{"id":5968,"date":"2019-07-05T14:33:46","date_gmt":"2019-07-05T11:33:46","guid":{"rendered":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=5968"},"modified":"2019-07-05T14:33:46","modified_gmt":"2019-07-05T11:33:46","slug":"vuoden-kaantajakarhu-seka-suosituksia-kari-aronpuron-edellisista-toista","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=5968","title":{"rendered":"Vuoden K\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4karhu \u2013 sek\u00e4 suosituksia Kari Aronpuron edellisist\u00e4 t\u00f6ist\u00e4!"},"content":{"rendered":"

YLE on jakanut vuosittain, 1994 alkaen, Tanssiva karhu -runopalkinnon kotimaiselle teokselle, sek\u00e4 K\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4karhun ansiokkaasta suomennoksesta. Ensin mainitun sai t\u00e4n\u00e4 vuonna Stina Saari kokoelmastaan \u00c4nimling<\/i>. Kari Aronpuro palkittiin Ezra Pound k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksest\u00e4\u00e4n Pisan Cantot.<\/i><\/p>\n

\"\"
Kari Aronpuro<\/figcaption><\/figure>\n

Cantot huomautuksineen, katsauksineen ja epilogeineen on j\u00e4rk\u00e4lem\u00e4inen, liki 400-sivuinen teos. Kirja lep\u00e4ilee y\u00f6p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4ni koirankorville k\u00e4\u00e4nneltyn\u00e4. Piti nostaa teos t\u00e4nne, mutta tyydyn kustantajan sivuilta l\u00f6ytyv\u00e4\u00e4n erinomaiseen esittelyyn (Linkki<\/a>).<\/p>\n

Nostan sen sijaan p\u00e4ivitykseen blogin aiempia tekstej\u00e4 Aronpuron tuotannosta. Ensin tasan kuuden vuoden takainen Hans Magnus Enzensberger -k\u00e4\u00e4nn\u00f6s. Ja ekstralinkeiss\u00e4 lis\u00e4\u00e4. Kari on ollut minulle esikuva ja \u201dmentori\u201d monin tavoin. H\u00e4n on vaikuttanut suuresti siihen, ett\u00e4 minusta on kehittynyt kirjailija.<\/p>\n

\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026…..<\/p>\n

Kari Aronpuro (s.1940) on yksi Suomen palkituimmista kirjailijoista. Bibliografiasta l\u00f6ytyy yli kolmekymment\u00e4 teosta. Esikoisteos, Peltiset enkelit ilmestyi 1964.<\/p>\n

Aronpuro on tehnyt usean runokokoelmansa loppuun k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 arvostamiltaan runoilijoilta. Tuoreina t\u00f6in\u00e4\u00e4n h\u00e4n on suomentanut kaksi merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 kokoelmaa, ruotsalaisen Werner Aspenstr\u00f6min\u00a0Vuosikertomus, runoja kuudelta vuosikymmenelt\u00e4\u00a0<\/i>ilmestyi 2011. Hans Magnus Enzensbergerin\u00a0MAUSOLEUMI\u00a0<\/i>puolestaan t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4, kummatkin ntamon kustantamina.<\/p>\n

Enzensberger (s.1929) on monipuolinen kulttuurivaikuttaja ja kirjailija, Saksan sodanj\u00e4lkeisen runouden kenties merkitt\u00e4vin tekij\u00e4. H\u00e4n on mukana my\u00f6s yhteisty\u00f6hankkeessa\u00a0Die Andre Bibliothek<\/i>, jonka julkaisuista on Die Zeit -lehden mukaan kasvanut \u201dmaailman kaunein kirjasarja\u201d.<\/p>\n

Yli kymmenen vuoden takaisessa haastattelussaan Enzensberger kertoo, ettei ole runoilijana pit\u00e4nyt avantgardisista kokeiluista: \u201dEn ole koskaan ollut kiinnostunut sanaleikeist\u00e4 tai dekonstruktiosta.\u201d H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 yhten\u00e4 esikuvistaan William Carlos Williamsia, jonka runoudessa yhdistyv\u00e4t tunteet ja \u00e4lyllisyys.<\/p>\n

\"\"
Hans Magnus Enzensberger<\/figcaption><\/figure>\n

Enzensberger korostaa haastattelussaan, miten runoudesta puhuttaessa tehd\u00e4\u00e4n edelleen turha kahtiajako tunteiden ja \u00e4lyn v\u00e4lill\u00e4. \u201d\u00c4lyn merkityst\u00e4 tunteille ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n osata oikein tunnustaa ja tajuta, oivaltaa.\u201d<\/p>\n

Enzensbergerilt\u00e4 on aiemmin k\u00e4\u00e4nnetty kaksi nuortenkirjaa, esseekokoelma ja Markku Inton suomentama ja Sammakon kustantama\u00a0Runoja 1950 \u2013 2000<\/i>. Mausoleumi julkaistiin 1976, nyt k\u00e4sill\u00e4 oleva k\u00e4\u00e4nn\u00f6s on eurooppalaisen runouden merkkitapaus, teos johon on latautunut \u201dikuisuusarvoa\u201d.<\/p>\n

Kyse ei ole runokokoelmasta, vaan teoksesta. Mausoleumi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, millaiset ovat runon kielelliset ja kirjalliset mahdollisuudet. Saatesanoissaan Aronpuro kuvaa tekstej\u00e4 balladeiksi edistyksen historiasta. Enzensberger \u201dsanoutuu irti perinteisist\u00e4 eeppisen runouden konventioista. H\u00e4n ei noudata totuttuja kieli- ja ajatteluvaateita.\u201d<\/p>\n

Mausoleumissa kirjailija l\u00e4pivalaisee kolmenkymmenenseitsem\u00e4n l\u00e4ntisen perinteen \u201dsuurmiehen\u201d myytit: kirjailijoita, kirjanpainajia, l\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4, matemaatikkoja, keksij\u00f6it\u00e4, tilastotieteilij\u00e4, taikuri, tutkimusmatkailija, taloustieteilij\u00e4, diktaattori\u2026<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Tekstien satiiri on viilt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja tuo totuttuihin n\u00e4kemyksiin uusia kulmia. Mik\u00e4 on oikein ja mik\u00e4 v\u00e4\u00e4rin? Mik\u00e4 aitoa, mik\u00e4 v\u00e4\u00e4rennetty\u00e4? Miten moraali joustaa ja muuttuu historian peilaamana? Enzensbergerin omin sanoin: \u201dSuuruudenhulluus on tauti, josta ei parane nopeasti.\u201d<\/p>\n

Lainaan kulttuurifilosofi ja mediatutkija Marshall McLuhanin kuuluisinta lausetta: \u201dV\u00e4line on viesti.\u201d Mausoleumin v\u00e4line on runo. Viesti on se, ett\u00e4 historian henkil\u00f6it\u00e4 n\u00e4in syv\u00e4lt\u00e4 luotaavaa teosta ei olisi voinut muun kaltaisella kielell\u00e4 kirjoittaa. Teksti on kuin aseen liipasin, josta painettaessa laukeaa jotain suurempaa.<\/p>\n

Mausoleumi on innostava teos, kielellisen intensiteettins\u00e4 lis\u00e4ksi se her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kiinnostusta kuvaamiinsa henkil\u00f6ihin ja pist\u00e4\u00e4 penkomaan tietoa: Giovanni Piranesin grafiikka, k\u00e4yk\u00f6 se yksiin tekstin kuvausten kanssa? Oliko Charles Darwin rajoittunut ja laiska autisti? Mit\u00e4 mietti V.M. Molotov el\u00e4kep\u00e4ivin\u00e4\u00e4n? Ent\u00e4 Alain Turingin luonnekuva, matemaattisen neron, joka kutoi k\u00e4sineens\u00e4 itse.<\/p>\n

K\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n saatesanoissa kysyt\u00e4\u00e4n Mit\u00e4 on historia? Mit\u00e4 on edistys, ja mit\u00e4 seuraamuksia on l\u00e4nsimaisen kulttuurin edistyksell\u00e4? Aronpuro mainitsee my\u00f6s poikkeuksellisen pitk\u00e4st\u00e4 suhteestaan Enzensbergerin runouteen. Olisi vaikea kuvitella Mausoleumille luontevampaa ja tarkemmin ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 suhtautuvaa suomentajaa, varsinaista sukulaissielua.<\/p>\n

Mausoleumi palauttaa uskoani runoutta suurempaan runouteen. Pitkien ja proosamaisten tekstien massasta on vaikea valita esimerkki\u00e4, mutta tarjoan t\u00e4h\u00e4n viimeiset s\u00e4keet runosta, joka ajoittuu \u201dquattrocentoon\u201d, eli my\u00f6h\u00e4iseen keskiaikaan. Kuten arvaattekin, kyseess\u00e4 on metallity\u00f6mies ja keksij\u00e4 Johann Gutenberg.<\/p>\n

Gensfleish, vanha peilintekij\u00e4 Mainzista, \/ saamamiesten velkoma, puolisokea, ei suitsutukselle tuoksuen, vaan \/ vernissalle ja noelle \/ haisten. H\u00e4n h\u00e4ipyi sulan metallin \/ h\u00f6yryyn. T\u00e4m\u00e4 t\u00e4ss\u00e4, musta \/ valkoisella paperilla, j\u00e4i j\u00e4ljelle: \/ Keinotekoisen kirjoittamisen taito,<\/i> \/ quattrocenton lyijyinen j\u00e4lkimaku<\/p>\n

\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026…….<\/p>\n

Blogin ekstralinkit:<\/p>\n

1. \u201d Min\u00e4 kirjoitan kissalle\u201d Aronpuron Aspenstr\u00f6m k\u00e4\u00e4nn\u00f6s<\/a><\/p>\n

2. William Carlos Williams ja Nerouden lyhyt oppim\u00e4\u00e4r\u00e4<\/a><\/p>\n

3. Aronpuron tiukka trilogia. \u201dKokemus on jotain, jossa itse muututaan.\u201d<\/a><\/p>\n

\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026…….<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

YLE on jakanut vuosittain, 1994 alkaen, Tanssiva karhu -runopalkinnon kotimaiselle teokselle, sek\u00e4 K\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4karhun ansiokkaasta suomennoksesta. Ensin mainitun sai t\u00e4n\u00e4 vuonna Stina Saari kokoelmastaan \u00c4nimling. Kari Aronpuro palkittiin Ezra Pound k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksest\u00e4\u00e4n Pisan Cantot. Cantot huomautuksineen, katsauksineen ja epilogeineen on j\u00e4rk\u00e4lem\u00e4inen, liki 400-sivuinen teos. Kirja lep\u00e4ilee y\u00f6p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4ni koirankorville k\u00e4\u00e4nneltyn\u00e4. Piti nostaa teos t\u00e4nne, mutta tyydyn kustantajan sivuilta […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[482,4,96,130,529,411,30],"tags":[1520,2371,372,1533,2372,855],"class_list":["post-5968","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-amerikkalainen-runous","category-kulttuuri","category-maailmankirjallisuus","category-runous","category-sivistys","category-suomennokset","category-suosikkikirjat","tag-hans-magnus-enzensberger","tag-kaantajakarhu","tag-kari-aronpuro","tag-mausoleumi","tag-pisan-cantot","tag-tanssiva-karhu"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5968","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5968"}],"version-history":[{"count":2,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5968\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5973,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5968\/revisions\/5973"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5968"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=5968"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=5968"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}