![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Aho.1.jpg\")
\u201dMik\u00e4\u00e4n, kelpo oppilaani, ei ole yht\u00e4 miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kuin onkimiehen hyvin j\u00e4rjestetty el\u00e4m\u00e4. Lakimiehen hy\u00f6riess\u00e4 hoitamassa asioitaan ja valtiomiehen punoessa juonia tai vastajuonia me istumme esikkoja kasvavilla t\u00f6rmill\u00e4, kuuntelemme lintujen laulua ja elelemme yht\u00e4 rauhallisesti kuin n\u00e4m\u00e4 hiljaiset hopeavirrat, joiden n\u00e4emme \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4sti soljuvan ohitsemme.\u201d<\/p>\n
Izaak Walton<\/i> julkaisi kirjansa Oivallinen onkimies<\/i> vuonna 1653. Se on maailman ensimm\u00e4isi\u00e4 urheilukalastusoppaita. Ja paljon muuta, kokonaisen el\u00e4m\u00e4nfilosofian kuvaus. Yht\u00e4 tuore t\u00e4n\u00e4\u00e4n kuin kirjoittamisensa aikaan. Kirja tuskin kiinnostaa niit\u00e4, joiden kalastukseen kuuluu trailerilla kuskattava vene, muskelimoottori ja viisitoista vapaa vet\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vaappuja kohti kalatutkan kaikua.<\/p>\n
Kerrostalokotini ikkunasta aukeaa N\u00e4sij\u00e4rven selk\u00e4, mutta mihin se riitt\u00e4isi. V\u00e4lill\u00e4 pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 merelle. Se on syv\u00e4lle painunut muisto lapsuuden kesist\u00e4 Kokkolassa, p\u00e4ivist\u00e4 petroolintuoksuisessa veneess\u00e4. Verkoista, siimalaatikoista, illoista, \u00f6ist\u00e4 ja nuotiotulista meren luodoilla.<\/p>\n Stressin hoitoon ei l\u00f6ydy parempaa l\u00e4\u00e4kett\u00e4 kuin: vapa, viehe ja meri. Pieni moottorini kulkee auton tavaratilassa ja vuokram\u00f6keilt\u00e4 l\u00f6ytyy yleens\u00e4 soutuvene, jonka per\u00e4\u00e4n sen voi sovitella<\/p>\n Maailmankirjallisuudessa kalastukseen keskityt\u00e4\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n v\u00e4h\u00e4n. Toki klassikkojakin l\u00f6ytyy. Niiss\u00e4 kalastus on kehyksen\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 isommille kysymyksille. On kliseist\u00e4 mainita t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 Hemingwayn Vanhus ja meri<\/i>. Mutta tuttu esimerkki menk\u00f6\u00f6n.<\/p>\n Suomalaisen kirjallisuuden ylitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n panos maailmanluokan kalastuskirjallisuuteen on Juhani Ahon<\/i> 1921 julkaisema ja h\u00e4nen viimeiseksi teoksekseen j\u00e4\u00e4nyt Lohilastuja ja kalakaskuja<\/i>. Kevyt nimi, painavaa asiaa.<\/p>\n Lyhyiss\u00e4 kertomuksissa Aho ei j\u00e4\u00e4 toistamaan itse\u00e4\u00e4n. Yh\u00e4 uudelleen h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tarinoihinsa j\u00e4nnitteen, joka kasvattaa ne nautittavan kirjallisuuden mittoihin. Juhani Aho on esteetikko. Mies, joka osasi kirjoittaa psykologisella otteella tunteista. Pinnan alainen, n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n taso on teksteiss\u00e4 aina l\u00e4sn\u00e4 harvinaisen voimakkaasti.<\/p>\n Ahon herkkyys el\u00e4m\u00e4lle ei j\u00e4\u00e4nyt vain ihmisten v\u00e4liseksi asiaksi. N\u00e4in h\u00e4n kuvaa Englannista Hardyn tehtaalta tilaamaansa ruokovapaa, jolla on \u201dkauniisti soinnahtava nimi: Palakona extra light<\/i> \u2013 kokoonsa n\u00e4hden kaikkein kevein.\u201d<\/p>\n \u201dSain sen sielt\u00e4 vanhan tutun merikapteenin tuomana, joka s\u00e4ilytti sit\u00e4 hytiss\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4 hyllyll\u00e4 Pohjanmeren ja It\u00e4meren yli. Se oli kapaloituna veden pit\u00e4v\u00e4\u00e4n kankaaseen, k\u00e4\u00e4reeseen niin siroon ja siistiin, ett\u00e4 oli s\u00e4\u00e4li sit\u00e4 avata ja rikkoa sen siteet ja sinetit.\u00a0Min\u00e4 p\u00e4\u00e4tin, etten avaa sit\u00e4 ennen kuin koskellani. Minun t\u00e4ytyy p\u00e4\u00e4st\u00e4 sinne heti. Min\u00e4 matkustan sinne l\u00e4pi Suomen, junassa, laivassa, lounaistuulen huojuttaessa juuri lehteen puhjenneita koivuja asemien ymp\u00e4rill\u00e4, pihlajien kukkiessa ja tuoksuessa sis\u00e4\u00e4n ja vaunun ikkunaverhojen hulmutessa ulos ja sis\u00e4\u00e4n ja laineen kelluessa kahden puolen laivaa my\u00f6t\u00e4tuulessa sinne p\u00e4in, minne min\u00e4 \u2013\u00a0 vapa aina vierell\u00e4ni junanvaunun verkossa ja laivan hytiss\u00e4\u2026 ettei vain kukaan sit\u00e4 veisi, ettei sille tapahtuisi vahinkoa.<\/p>\n Itse min\u00e4 sit\u00e4 kaikkialla hoidan ja kannan ja se on polvieni v\u00e4liss\u00e4 viimeisen maataipaleen retkahtelevilla kyytirattailla. Vapalaatikon vaskihelaiset lukot hel\u00e4ht\u00e4v\u00e4t auki kamarin korkealla s\u00e4ngyll\u00e4. Se lep\u00e4\u00e4 siin\u00e4 laatikossaan kuin viulu silkill\u00e4\u00e4n ja sametillaan, k\u00e4rjet erikseen kukin uurteessaan, keskus ja tyvi erikseen. Virit\u00e4n sen, viuluni, kremonalaiseni; vaskiset karat imeytyv\u00e4t ilmatiiviisti holkkeihinsa ja \u00e4sken kolmiosainen on nyt jakamaton kokonaisuus, kuin yhten\u00e4inen ruoko, niin kuin semmoiseksi kasvaneena l\u00f6ydetty ja otettu kuin jostain paratiisin puutarhasta.\u201d<\/p>\n Aho uskaltaa olla h\u00e4pe\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n romanttinen tyyli\u00e4\u00e4n hukkaamatta. Trumpetistilegenda Miles Davis<\/i> sanoi loistonsa p\u00e4ivin\u00e4: \u201dFor me, music and life are all about style:\u201d\u00a0Nerot tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 ja taiteen luominen on tyylikysymys. Olipa sitten kyse kalastuksesta tai musiikista.<\/p>\n \u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026.<\/p>\n Blogin ekstralinkit<\/p>\n![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Aho.2.jpg\")
![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Lohilastuja.jpg\")
<\/p>\n