![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Over.jpg\")
<\/p>\nGeorges Simenon oli yksi kaikkien aikojen tuotteliaimmista kirjailijoista. Hiottuaan tekniikkaansa, h\u00e4n p\u00e4\u00e4si viimein tavoitteeseensa ja kykeni kirjoittamaan romaanin viikossa. Juttulinkki komisario Maigretin luojaan l\u00f6ytyy jutun lopusta.<\/p>\n
Mikael Niemi julkaisi romaaninsa Popul\u00e4\u00e4rimusiikkia Vittulaj\u00e4nk\u00e4lt\u00e4<\/i> Ruotsissa vuonna 2000. Outi Mennan suomennos ilmestyi vuotta my\u00f6hemmin. Kirjasta tuli pohjoismainen myyntihitti ja tekij\u00e4ns\u00e4 l\u00e4pimurtoteos. Haastatteluissa Niemi sanoi kirjoittaneensa teosta liki kymmenen vuotta. Laura Lindsted on kertonut Finlandia-voittaja Oneironin<\/i> olleen kahdeksan vuoden urakka.<\/p>\n
<\/p>\n
Tuskin romaanik\u00e4sikirjoituksen parissa istutaan kymment\u00e4 vuotta t\u00e4ysituntisia ty\u00f6p\u00e4ivi\u00e4. Mutta se voi olla paljon muuta ja muun ohessa: ideoiden kehittely\u00e4 ja kirjaamista, l\u00e4hdeaineistojen lukua, arkistoty\u00f6t\u00e4 ja tutustumista tapahtumien milj\u00f6\u00f6seen.<\/p>\n
Olen julkaissut omalla nimell\u00e4ni kymmenen kirjaa. Yhdestoista ilmestyy vuodenvaihteen j\u00e4lkeen. Voin hyvin sanoa, ett\u00e4 sen parissa on vier\u00e4ht\u00e4nyt kymmenen vuotta. Aihe on kaihertanut kaiken muun ohessa. Muistiinpanoja on syntynyt pitkin matkaa. Tuskin kymmenentuhatta sivua l\u00e4hdekirjallisuuden kahlaamista riitt\u00e4\u00e4. Varsinainen kirjoitusty\u00f6 otti kolme vuotta. Mutta t\u00e4rkein: kymmenen vuotta sitten en olisi kyennyt enk\u00e4 osannut rakentaa kirjaani.<\/p>\n
Romaani avaa 103 vuoden mittaisen aikaikkunan. Kirja on universaali kertomus ihmisyydest\u00e4, kahdessa aikatasossa liikkuva tarina yhteiskunnista, joissa yksil\u00f6n el\u00e4m\u00e4 on alistettu suuremman hy\u00f6dyn periaatteelle. Tematiikka pohtii millaiseksi ihmisell\u00e4 on mahdollisuus kasvaa pahan keskell\u00e4. Lopulta keski\u00f6\u00f6n nousee kysymys rakkauden mahdollisuudesta ja mahdottomuudesta.<\/p>\n
K\u00e4sikirjoituksen ty\u00f6nimi on ollut Ilmestyskirja 2026<\/i>. Kustantajan markkinointi-ihmiset ovat kuitenkin eri mielt\u00e4. Lopullinen nimi ratkaistaan elokuun alkupuolella. Tarina on raaka ja raadollinen. Mutta my\u00f6s toivoa tarjoava ja lohdullinen. Muutaman rivin lainauksessa kysyt\u00e4\u00e4n mit\u00e4 niin kliseinen sana kuin onni<\/i> saattaisi olla.<\/p>\n \u201dTuijotin vuoteen jalkop\u00e4\u00e4st\u00e4 avautuvaan huoneeseen, sen v\u00e4h\u00e4iseen valoon, joka kiilsi tummaksi vernissatun taulun pinnalla ja n\u00e4in miten p\u00e4\u00e4skynen pyr\u00e4hti huoneen l\u00e4pi. Se olin min\u00e4, jotain r\u00e4pistelev\u00e4\u00e4 ja sis\u00e4lt\u00e4ni karannutta. Ihminen muuttuu, saattaa asua vieraassa maassa ja kaupungissa, pohtia miten paljon maailmassa tapahtuu juuri nyt, miten v\u00e4h\u00e4n siit\u00e4 kykenee edes kuvittelemaan. Mutta joskus, h\u00e4vi\u00e4v\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 voi kokea ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kaiken. Ajatus on vastaus johonkin niin yksinkertaiseen, niin naurettavan helppo, selke\u00e4 ja itsest\u00e4\u00e4n tietoinen tunne, ettei sit\u00e4 voi kirjoittaa muistiin eik\u00e4 toivoa kokevansa tai muistavansa samanlaisena en\u00e4\u00e4 koskaan uudelleen.<\/p>\n Luultavasti ilo ja tyytyv\u00e4isyys \u2013 niin kuluneelta kuin se kuulostaakin \u2013 on h\u00e4vi\u00e4viss\u00e4 hetkiss\u00e4, jolloin olemassaolon todellisuus on kadonnut. Autuus, ikiaikainen ja outo sana, joka on karannut Raamatun kellastuneiden sivujen v\u00e4list\u00e4 ja lepattelee kirkon kaariholveissa tahtomatta kiinnitty\u00e4 minnek\u00e4\u00e4n, jotain sen kaltaista, vapaaksi p\u00e4\u00e4ssytt\u00e4 ja painotonta on onni \u2013 tyhjyytt\u00e4.\u201d<\/p>\n \u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026.<\/p>\n Blogin ekstralinkit:<\/p>\n![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Venezia.jpeg\")