{"id":5506,"date":"2018-04-24T17:24:59","date_gmt":"2018-04-24T14:24:59","guid":{"rendered":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=5506"},"modified":"2018-04-24T17:43:08","modified_gmt":"2018-04-24T14:43:08","slug":"glamouria-ja-latteuksia-tarjousjauhelihaa-koiria-ja-hevosia","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=5506","title":{"rendered":"Glamouria ja latteuksia, tarjousjauhelihaa, koiria ja hevosia"},"content":{"rendered":"

Tampereen p\u00e4\u00e4kirjasto Metsossa j\u00e4rjestettiin viime lauantaina tilaisuus, jossa kirjailijat Siiri Enonranta, Terhi Rannela ja Juha Siro kertoivat t\u00e4rkeist\u00e4 kirjoistaan. Kirjavinkkausta on j\u00e4rjestetty lapsille ja nuorille, nyt kohteena olivat varttuneemmat lukijat. Nostan teokset t\u00e4h\u00e4n ja perustelen omat valintani tarkemmin. Olen arvioinut kirjailijat t\u00e4ll\u00e4 aiemminkin, mutta menk\u00f6\u00f6t nyt samaan kimppakyytiin.<\/p>\n

\"\"
Metso 21.4.18. Terhi Rannela, Juha Siro, Siiri Enonranta<\/figcaption><\/figure>\n

Walt Whitman<\/b><\/p>\n

Syntyi New Yorkissa 1819. Leaves of Grass, Ruohoa,<\/i> on runouden klassikoiden klassikko. (suomennokset Arvo Turtiainen, Markus J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen) Juha Hurme kirjoittaa Nyljetyiss\u00e4 ajatuksissaan<\/i>: \u201dWalt Whitman on vapain ja viisain tuntemani ihminen. Kun luen Whitmania, minulle tulee aina hyv\u00e4 ja saatanan vahva olo. En voi verrata kokemusta mink\u00e4\u00e4n toisen kirjailijan antamaan.\u201d<\/p>\n

Sirkka Turkka<\/b><\/p>\n

Syntynyt Helsingiss\u00e4 1939. Esikoisteos 1973: Huone avaruudessa.\u00a0<\/i>Kolmetoista kokoelmaa, Finlandia 1986: Tule Takaisin pikku Sheba.<\/i> T\u00e4h\u00e4nastinen tuotanto yksiss\u00e4 kansissa: Runot 1973\u20132004.<\/i> Turkkaa leimaa harvinainen yht\u00e4l\u00f6. H\u00e4n on sek\u00e4 kriitikoiden ett\u00e4 yleis\u00f6n suosikki. Usea kirjailija, my\u00f6s prosaisti mainitsee Turkan inspiroivana kielenk\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

Turkka on k\u00e4ytt\u00e4nyt tekstiens\u00e4 materiaalina englanninkielisi\u00e4 lauseita, iskelm\u00e4sanoitusten glamouria ja latteuksia, tarjousjauhelihaa, koiria, hevosia, Mariaa ja Jeesusta, jonka is\u00e4suhteessa meill\u00e4 yh\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 ihmettelemist\u00e4. Mutta ydint\u00e4 tavoitettaessa Turkan runouden syvin sis\u00e4lt\u00f6 muodostuu surusta ja kuolemasta. Ei koskaan tukahduttavasti, sill\u00e4 s\u00e4keisiin kasvaa aina lohtua ja itkunsekaista iloa.<\/p>\n

Vaikka ilmaisun skaala liikkuu runollisesta proosasta tiukkoihin s\u00e4keisiin, runoilla on yksi yhteinen nimitt\u00e4j\u00e4: hyv\u00e4n ja loputtoman ilmaisun mittana on totuttu pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4, ett\u00e4 rivien v\u00e4liin voi kirjoittaa rivej\u00e4 enemm\u00e4n. T\u00e4ss\u00e4 Turkan virtuositeetti on vailla vertaansa. Ensin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ettei s\u00e4keill\u00e4 ole toisiinsa yhteytt\u00e4, lopulta tulosta voi ihmetell\u00e4 runona, jonka n\u00e4k\u00f6kulma on ennen kokematon ja koskettava. Teksti kokoelmasta Tulin tumman mets\u00e4n l\u00e4pi<\/i> (1999)<\/p>\n

Toivo mit\u00e4 ikin\u00e4 tahdot, mit\u00e4 vain.<\/p>\n

Saat musiikin, joka ly\u00f6 verannan<\/p>\n

ikkunoihin syksyn sateet, jonka sinulle<\/p>\n

hakkaa villiviini, sukupolvien takaa.<\/p>\n

Toivo, saat kaiken, arkisto on huoneissa,<\/p>\n

kaidoissa vuoteissa, siell\u00e4 nukkuu musiikki,<\/p>\n

lep\u00e4\u00e4 keuhkosy\u00f6v\u00e4n, haljenneen syd\u00e4men,<\/p>\n

revenneen aortan, surun sy\u00f6mien aivojen<\/p>\n

musiikki, kaunis maa, lumi joka tulee.<\/p>\n

Kaiken peitt\u00e4\u00e4 musiikki, korkea ja kaunis.<\/p>\n

Sen kaiken sin\u00e4 olet saava.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Alice Munro<\/b><\/p>\n

Syntynyt Kanadassa1931. 16 teosta, p\u00e4\u00e4siassa novelleja. Nobel 2013. Liki koko tuotanto k\u00e4\u00e4nnetty, luottosuomentaja Kristiina Rikman.\u00a0Vuonna 2007 tein viel\u00e4 kirjallisuuskritiikkej\u00e4 Aamulehteen. Pidin silloin kanadalaista Alice Munroa vahvimpana Nobel-ehdokkaana ja perustelin n\u00e4kemykseni lehteen lyhyesti: \u201dMeill\u00e4 ei novellille ole koskaan suotu korkeinta kirjallista arvostusta. Toisin on maailmankirjallisuudessa. Kanadalainen Alice Munro on esiintynyt Nobel-veikkauksissa usein. H\u00e4n kirjoittaa Tsehovin veroisia tarinoita, ellei sitten viel\u00e4kin parempia. Munro kirjoittaa ihmisen n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 puolista hienovireisen psykologisella otteella, h\u00e4nen novellinsa k\u00e4sittelev\u00e4t ihmisen\u00e4 olemisen puolia, jotka jokainen joutuu kohtaamaan ajasta ja paikasta riippumatta.\u201d<\/p>\n

Nelj\u00e4 kiteytyst\u00e4 Munron kirjailijanlaadusta.<\/p>\n

1. Kun Raymond Carver ja kumppanit pohjustivat novellin uutta nousua, heid\u00e4n ilmaisuaan alettiin kutsua nimell\u00e4 \u201dDirty Realism\u201d. Useimmat lajityypin kirjailijat eiv\u00e4t t\u00e4st\u00e4 pit\u00e4neet. \u201dShort Stories\u201d olisi riitt\u00e4nyt heille hyvin. Alice Munro poisti m\u00e4\u00e4reest\u00e4 viel\u00e4 ensimm\u00e4isen sanan, h\u00e4nen novellinsa ovat vain \u201dStories\u201d, kertomuksia.<\/p>\n

Novellin perinteest\u00e4 ja kaavasta poiketen Munron kertomuksista ei yleens\u00e4 l\u00f6ydy avainkohtausta, tarinan k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4\u00e4 \u201dhaukkapistett\u00e4\u201d tai tarinan loppuun sijoitettua avainlausetta, maksiimia. Tarinat rep\u00e4ist\u00e4\u00e4n keskelt\u00e4 arkea, ja ne saavat rakentua lukijan mieless\u00e4, h\u00e4nest\u00e4 kasvaa osallinen kirjailijan kertomukseen.<\/p>\n

2.<\/b>\u00a0Munro valaise tarinansa viistolla valolla, h\u00e4n kirjoittaa koko ajan ik\u00e4\u00e4n kuin asian vierest\u00e4. Jos aloituslause on dramaattinen, se latistetaan heti arkip\u00e4iv\u00e4isell\u00e4 jatkolla. Syntyy outo j\u00e4nnite, joka pakottaa jatkamaan lukemista. Tarina kiert\u00e4\u00e4 ydint\u00e4\u00e4n kuin kissa kuumaa puuroa.<\/p>\n

3.\u00a0<\/b>Munro on lauserytmin mestari. Ei silkkaa r\u00f6nsy\u00e4 tai kalikkalausetta, kokonaisuus kulkee kuin tempoaan vaihtava musiikki. Pidempien virkkeiden jatkumo pys\u00e4ytet\u00e4\u00e4n usein yhden tai kahden sanan lauseeseen. Munro k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yht\u00e4 hyvin\u00a0\u201dn\u00e4yt\u00e4, \u00e4l\u00e4 selit\u00e4\u201d\u00a0-menetelm\u00e4\u00e4, kuin sis\u00e4isten tuntemusten valaisua. Tapahtumat ja tunnetilojen kuvaukset ovat hiuksenhienossa balanssissa.<\/p>\n

4. Ihminen ajattelee ja k\u00e4sittelee tunteitaan usein saman kaavan mukaan. Munron teksteill\u00e4 on kyky muuttaa tuota n\u00e4k\u00f6kulmaa ja esitt\u00e4\u00e4 tuttuja asioita yll\u00e4tt\u00e4vist\u00e4 kulmista. Tekstin psykologinen ote ei maistu kliseiselt\u00e4, Munron kertomusten \u00e4\u00e4rell\u00e4 oma ajattelu ja oivallukset aktivoituvat.<\/p>\n

Cormac McCarthy<\/b><\/p>\n

Syntynyt Amerikassa 1933. Kymmenen teosta ja Pulizerin palkinto. Cormac McCarthyn\u00a0Veren \u00e4\u00e4riin<\/i>\u00a0on j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4, rankka ja raivostuttava. Romaanin syvin sanottava k\u00e4tkeytyy s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisiin j\u00e4rjett\u00f6mien tekojen ja kuoleman kuvauksiin. N\u00e4in on kuitenkin kirjoitettava, jotta romaanin ydin paljastuu.<\/p>\n

McCarthyn romaani ilmestyi Yhdysvalloissa 1985. Kaijamari Sivillin suomennos 2012. Romaani on nostettu useassa yhteydess\u00e4 amerikkalaisen nykykirjallisuuden k\u00e4rkikolmikkoon Philip Rothin\u00a0Amerikkalaisen pastoraalin<\/i>\u00a0ja Don DeLillon\u00a0Alamaailman<\/i>\u00a0kanssa. McCarthyn \u201dl\u00e4nnenromaanien\u201d sarjaan kuuluvat my\u00f6s\u00a0Matka toiseen maailmaan, Kaikki kauniit hevoset\u00a0<\/i>ja\u00a0Tasangon kaupungit.\u00a0<\/i><\/p>\n

Veren \u00e4\u00e4riin kertoo tarinan 1850-luvulta. Teksasin er\u00e4maissa liikkuu Glantonin jengi, joille intiaanien p\u00e4\u00e4nahat ovat rahanarvoista kauppatavaraa. Romaanin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on nime\u00e4m\u00e4t\u00f6n \u201dPoika\u201d, joka edustaa tarinassa edes mahdollisuutta hyv\u00e4\u00e4n ja my\u00f6t\u00e4tuntoon. H\u00e4nen vastaparikseen asettuu tuomari Holden, joka on sivistynyt ja \u00e4lyk\u00e4s, mutta saatanallisen syd\u00e4met\u00f6n ja julma.<\/p>\n

Romaani hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 Raamatullisia metaforia ja asettuu hyv\u00e4n ja pahan pohdinnassaan vaikkapa Shakespearen ja Dostojevskin tavoin maailmankirjallisuuden klassikoiden ketjuun. Dualistisen asetelman kolmanneksi kasvaa rajaseutujen ja er\u00e4maiden armoton luonto, joka alistaa siell\u00e4 kulkevat tahtoonsa. Eik\u00e4 nyt ole kyse tavanomaisista kuvauksista, McCarthy antaa luonnolle omalakisen ja aktiivisen toimijan hengen. Kaijamari Sivillin suomennos on vertaansa vailla.<\/p>\n

\u201dPohjoisessa sade oli riepottanut ukkospilvist\u00e4 mustia k\u00e4rhi\u00e4 kuin juomalasiin pudonnutta lampunnokea ja sateen rummutus kuului mailien p\u00e4\u00e4st\u00e4 \u00f6isell\u00e4 preerialla. He nousivat louhikkoisen solan l\u00e4pi ja salama muovasi n\u00e4kyviin kaukana vavahtavat vuoret ja hel\u00e4hti ymp\u00e4r\u00f6iviss\u00e4 kiviss\u00e4 ja sinisen tulen t\u00f6yhd\u00f6t\u00a0 tarttuivat hevosiin kuin hehkuvat henkiolennot joita ei saanut karistettua pois. Himme\u00e4t ukonvirvat kulkivat valjaiden metalliosilla, siniset ja nestem\u00e4iset valot soljuivat aseiden piippuja pitkin. Sekap\u00e4iset j\u00e4nikset s\u00e4nt\u00e4iliv\u00e4t ja seisahtelivat sinisess\u00e4 hehkussa ja korkealla kumisevilla jyrk\u00e4nteill\u00e4 istuivat kaurishaukat kyyristeliv\u00e4t h\u00f6yheniss\u00e4\u00e4n tai r\u00e4v\u00e4yttiv\u00e4t keltaista silm\u00e4\u00e4 ukkoselle jalkojensa alla.<\/p>\n

He ratsastivat monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sateessa ja sitten he ratsastivat sateessa ja raekuuroissa ja sitten taas sateessa. Siin\u00e4 harmaassa myrskyvalossa he ylittiv\u00e4t tulvan alle j\u00e4\u00e4neen tasangon ja hevosten jalkavat hahmot heijastuivat vedest\u00e4 pilvien ja vuorten seasta ja ratsastajat lyyh\u00f6ttiv\u00e4t etukenossa ja aivan aiheesta ep\u00e4iliv\u00e4t niit\u00e4 kimmelt\u00e4vi\u00e4 kaupunkeja jotka siinsiv\u00e4t heid\u00e4n ihmeenomaisesti vaeltamansa meren kaukaisella rannalla. He kapusivat ruohoisilla kumpareilla miss\u00e4 pikkulinnut pyr\u00e4hteliv\u00e4t sirkuttaen pakoon my\u00f6t\u00e4tuuleen ja korppikotka ponnisti luiden seasta siivilleen, jotka sanoivat viuuuh viuuuh viuuuh niin kuin narun p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kieputettava lapsen lelu, ja alapuoliselle tasangolle j\u00e4\u00e4neet vedet n\u00e4yttiv\u00e4t hitaassa punaisessa auringonlaskussa alkuveren vuorovesilammikoilta.\u201d<\/p>\n

\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026..<\/p>\n

Terhi Rannela nosti esittelyyns\u00e4 Aino Kallaksen p\u00e4iv\u00e4kirjat, Heinrich B\u00f6llin, W.G. Sebaldin ja Julia Engelmannin. Linkki Terhin blogiin.<\/a><\/p>\n

Siiri Enonrannan valinnat olivat: Ga\u00e9tan Soucyn Tulitikkutytt\u00f6, David Mitchellin ja Siri Hustvedtin teokset. Linkki Siirin kirjailijasivuille.<\/a><\/p>\n

\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Tampereen p\u00e4\u00e4kirjasto Metsossa j\u00e4rjestettiin viime lauantaina tilaisuus, jossa kirjailijat Siiri Enonranta, Terhi Rannela ja Juha Siro kertoivat t\u00e4rkeist\u00e4 kirjoistaan. Kirjavinkkausta on j\u00e4rjestetty lapsille ja nuorille, nyt kohteena olivat varttuneemmat lukijat. Nostan teokset t\u00e4h\u00e4n ja perustelen omat valintani tarkemmin. Olen arvioinut kirjailijat t\u00e4ll\u00e4 aiemminkin, mutta menk\u00f6\u00f6t nyt samaan kimppakyytiin. Walt Whitman Syntyi New Yorkissa 1819. Leaves […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[482,343,110,374,70,23,123,529,411],"tags":[1568,280,78,379,2274,399,2275,761],"class_list":["post-5506","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-amerikkalainen-runous","category-kirjallinen-estetiikka","category-kirjallisuuden-nobel","category-kirjastot","category-kirjat","category-kulttuuritapahtumat","category-lukeminen","category-sivistys","category-suomennokset","tag-alice-munro","tag-cormac-mccarthy","tag-juha-siro","tag-paakirjasto-metso","tag-siiri-enonranta","tag-sirkka-turkka","tag-terhi-rannela","tag-walt-whitman"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5506","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5506"}],"version-history":[{"count":3,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5506\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5512,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5506\/revisions\/5512"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5506"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=5506"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=5506"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}