![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Jalonen-1.jpg\")
<\/p>\nBlogin kertyi viime vuonna yli viisikymment\u00e4 p\u00e4ivityst\u00e4. Ei j\u00e4rin paljon, mutta teksti\u00e4 kuitenkin \u201dlaihan\u201d romaanin verran. Kirjallisuutta, kuvataidetta, elokuvaa, yleist\u00e4 kulttuuriasiaa \u2013 ja tietysti mausteeksi kalastusta.<\/p>\n
<\/p>\n
Vuoden ensimm\u00e4inen aihe on yksinkertainen. Suosittelen vakavasti kahta kirjaa, jotka ehtiv\u00e4t olla lukulistallani jo jonkin aikaa. Ateenassa ty\u00f6skenneltyjen joulunalusviikkojen my\u00f6t\u00e4 k\u00e4vi hyv\u00e4 tuuri. Kummatkin kirjat l\u00f6ytyiv\u00e4t residenssin kirjahyllyst\u00e4 ja p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t y\u00f6p\u00f6yd\u00e4n lukupinoon.<\/p>\n
Riitta Jalonen julkaisi romaaninsa Kirkkaus<\/i> Tammen kustantamana 2016. Emma Puikkonen julkaisi samana vuonna episodiromaaninsa Eurooppalaiset unet<\/i> (wsoy). Kirja ylsi Finlandia-palkintoehdokkaaksi. Kumpikin kirja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kansainv\u00e4liset mitat tiukimmillakin kriteereill\u00e4 arvioitaessa. Kirjat j\u00e4iv\u00e4t residenssin hyllyyn, joten nostan t\u00e4h\u00e4n vain lyhyet luonnehdinnat.<\/p>\n
![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Hylly.jpg\")
<\/p>\n
Kirkkauden pohjatarina kertoo uusiseelantilaisesta kirjailijasta Janet Framesta (1924 \u2013 2004). Kirjailija diagnostisoitiin skitsofreenikoksi, jolle annettiin \u201dhoitona\u201d yli 200 s\u00e4hk\u00f6sokkia. H\u00e4nelle piti tehd\u00e4 lobotomia, joka peruttiin, kun kirjailijan ensimm\u00e4inen novellikokoelma sai kansallisen kirjallisuuspalkinnon. Riitta Jalonen kokee kirjoittajana sielujen sukulaisuutta ja kaivautuu Framen nahkoihin ja kuvaa h\u00e4nen kimurantin matkansa maailmanmaineeseen.<\/p>\n
Eurooppalaiset unet kuvaa l\u00e4hihistorian merkitt\u00e4vi\u00e4 tapahtumaepisodeja, jotka alkavat yll\u00e4tt\u00e4en ketjuuntua ja liitty\u00e4 toisiinsa. Gdanskin telakalla lakkoillaan, Berliinin muuri murtuu. Murroskohtien tapahtumat sys\u00e4\u00e4v\u00e4t liikkeelle utopian, joka antaa ihmisille rohkeutta ja toivoa.<\/p>\n
![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Puikkonen.jpg\")
<\/p>\n
Kumpaakin, sin\u00e4ns\u00e4 aivan eri l\u00e4ht\u00f6kohdista ammentavaa teosta yhdist\u00e4\u00e4 loistelias kielenk\u00e4ytt\u00f6. Ei yht\u00e4\u00e4n huonoa tai ep\u00e4varmaa lausetta kummassakaan kirjassa. Kieli on kirjailijan t\u00e4rkein ty\u00f6v\u00e4linen \u2013 ilman sen briljanssia ei ole mit\u00e4\u00e4n. Kun my\u00f6s rakenne ja tarina on kunnossa, p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n Romaanitaiteen<\/em> kirjoittajan Alex Matsonin ihanteeseen muodosta<\/i>, jota h\u00e4n piti kirjallisen teoksen t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 ominaisuutena.<\/p>\n Viel\u00e4 pari huomiota blogin yhteenvedosta. Sis\u00e4ll\u00f6ss\u00e4 on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 647 juttua, jotka jollain tavoin rihmastoituvat ja linkittyv\u00e4t toisiinsa. Lopun ekstralinkeist\u00e4 l\u00f6ytyy aina aiempia, p\u00e4ivitysten aihetta laajentavia ja syvent\u00e4vi\u00e4 tekstej\u00e4.<\/p>\n Juttujen ja arvioiden l\u00e4hdety\u00f6t ottavat oman aikansa. Luin kes\u00e4ll\u00e4 Volter Kilven Alastalon salissa<\/i>. Tuhannen sivun urakasta piti tehd\u00e4 viisi p\u00e4ivityst\u00e4, jotta sai edes jollain tavalla raapaistua klassikon sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 ja olemusta. Ekstralinkeiss\u00e4 jutut aikaj\u00e4rjestyksess\u00e4. Jos et ole kirjaa viel\u00e4 lukenut, kyll\u00e4 p\u00e4ivityksist\u00e4 jo hajulle p\u00e4\u00e4see.<\/p>\n \u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026.<\/p>\n 1. \u201dMeill\u00e4 miehill\u00e4 ei ole sulkatankoa heilauteltavana takapurston p\u00e4\u00e4ss\u00e4, eik\u00e4 meille sovi muukaan harakkain meno\u201d<\/a><\/p>\n 2. Mies vastaan valtameri, mutta ei huolta \u2013 kunhan mies vain on n\u00e4rpi\u00f6l\u00e4inen!<\/a><\/p>\n 3. \u201dRengin pojanpoikana pysyn, vaikka minulla olisi rahaa niskassa paksulti kuin haahkalla h\u00f6yhent\u00e4\u201d<\/a><\/p>\n