment\u00e4 Engelin fiktiivist\u00e4 muistiinmerkint\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"aligncenter size-full wp-image-4924\" src=\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Engel.jpg\" alt=\"\" width=\"515\" height=\"693\" srcset=\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Engel.jpg 515w, http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Engel-111x150.jpg 111w, http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Engel-223x300.jpg 223w\" sizes=\"auto, (max-width: 515px) 100vw, 515px\" \/><\/p>\n<p>1. Aloitetaan kirjan nimest\u00e4. Engel mainitsee maalanneensa akvarelleja. Nyt ei ole siit\u00e4 kyse. Akvarellit voi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 Viikil\u00e4n teksteiksi. Kuva ja sana ovat yht\u00e4. Samoin kuin akvarelli on nopeasti maalattu impressio \u201dalla prima\u201d, kirjan merkinn\u00e4t on syyt\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 hetken tunnelmiksi, joita ei my\u00f6hemmin korjailla.<\/p>\n<p>2. Romaanin kieli. Kirjailijan on kumottava edellinen v\u00e4ite. Sujuvuus ja vaivattomuuden tunne on varattu\u00a0lukijalle. Kirjailijan osaksi j\u00e4\u00e4 \u201dhelppo se vasta vaikeata onkin\u201d. Viikil\u00e4 on hionut tekstins\u00e4 h\u00e4ik\u00e4isev\u00e4n hienoksi: jokaisella lauseella on merkitys. Ei mit\u00e4\u00e4n turhaa.<\/p>\n<p>3. Proosaa vai runoa? Jos Viikil\u00e4 olisi nimennyt teoksensa proosarunojen kokoelmaksi, siihen ei olisi nokan koputtamista. Proosarunon \u201dkantais\u00e4\u201d on Baudelairen <em>Pariisin ik\u00e4v\u00e4<\/em> (1869). Viikil\u00e4 kirjoittaa \u201dparemmin\u201d ja sensitiivisemmin. Uusia n\u00e4k\u00f6kulmia arkisiin asioihin ja tunteisiin on niin tihe\u00e4sti, ett\u00e4 kirjaa on luettava jatkuvasti kertaamalla. En muista koska olisin k\u00e4ytt\u00e4nyt vastaavan mittaiseen kirjaan\u00a0yht\u00e4 paljon aikaa.<\/p>\n<p>4. Rakenne. Teksti kulkee kronologisesti ja p\u00e4iv\u00e4kirjaratkaisu j\u00e4sent\u00e4\u00e4 Viikil\u00e4n tihe\u00e4\u00e4 kielt\u00e4. Lyhimm\u00e4t kappaleet ovat kahden rivin mittaisia. Pisimm\u00e4t merkinn\u00e4t reilun sivun. Kielell\u00e4 on rytmins\u00e4, mutta metatasolla se koskee koko teoksen rakennetta.<\/p>\n<p>5. Tarina. Teos ei pyri tarinalliseen j\u00e4nnitteeseen vaan intensiivisyys syntyy aforistisista kiteytyksist\u00e4, helmist\u00e4, joita vier\u00e4htelee joka kappaleesta. Lopulta kaiken summasta kasvaa vahva sanoma: Engel punnitsee koko el\u00e4m\u00e4nty\u00f6ns\u00e4 ja suhteet l\u00e4heisiin ihmisiins\u00e4. Tekemiset ja tekem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4tt\u00e4miset, niiden inhimillisen arvon.<\/p>\n<p>7. Lopuksi. Akvarelleja Engelin kaupungista vaatii tarkkaa l\u00e4hilukua. Viikil\u00e4n teoksessa toteutuu kirjailijan ja lukijan yhteisty\u00f6. Teksti syntyy uudelleen lukijan mieless\u00e4 ja ruokkii oivalluksia. Oma kiteytykseni l\u00f6ytyy jo sivulta 12. Kokonainen kirja ja Engelin pohdinnat tiivistyv\u00e4t yhteen symboliseen lauseeseen: \u201dMiten raskas onkaan rakentamaton kupoli tihe\u00e4ksi muuratun palatsin harteilla!\u201d<\/p>\n<p>\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026<\/p>\n<p>Ekstralinkeiss\u00e4:<\/p>\n<p><a href=\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=1191\">Mikko Rimminen, Finlandiavoittaja unohdettujen runojen klinikalla<\/a>.<\/p>\n<p><a href=\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=3305\">Finlandiavoittaja 2013 kertoo runoilijasta<\/a>.<\/p>\n<p><a href=\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=3314\">Runoilija romaanin aiheena: Rakkaus! Rakkaus!<\/a><\/p>\n<p>&#8230;&#8230;&#8230;&#8230;&#8230;&#8230;&#8230;&#8230;&#8230;&#8230;&#8230;&#8230;&#8230;&#8230;&#8230;&#8230;&#8230;&#8230;.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>T\u00e4m\u00e4nvuotisen kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajan valitsi toimittaja Baba Lybeck. H\u00e4n nosti ykk\u00f6ssijalle Jukka Viikil\u00e4n romaanin Akvarelleja Engelin kaupungista. Blogi ruotii kirjan lyhyesti, mutta ter\u00e4v\u00e4sti. Saksalainen Johan Carl Ludvig Engel pestattiin Helsingin kaupunginarkkitehdiksi 1816. Viikil\u00e4n romaani on h\u00e4nen y\u00f6p\u00e4iv\u00e4kirjansa vuosilta 1816\u20131840. Kirjan 213 sivua k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 reilut kaksisataakuusikymment\u00e4 Engelin fiktiivist\u00e4 muistiinmerkint\u00e4\u00e4. 1. Aloitetaan kirjan nimest\u00e4. Engel mainitsee maalanneensa [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[137,343,64,3,4,123,147,118],"tags":[2145,2147,2148,2146,2149],"class_list":["post-4923","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-finlandiapalkinnot","category-kirjallinen-estetiikka","category-kirjalliset-nayttamot","category-kirjallisuus","category-kulttuuri","category-lukeminen","category-paivakirjat","category-romaanin-kieli","tag-akvarelleja-engelin-kaupungista","tag-baba-lybeck","tag-finlandia-palkinto","tag-jukka-viikila","tag-ludvig-engel"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4923","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4923"}],"version-history":[{"count":3,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4923\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4927,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4923\/revisions\/4927"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4923"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4923"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4923"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}