![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/J.S.jpg\")
<\/p>\nMinulla on yst\u00e4v\u00e4, joka vuodattaa blogiinsa avoimesti kaiken: taakse j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 nuoruuden alkoholismin, sinkkunaisen seksuaalisen k\u00e4ytt\u00e4ytymisen, himot ja halut. Vahvuudet ja heikkoudet, oivallukset, opit ja kasvun paikat. Pari vuotta sitten h\u00e4n sanoi minulle: \u201dJuha, voisit p\u00e4ivitt\u00e4\u00e4 blogiasi henkil\u00f6kohtaisemmin.\u201d<\/p>\n
<\/p>\n
Juttu muistui mieleen, kun tyhjensin ty\u00f6huoneen hylly\u00e4 ja k\u00e4siin sattui toistakymment\u00e4 vuotta sitten Eevaan tehty haastattelu. Ensimm\u00e4isen aukeaman otsikko ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n pid\u00e4 paikkaansa. En osaa sit\u00e4 \u201dvalheena\u201d n\u00e4hd\u00e4, paremminkin toiveajatteluna. Tavoiteltavana tilana, jollaisena haluaisi itsens\u00e4 kokea. Ilmi\u00f6 on yleinen, takavuosina julkkiskaartiin noussut taiteilija ilmoitti olevansa absolutisti. Muutaman p\u00e4iv\u00e4n kuluttua l\u00f6\u00f6pit kertoivat tappeluista juovuksissa.<\/p>\n
\u201dSuurimpia haasteitani on ollut oppia vain olemaan\u201d. Tuskin toteutuu t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, enk\u00e4 osaa sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 tavoitellakaan. Voin vain kaivaa asenteesta hyv\u00e4t puolet. Ty\u00f6huone ja keskener\u00e4iset hankkeet ovat ankkurini, jotka pit\u00e4v\u00e4t el\u00e4m\u00e4n j\u00e4rjestyksess\u00e4. Ilman niit\u00e4 korkkaisin varmasti punkkupullon joka p\u00e4iv\u00e4 ja olisin potentiaalista kamaa siltojen alle. Tein ty\u00f6huoneeni oveen kyltin: Huvittelu kuluttaa meit\u00e4, ty\u00f6 antaa meille voimia!<\/b><\/p>\n
Tuskin alan p\u00e4ivitt\u00e4\u00e4 henkil\u00f6kohtaisemmin, teen juttuja entisen p\u00e4iv\u00e4lehtikriitikon taustalla: toisten aikaansaamien el\u00e4mysten puntarointia tiukkaan, keskim\u00e4\u00e4rin 3500 merkin formaattiin puristettuna.<\/p>\n
Olemisen aihe on itselleni ajankohtainen my\u00f6s siksi, ett\u00e4 uusi romaanik\u00e4sis kiristyy kalkkiviivoille. Tapani on tehd\u00e4 homma \u201dvalmiiksi\u201d ja antaa vasta sitten kustannustoimittajan lukuun. Siit\u00e4 on toki matkaa julkaisuun, mutta paikka on tiukka, eik\u00e4 siit\u00e4 selvi\u00e4 kuin uudella k\u00e4sikirjoituksella, jonka alku ja ajatukset ovat jo koneella odottamassa.<\/p>\n
Poimin t\u00e4h\u00e4n lehtihaastattelun traumojen seasta muutaman rivin. (tasa-arvokeskustelusta huolimatta \u2013 tai juuri sen vuoksi) Ne taitavat kuvata jotain sellaista, joka on itsess\u00e4ni totta ja pysyv\u00e4\u00e4: \u201dOlen usein pohtinut, mit\u00e4 on olla mies. En ole koskaan h\u00e4vennyt tunnustaa, ett\u00e4 minussa on my\u00f6s paljon naista. Se ei v\u00e4henn\u00e4 miehisyytt\u00e4ni mill\u00e4\u00e4n tavalla, p\u00e4invastoin. Minulle esteettisyys ja soppakauha ovat paljon mieluisampia kuin ruuvimeisseli ja jakoavain. Ruuvit ja naulat eiv\u00e4t tottele minua niin kuin jotakuta toista.\u201d<\/p>\n
Ja t\u00e4llaisetkin rivit on tullut julkaistua kauan sitten:<\/p>\n
Minua ei rakasteta<\/p>\n
vahvuuksien vuoksi,<\/p>\n
vaan heikkouksien.<\/p>\n
Ajattelen rautaa ja ter\u00e4st\u00e4,<\/p>\n
metalli k\u00e4mmenell\u00e4ni on kova<\/p>\n
ja kilahtava harkko.<\/p>\n
Kun siit\u00e4 ty\u00f6stet\u00e4\u00e4n jousi,<\/p>\n
se antaa periksi.<\/p>\n
Jos siit\u00e4 hiotaan kellon ratas,<\/p>\n
se liikkuu ja el\u00e4\u00e4.<\/p>\n
\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026<\/p>\n
Blogin ekstralinkit:<\/p>\n