![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Parkki.1.jpg\")
<\/p>\nJatkan edellist\u00e4 p\u00e4ivityst\u00e4. Alastalon salia on takana reilut seitsem\u00e4nsataa sivua. Olisin saanut souvin loppuun, mutta Saima (6v.) ja Selma (4v.) plus h\u00e4nn\u00e4nhuippuna Lumi (3v.) pitiv\u00e4t huolen koko viikonlopun ohjelmasta. No, mik\u00e4s mukavampaa. Eik\u00e4 kirjan kanssa \u201dmik\u00e4\u00e4n virstan villastus ja takak\u00e4p\u00e4l\u00e4in kilpa etuk\u00e4p\u00e4l\u00e4in kanssa ole edess\u00e4\u201d, kuten Volter Kilpi asian ilmaisisi.<\/p>\n
<\/p>\n
Alastalossa on saatu parkinpapereihin jo Petter Filemon Pihlman-Pukkilankin nimi 1\/16 osuudella. Pukkila on kerronnan rytmin kannalta t\u00e4rkein henkil\u00f6, vastavoima ja kipin\u00e4niskij\u00e4 koko muulle, tasaisemmalle porukalle. Keskeisi\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4 kirjassa kuvataan vain kymmenkunta.<\/p>\n
Palaan Pukkilaankin viel\u00e4, t\u00e4n\u00e4\u00e4n pist\u00e4n p\u00e4ivitykseen muutaman ajatuksen kirjan rakenteesta. Kerronta etenee henkil\u00f6iden p\u00e4\u00e4sis\u00e4isten ajatusten, muistojen ja takaumien jatkumona. Silloin, kun preesensin tapahtumat nousevat pintaan nekin saavat hyberbolan ja liioittelun silauksen.<\/p>\n
Romaanista puhuttaessa useimmiten mainitaan H\u00e4rk\u00e4niemen piipunvalinta, jolle Kilpi uhraa seitsem\u00e4nkymment\u00e4 sivua, ennen kuin H\u00e4rk\u00e4niemi kulkee salissa, astelee keinavin kapteenin askelin laattian poikki ja roihutelee piippua\u2026 Piipun valinta kuvataan kirjan alussa, jo sivulta 41 alkaen ja valistunut arvaukseni on, ett\u00e4 kohtaus on monen mieless\u00e4 p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4, koska lukuvoimat ovat sen j\u00e4lkeen saattaneet hiipua.<\/p>\n
![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Parkki.2.jpg\")
<\/p>\n
Kun p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isist\u00e4 kolmestasadasta sivusta k\u00e4y selv\u00e4ksi, ett\u00e4 rakenteeseen mahtuu Kilvenkin mittapuulla suvantopaikkoja, joiden j\u00e4lkeen kerronnan ote taas ottaa enemm\u00e4n kierroksia. Kun ykk\u00f6sosa on sel\u00e4tetty, kakkonen alkaa vallan riemastuttavasti, kun totivett\u00e4 odotetaan saliin kannettavaksi. Tulossa on \u201dihmism\u00e4inen ja siivo totilasin tyhjennys vain, semmoinen viaton leimaus suuhun, joka virkist\u00e4\u00e4 verta ja vie miehen tukanjuuriin, harjan alle tiedonsiemauksen siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on rohkea poika siell\u00e4, miss\u00e4 kuka muukin Jalmari.\u201d<\/p>\n
Kilpi kuvaa henkil\u00f6idens\u00e4 ajatukset \u2013 eik\u00e4 yksinomaan niit\u00e4, vaan p\u00e4\u00e4nsis\u00e4iset keskustelut, joissa ihminen k\u00e4y dialogia itsens\u00e4 kanssa, v\u00e4ittelee katuu ja kannustaa. Kun ihmiset puhuvat \u00e4\u00e4neen, Kilpi ei muuta kielens\u00e4 rekisteri\u00e4 vaan repliikit ovat toistensa kaltaisia ja k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t samaa ilmaisujaan kertaavaa ja vertauksineen kaikkialle haarovaa kielt\u00e4. Sill\u00e4 tavoin ei kukaan puhu ja vieroksuin ratkaisua aluksi. Mutta kyll\u00e4 t\u00e4m\u00e4kin on pidemm\u00e4lle ehditt\u00e4ess\u00e4 alkanut kokonaisuuteen saumattomasti istua.<\/p>\n
Ja on se kuulkaas ihmeellist\u00e4, ett\u00e4 alkaa j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4 kuka sen nimens\u00e4 parkinpapereihin raapaisee nokkamiesten j\u00e4lkeen. Tarina ottaa imuunsa ulkoisesti v\u00e4h\u00e4isin ev\u00e4in. Ainoa t\u00e4ysipainoisesti draaman kaarta hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4 osuus l\u00f6ytyy Albatrossin tarinasta, jonka H\u00e4rk\u00e4niemi kertoo, ennen kuin parkin piirustukset tuodaan saliin kaikkien n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n
![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Parkki.3.jpg\")
<\/p>\n
Albatrossin tarina on julkaistu my\u00f6s erillisen\u00e4 niteen\u00e4. Kertomus on 67-sivuinen, puhdasverinen ja j\u00e4nnitteens\u00e4 pit\u00e4v\u00e4 novelli, jossa odotusarvoa maltetaan pedata kunnes p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n \u201dhaukkapisteeseen\u201d, josta tarinaa ottaa uuden ja yll\u00e4tyksellisen suunnan. Jutussa on my\u00f6s huumoria, joka sai lukiessa naureskelemaan \u00e4\u00e4neen.<\/p>\n
Vaasan Ville pist\u00e4\u00e4 koko omaisuutensa ja viel\u00e4 velkarahat likoon ja varustaa fregatin matkaan. Brasiliasta pit\u00e4isi kahvia saataman. H\u00e4n palkkaa kapteeniksi lapsuusaikojen toverinsa Kallen. Kuluu seitsem\u00e4n vuotta eik\u00e4 laivasta kuulu mit\u00e4\u00e4n. Ei kirjett\u00e4, ei juorua tai huhua. Ihmiset pit\u00e4v\u00e4t selv\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 meri on miehet vienyt, mutta Ville jaksaa juosta joka p\u00e4iv\u00e4 haminan m\u00f6lj\u00e4lle t\u00e4hyst\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Kun laiva viimein saapuu paikatuin purjein, lahot mastot sammaloituneena ja vesiraja tropiikin kasvustoa liehutellen, Kalle saa kuulla kunniansa, hyv\u00e4 ettei varustaja kurkkuun k\u00e4y. Kapteenilla on kuitenkin pasmat selvill\u00e4 ja vastaus valmiina.<\/p>\n
\u201dMinun mielest\u00e4ni oli laivan saapuminen t\u00e4rke\u00e4mpi asia kuin kirjepaperin. Ajattelin min\u00e4 sit\u00e4kin, ett\u00e4 mit\u00e4s murhetta teill\u00e4 on laivasta, kun tied\u00e4tte, ett\u00e4 siin\u00e4 on kapteenina vanha rippikoulukamraatti ja n\u00e4rpi\u00f6l\u00e4inen!\u201d<\/p>\n
Mit\u00e4s huolta maailman myrskyist\u00e4 ja Atlantin tyrskyist\u00e4. Mies vastaan valtameri, mutta ei huolta \u2013 kunhan mies vain on n\u00e4rpi\u00f6l\u00e4inen.<\/p>\n
\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026<\/p>\n
Blogin aiemmat ekstralinkit<\/p>\n