{"id":5080,"date":"2017-04-26T16:02:31","date_gmt":"2017-04-26T13:02:31","guid":{"rendered":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=5080"},"modified":"2017-04-26T17:18:33","modified_gmt":"2017-04-26T14:18:33","slug":"viinamaassa-syodaan-poikalapsia","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=5080","title":{"rendered":"Viinamaassa sy\u00f6d\u00e4\u00e4n poikalapsia"},"content":{"rendered":"

Mo Yan, oikealta nimelt\u00e4\u00e4n Gyan Moye palkittiin kirjallisuuden nobelilla 2012. Tutustuin Yaniin vasta t\u00e4n\u00e4 vuonna, joten juttuni on auttamatta my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Tai sitten ei, sukupolvet katoavat, hyv\u00e4t kirjat el\u00e4v\u00e4t ikuisesti.<\/p>\n

\"\"
Photo by ChinaFotoPress\/Getty Images<\/figcaption><\/figure>\n

Mo Yan syntyi vuonna 1955 Kiinassa, Shandongin maakunnassa, jossa Keltainen joki laskee Bohainmereen. Kulttuurivallankumouksen aikana koulu oli keskeytett\u00e4v\u00e4 ja l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 paimenpojaksi. Hengenpitimiksi piti sy\u00f6d\u00e4 kasveja ja puun kaarnaa. My\u00f6hemmin Yan ty\u00f6skenteli tehtaissa ja valmistui Beijingin yliopistosta 1991.<\/p>\n

Yanilta on suomennettu kolme teosta: Seitsem\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4ni, 2013. Viinamaa, 2014 ja Punainen durra, 2016. Kaikista k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksist\u00e4 vastaa Riina Vuokko. Viinamaa on liki viisisataasivuinen j\u00f6tk\u00e4le, jonka luin juuri loppuun. Kirjailijan bibliografiasta l\u00f6ytyy yli kaksikymment\u00e4 teosta: romaaneja, esseit\u00e4 ja novelleja.<\/p>\n

Nobelistin otetta on verrattu Franz Kafkaan ja Joseph Helleriin. En allekirjoita h\u00e4t\u00e4ist\u00e4 rinnastusta lainkaan. Yan itse pit\u00e4\u00e4 esikuvanaan Gabriel Garc\u00eda M\u00e1rquezia. Esikuva ei merkitse saman tyylin tavoittelua. No, kyll\u00e4 Yan solahtaa maagisen realismin muottiin, mutta tarkennetaan t\u00e4t\u00e4kin luonnehdintaa.<\/p>\n

M\u00e1rquezin tekstiss\u00e4 kulkee l\u00e4mpim\u00e4n humaani pohjavirta. Yanin tyylikeino on parodia ja sysimusta huumori. Hyperbola on kirjallisuudessa k\u00e4ytetty voimakkaan liioitteleva kielikuva. Viinamaassa kirjailija vie tarinan ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4lle tasolle, koko teos on yht\u00e4 liioittelun liioittelua ja kerronnan k\u00e4\u00e4nteiden (ilo)tulitusta.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Kirjan yh\u00e4 absurdimmaksi k\u00e4yv\u00e4\u00e4, houreista juonirihmastoa pit\u00e4\u00e4 kasassa valtion syytt\u00e4j\u00e4viraston erikoistutkija Ding Gou\u2019er, joka l\u00e4htee Viinamaahan ottamaan selv\u00e4\u00e4 huhusta, jonka mukaan poikalapsia myyd\u00e4\u00e4n Keittotaidon akatemian Erikoisherkkujen keskukselle, jotta niist\u00e4 voidaan valmistaa soijassa marinoituja eliitin juhla-aterioita.<\/p>\n

Sis\u00e4kk\u00e4istarinoissa viina virtaa ja korkein hyve on kest\u00e4\u00e4 megalomaanista juopottelua. Useassa arviossa on nostettu esiin rankka lukukokemus ja kyselty kirjailijan moraalin per\u00e4\u00e4n. T\u00e4llaisessa kritiikiss\u00e4 luetun ymm\u00e4rrys on j\u00e4\u00e4nyt t\u00e4ysin pintatasolle ja ilman suhdetta kirjallisuuden jatkumoon ja perinteeseen.<\/p>\n

Mo Yanin kerronta ponnistaa huhujen, legendojen, velhojen, magian ja ylimaallisen maailmasta. Samaan tapaan kuin l\u00e4ntisen perinteen sadut. Nostan esimerkiksi Grimmin veljekset, joiden tarinat k\u00e4sitteliv\u00e4t alkuaan seksi\u00e4, insesti\u00e4 ja raakaa v\u00e4kivaltaa. Veljekset editoivat tarinansa aikuisille suunnatusta kerrontaperinteest\u00e4. Satuja on loivenneltu, mutta v\u00e4hemm\u00e4lle huomiolle j\u00e4\u00e4neiss\u00e4 on todella kovaa kamaa: \u201dMyll\u00e4ri: Lapseni, jollen hakkaa molempia k\u00e4si\u00e4si poikki, niin paha vie minut mukanaan, ja tuskissani lupasin jo totella h\u00e4nt\u00e4. Autathan minua h\u00e4d\u00e4ss\u00e4ni ja anna anteeksi se paha, jota sinulle teen.\u201d<\/p>\n

Kun Kiinasta on kyse, kirjailijalta on odotettu my\u00f6s poliittisia kannanottoja, joita Yan on karttanut. Se ei ole kaikkia miellytt\u00e4nyt. Olisi pit\u00e4nyt kirjoittaa enemm\u00e4n \u201dj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4\u201d vastaan. Kun Viinamaasta lukee my\u00f6s rivien v\u00e4lit, kritiikki\u00e4 poliittista valtaa k\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4 vastaan on riitt\u00e4miin \u2013 metatasolla koko kirja on sellainen.<\/p>\n

Viinamaa ansaitsi paikkansa lukulistallani t\u00e4ysin omalakisen kerrontansa vuoksi. Kaunis ja kauhistuttava, karmaiseva ja koominen yhdistyv\u00e4t ainutlaatuisella tavalla. T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa puhtaasti kirjalliset ja kerronnalliset ansiot painavat kuitenkin lukukokemusta enemm\u00e4n. Top 100-listalleni, mutta ei aivan k\u00e4rjen tuntumaan.<\/p>\n

\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026.<\/p>\n

Blogin ekstralinkit:<\/p>\n

1. Kolme tapaa l\u00e4hesty\u00e4 teksti\u00e4: \u201dKuinka kirjaa luetaan?\u201d<\/a><\/p>\n

2. \u201dAjattele Alienia, kuvittele Kummiset\u00e4 ja Hannibal Lecter\u201d<\/a><\/p>\n

\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026….<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Mo Yan, oikealta nimelt\u00e4\u00e4n Gyan Moye palkittiin kirjallisuuden nobelilla 2012. Tutustuin Yaniin vasta t\u00e4n\u00e4 vuonna, joten juttuni on auttamatta my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Tai sitten ei, sukupolvet katoavat, hyv\u00e4t kirjat el\u00e4v\u00e4t ikuisesti. Mo Yan syntyi vuonna 1955 Kiinassa, Shandongin maakunnassa, jossa Keltainen joki laskee Bohainmereen. Kulttuurivallankumouksen aikana koulu oli keskeytett\u00e4v\u00e4 ja l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 paimenpojaksi. Hengenpitimiksi piti sy\u00f6d\u00e4 kasveja ja […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[245,771,96,186],"tags":[2184,2186,1319,2185],"class_list":["post-5080","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-fantasiaromaanit","category-kiinalainen-kulttuuri","category-maailmankirjallisuus","category-nobelistit","tag-gyan-moye","tag-kirajallisuuden-nobel-2012","tag-mo-yan","tag-viinamaa"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5080","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5080"}],"version-history":[{"count":7,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5080\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5089,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5080\/revisions\/5089"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5080"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=5080"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=5080"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}