{"id":4958,"date":"2017-01-20T15:15:50","date_gmt":"2017-01-20T13:15:50","guid":{"rendered":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=4958"},"modified":"2017-01-20T15:21:17","modified_gmt":"2017-01-20T13:21:17","slug":"tusinaproosan-tunnusmerkki","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=4958","title":{"rendered":"Tusinaproosan tunnusmerkki?"},"content":{"rendered":"

Otsikkoni provosoi ja vet\u00e4\u00e4 mutkat suoriksi. Tekstin kelvottomuuden tai kehut ratkaisee tiettyyn pisteeseen saakka instituutio tai henkil\u00f6, jolla on valtaa saada n\u00e4kemyksens\u00e4 yleiseen tietoisuuteen. Karkeina esimerkkein\u00e4 vaikkapa Ruotsin akatemian Nobel-komitea tai valtakunnallisen p\u00e4iv\u00e4lehden kriitikko.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Faktiset suureet m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n, punnitaan ja mitataan, vain makuasioista voidaan kiistell\u00e4. Ja vain lukija on oman todellisuutensa jumala ja tuomari, jolla on valta p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 mist\u00e4 pit\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Itse l\u00f6yd\u00e4n proosaa lukiessa nopeasti pari asiaa, jotka saavat minut heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kirjan kesken. Lauseenvastikkeiden ylet\u00f6n k\u00e4ytt\u00f6 tuo\u00a0tekstiin v\u00e4kisin v\u00e4kerretyn s\u00e4vyn. T\u00e4st\u00e4 joskus enemm\u00e4n. Nostan p\u00e4ivitykseen yleisemm\u00e4n maneerin: johtolauseen, joka alleviivaa asiaansa turhaan ja teenn\u00e4isesti.<\/p>\n

Johtolause tarjoaa tulkinnan sitaatille. Lauseen subjekti ilmaisee alkuper\u00e4isen tekstin esitt\u00e4j\u00e4n ja verbin\u00e4 on kommunikaatioverbi. Esimerkiksi: sanoa, kertoa, v\u00e4itt\u00e4\u00e4, esitt\u00e4\u00e4, todeta\u2026<\/p>\n

Yliviritettyj\u00e4 johtolauseita l\u00f6yt\u00e4\u00e4 yht\u00e4 hyvin taannoin Finlandia-palkitusta teoksesta kuin lentokentt\u00e4pokkareista. Kaivan esimerkkini Sujata Masseyn<\/em> kansainv\u00e4lisest\u00e4 Rei Shimura -dekkarisarjasta. Olkoonkin, ett\u00e4 teksti aavistuksen paranee edetess\u00e4\u00e4n, heitin lukemisen sikseen sivulla 188.<\/p>\n

Useimmiten repliikin per\u00e4\u00e4n ei tarvita johtolausetta. Dialogissa riitt\u00e4\u00e4 ilmaisu \u201dsanoi\u201d. Minulle repliikin j\u00e4lkeisten johtolauseiden korostus on tusinaproosan merkki: \u201dHugh sanoi hilpe\u00e4sti \/ rouva Chapman sopersi \/ nainen sanoi syd\u00e4mellisell\u00e4 \u00e4\u00e4nens\u00e4vyll\u00e4 \/ herra Yamamoto kiljahti \/ Yuki visersi koulutyt\u00f6n englannillaan \/ Yuki tuhahti \/ Taro mutisi \/ h\u00e4n lis\u00e4si lujasti \/ min\u00e4 k\u00e4\u00e4nsin urheasti \/ rouva Yamamoto pulputti innostuneesti\u2026\u201d<\/p>\n

Selitys ja ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen osoittelu pilaa tekstin kuin tekstin. Jouko Tyyrin tiivistys sopii t\u00e4h\u00e4nkin hyvin: \u201dSalakuljeta huutomerkki tekstiin niin voit j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sen pois\u201d<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Negaation j\u00e4lkeen vastapainoa. Luvun alla on George Saundersin<\/em> novellikokoelma Joulukuun kymmenes (suom. Markku P\u00e4kkil\u00e4). Omaper\u00e4isint\u00e4 ja kiinnostavinta lyhytproosaa, jota olen aikoihin lukenut. The Wall Street Journalin kriitikon sanoin: \u201dGeorge Saunders on muuttanut amerikkalaisen fiktion suuntaa.\u201d<\/p>\n

N\u00e4in yksinkertaisesti Saunders k\u00e4sittelee johtolauseita:<\/p>\n

Se oli kamala juttu mit\u00e4 teille tapahtui, is\u00e4 sanoi. Mutta pahemminkin olisi voinut k\u00e4yd\u00e4.<\/p>\n

Paljon pahemmin, \u00e4iti sanoi.<\/p>\n

Mutta teid\u00e4n ansiostanne ei k\u00e4ynyt, is\u00e4 sanoi.<\/p>\n

Te teitte oikein, \u00e4iti sanoi.<\/p>\n

Hyvin toimittu, is\u00e4 sanoi.<\/p>\n

…………………………………………………….<\/p>\n

EKSTRALINKISS\u00c4<\/p>\n

Vastenmielisi\u00e4 ja vaikeita kirjoja \u2013 lis\u00e4linkiss\u00e4 raakaa alistamista ja v\u00e4kivaltaa<\/a><\/p><\/blockquote>\n