{"id":5047,"date":"2017-04-04T14:52:03","date_gmt":"2017-04-04T11:52:03","guid":{"rendered":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=5047"},"modified":"2017-04-04T17:27:08","modified_gmt":"2017-04-04T14:27:08","slug":"maailmanmaineeseen-haudan-takaa","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=5047","title":{"rendered":"Maailmanmaineeseen haudan takaa"},"content":{"rendered":"<p><b>Edellinen p\u00e4ivitykseni nosti sos-mediassa keskustelua \u201dik\u00e4rasismista\u201d kirjailijoita kohtaan. Tulenkantajien kirjallisuuspalkinto vientiponnisteluineen \u201dnuorille, kauniille ja rohkeille\u201d on paikallaan. Tarkempi pointtini oli, ettei kirjaa (ja kirjailijaa) ole olemassa ilman n\u00e4kyvyytt\u00e4. Harva kyselee kirjaa kaupasta tai lainastosta aivan sokkona.<\/b><\/p>\n<p><b>Mutta \u2013 kuten sanoin, t\u00e4rkeint\u00e4 on kirjoittaa ja luottaa ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4. Nostan t\u00e4h\u00e4n uudelleen parin vuoden takaisen p\u00e4ivityksen. Kaikki on mahdollista.<\/b><\/p>\n<p><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"aligncenter size-full wp-image-5048\" src=\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Stoner.jpg\" alt=\"\" width=\"515\" height=\"664\" srcset=\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Stoner.jpg 515w, http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Stoner-116x150.jpg 116w, http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Stoner-233x300.jpg 233w\" sizes=\"auto, (max-width: 515px) 100vw, 515px\" \/><\/p>\n<p>John Williamsin Stoner on romaaniksi harvinainen tapaus. Kanteen poimittu The New Yorkerin lainaus v\u00e4itt\u00e4\u00e4: \u201dSuurin amerikkalainen romaani, josta et ole koskaan kuullut\u201d. Kansipaperin liepeest\u00e4 l\u00f6ytyy lis\u00e4ksi usean kirjailijakollegan suositus. Monesti koettuja markkinointikeinoja, mutta t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa olen valmis allekirjoittamaan ne.<\/p>\n<p>Williamsin romaani ilmestyi Amerikassa jo vuonna 1965. Stoner sai kohtuulliset arviot, myikin, mutta teos vaipui nopeasti suurelta yleis\u00f6lt\u00e4 unhoon. Romaanin uusi el\u00e4m\u00e4 ja maailmanmenestys alkoi Europasta nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta my\u00f6hemmin, kun kirja k\u00e4\u00e4nnettiin useille kielille.\u00a0Bazar on julkaissut nyt Stonerin Ilkka Rekiaron k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen\u00e4.<\/p>\n<p>Asetelma ei ole ennen kokematon. Haluan mainita t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 unkarilaisen S\u00e1ndor M\u00e1rain romaanin A gyerty\u00e1k csonkig \u00e9gnek, jonka h\u00e4n julkaisi 1948. Sosialismin aikainen kritiikki lytt\u00e4si teoksen, eik\u00e4 se muuallakaan lentoon l\u00e4htenyt. Viidenkymmen vuoden kuluttua romaani her\u00e4si henkiin ja ylsi kulttimenestykseen mm. Italiassa ja Saksassa. Atena julkaisi Tuomo Lahdelman suomennoksen vuonna 2001 nimell\u00e4 Kynttil\u00e4t palavat loppuun. Tarkalla l\u00e4hiluvulla Williamsin ja M\u00e1rain romaaneista voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tyylillisi\u00e4 yhtenev\u00e4isyyksi\u00e4.<\/p>\n<p>Blogi ei nosta arvioihinsa sis\u00e4lt\u00f6selostuksia tai juonireferaatteja. Ne avautuvat mahdolliselle lukijalle romaanin my\u00f6t\u00e4 oikeassa kontekstissaan.\u00a0Listaan suositukseeni muutaman kiteytyksen Williamsin romaanin menestyksen syist\u00e4: mit\u00e4 Stoner on \u2013 ja mit\u00e4 se ei ole.<\/p>\n<p>1. Williamsin kieli v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 kaikkea korostusta ja alleviivausta. Kerronta ei hae mit\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 ulkopuolelta, r\u00e4v\u00e4kkyyden tai tekstillisen briljanssin sijaan Stoner tarjoaa \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen levollisia lauseita, jotka kuljettavat kerrontaa pienin elein.<\/p>\n<p>2. Romaanin rakenne on yksinkertainen. Kronologinen kerronta toimii ilman ennakointeja, takaumia tai tarkoituksellisesti tehtyj\u00e4 tihentymi\u00e4. Ei laskelmoituja \u201dgliffhangereita\u201d lukujen loppuun, yll\u00e4tysk\u00e4\u00e4nteit\u00e4, jotka toimisivat lukemisen kiihokkeina. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6n el\u00e4m\u00e4nmittainen tarina soljuu tasaisen vastustamattomasti k\u00e4\u00e4nteist\u00e4\u00e4n huolimatta.<\/p>\n<p>3. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Stoner on arkinen, alistuva, ty\u00f6t\u00e4 ja arvojaan kunnioittava mies, josta muodostuu er\u00e4\u00e4nlainen antisankari. Williams valitsee objektiivisen, kaikkitiet\u00e4v\u00e4n kertojan ja p\u00e4\u00e4see lukijan nahkojen alle \u201dmin\u00e4kertojaa\u201d paremmin. Lukija alkaa kokea voimakasta samaistumista, kuin seuraisi kertojan kanssa tapahtumia paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n<p>4. Romaanin j\u00e4nnite syntyy vastavoimista. Stonerin hiljainen ristiriita ulottuu el\u00e4m\u00e4n l\u00e4ht\u00f6kohtiin, ty\u00f6h\u00f6n, tavoitteisiin, avioliittoon, tytt\u00e4reen\u2026 onnellisuudeksi tulkittavia hetki\u00e4 on harvassa, pysyv\u00e4n rakkauden mahdollisuudestakin on luovuttava ymp\u00e4rist\u00f6n paineiden vuoksi. Kirjan tarinalliset ainekset ja k\u00e4\u00e4nteet ovat v\u00e4h\u00e4iset, tulos syv\u00e4sti koskettava ja inhimillinen. My\u00f6t\u00e4tunto ja kunnioitus ovat sanoja, jotka lukemisen j\u00e4lkeen nousevat mieleen.<\/p>\n<p>5. Stonerin tarjoamaa el\u00e4myst\u00e4 voisi punnita monesta kulmasta: p\u00e4\u00e4henkil\u00f6iden asetelmista l\u00f6ytyy tietty\u00e4 kliseisyytt\u00e4, tarinasta patetiaa ja melodraamaa. Romaania voisi halutessaan nimitt\u00e4\u00e4 \u201dlukuromaaniksi\u201d, ilmaisua mill\u00e4\u00e4n tavoin v\u00e4heksym\u00e4tt\u00e4. Edell\u00e4 mainituista syist\u00e4 huolimatta, ja my\u00f6s niiden t\u00e4hden, Stoner j\u00e4\u00e4nee pysyv\u00e4sti kirjallisuuden historiaan. Omalla listallani Williamsin teos heilahti aivan k\u00e4rjen tuntumaan. Ja on syyt\u00e4 uskoa, ett\u00e4 se pit\u00e4\u00e4 siell\u00e4 paikkansa.<\/p>\n<p>\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026..<\/p>\n<p>John Williams syntyi Teksasissa 1922, palveli toisen maailmansodan aikaan Intiassa ja Burmassa ja teki el\u00e4m\u00e4nty\u00f6ns\u00e4 tutkijana ja opettajana Denverin yliopistossa. H\u00e4n oli yksi luovan kirjoittamisen opetuksen pioneereista. Williams kuoli 1994.<\/p>\n<p>\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026<\/p>\n<p>Blogin aiemmat ekstralinkit:<\/p>\n<p><a href=\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=3128\">1. Nelj\u00e4 kiteytyst\u00e4 kirjallisuuden nobelistista<\/a><\/p>\n<p><a href=\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=2395\">2. Runo, Tomas ja Nobel<\/a><\/p>\n<p>\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026..<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Edellinen p\u00e4ivitykseni nosti sos-mediassa keskustelua \u201dik\u00e4rasismista\u201d kirjailijoita kohtaan. Tulenkantajien kirjallisuuspalkinto vientiponnisteluineen \u201dnuorille, kauniille ja rohkeille\u201d on paikallaan. Tarkempi pointtini oli, ettei kirjaa (ja kirjailijaa) ole olemassa ilman n\u00e4kyvyytt\u00e4. Harva kyselee kirjaa kaupasta tai lainastosta aivan sokkona. Mutta \u2013 kuten sanoin, t\u00e4rkeint\u00e4 on kirjoittaa ja luottaa ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4. Nostan t\u00e4h\u00e4n uudelleen parin vuoden takaisen p\u00e4ivityksen. Kaikki on [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[262,161,96,176,411,30],"tags":[1885,1884,1883],"class_list":["post-5047","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blogit-ja-postaukset","category-kirjallisuuspalkinnot","category-maailmankirjallisuus","category-psykologinen-romaani","category-suomennokset","category-suosikkikirjat","tag-bazar","tag-john-williams","tag-stoner"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5047","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5047"}],"version-history":[{"count":4,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5047\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5052,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5047\/revisions\/5052"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5047"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=5047"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=5047"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}