![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Ville.jpg\")
<\/p>\nUseat p\u00e4\u00e4llekk\u00e4iset proggikset ovat siirt\u00e4neet blogin p\u00e4ivityst\u00e4 poikkeuksellisen pitk\u00e4\u00e4n. Tuoreutetaan tilannetta vahvalla lukusuosituksella. Ville-Juhani Sutisen romaani LIHA, on mielenkiintoisinta kotimaista aikoihin.<\/p>\n
<\/p>\n
Kirjan kannessa (Jussi Kaakisen kymppikuvitus monin tavoin) lukee ik\u00e4\u00e4n kuin vahvistuksena:\u00a0Romaani<\/i>. Siihen kiteytyy 430 sivua, joiden pohjana on faktaa hyperbolaan yhdistettyn\u00e4. J\u00e4lkimm\u00e4inen m\u00e4\u00e4re merkitsee liioittelua kirjallisena tyylikeinona. Sit\u00e4 Sutinen annostelee reilusti koko kirjan mitalta.<\/p>\n
Otetaan faktakehys alta pois, niin p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n romaanin kirjalliseen luonteeseen. Jo tehdyt arviot keskittyv\u00e4t liki yksinomaan tarinalliseen ja historialliseen ainekseen. Sutinen on julkaissut runokokoelmia, esseit\u00e4, romaaneja, tietokirjoja ja suomentanut liki 40 kirjaa. Tieto-Finlandian ehdokkaana h\u00e4n oli 2019 Ville Ropposen kanssa heid\u00e4n yhteisell\u00e4 julkaisullaan Luiden tie.<\/i><\/p>\n Liha -romaanin tarina kiertyy neuvostopoliitikko Anastas Mikojanin el\u00e4m\u00e4\u00e4n. H\u00e4n oli vallankumousjohtaja, kansankomisaari, kommunistipuolueen keskuskomitean j\u00e4sen, toimi Neuvostoliiton sis\u00e4- ja ulkomaankauppaministerin\u00e4, p\u00e4\u00e4ministerin\u00e4, liikenneministerin\u00e4, ja korkeimman ministerineuvoston j\u00e4senen\u00e4 1926 \u2013 1974. Lahjakas ja \u00e4lyk\u00e4s ihminen, ei silkka politiikan ty\u00f6rukkanen. Pikkuveli, Artjom Mikojan suunnitteli kuuluisat Mig-h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4lentokoneet.<\/p>\n Sutisen romaani liikkuu faktapohjallaan riemastuttavan mielikuvituksellisesti ja t\u00f6rm\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kapitalismia ja kommunismin Suurta Ideaa toisiinsa. Totta on, ett\u00e4 Mikojan seurueineen l\u00e4hetettiin Yhdysvaltoihin ottamaan virikkeit\u00e4 kansalaisten ravitsemuksesta. Mikojanista tuli mies, joka toi nakit Neuvostoliittoon. Samoin Mayonnaisen, Ketchupin, Hot Dogin, maissihiutaleet ja tomaattimehun. H\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 mies s\u00e4ilytti henkens\u00e4 ainoana Stalinin l\u00e4hipiirin puhdistuksissa.<\/p>\n Mutta p\u00e4\u00e4asiaan. Kirjat valaistuvat vain lukemalla. Miten kenellekin, kielen\u00e4, rakenteena tai silkkana tarinana. Kun kaikki yhdistet\u00e4\u00e4n, syntyy kirjallisuudentutkija Alex Matsonin kaipaama Muoto. Puran pointit t\u00e4h\u00e4n suosimaani kolmeen tasoon. T\u00e4rkeysj\u00e4rjestyksess\u00e4.<\/p>\n 1. Aina, ja ensin tulee kieli. Sutinen kirjoittaa kaikille aisteille, emotionaalisesti ja itsest\u00e4\u00e4nselvyyksi\u00e4 karttaen. Joissain kohdin turhan toisteisesti, mutta se on tarinallisen rakenteen \u201dvaatimus\u201d, kun muistot ja nykyisyys kohtaavat. Tuskin kielellist\u00e4 otetta kirjan mitalta voi paremmin kuvata, kuin lukemalla sivulta 290 alkavan kuvauksen legendaarisesta Doktorskaja -makkarasta: mit\u00e4 kaikkea siihen koko yhteiskunnan mitalta lopulta jauhettiin. Hyperbolaa parhaimmillaan. Koko kirja on kirjoitettu rikastetulla kielell\u00e4, joka sis\u00e4ist\u00e4\u00e4 romaanin hengen ja tyylin.<\/p>\n 2. Romaanin rakenne jakautuu Yhdysvaltojen matkaan kuvauksiin ja datsallaan kuolemaa kaipaavan Mikojanin muistoihin ja el\u00e4m\u00e4n kertaukseen. Vuorovedolla menn\u00e4\u00e4n. Mikojan puhuttelee kuvitelmissaan Stalinia \u201dSosona\u201d ja omaa vaimoaan \u201dHarmaana prinsessana\u201d, ja tekee heille tili\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n jo lopullisesti luopuneena. Rakenne t\u00f6rm\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kilpailevat poliittiset ideologiat ja ottaa toisistaan kipin\u00e4\u00e4.<\/p>\n 3. Tarina kulkee l\u00e4pi kirjan eri kulmista valotettuna. Muistoissa kulkee kapitalistisen Yhdysvaltojen matka, ja sen peili neuvostoyhteiskunnan todellisuuteen: \u201dAinoastaan amerikkalaiset saattoivat keksi\u00e4 jotain sellaista kuin cotton candy ja popcorn. Ne olivat ruokaa ilman ravitsemusta, makua ilman sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Niit\u00e4 nautittuaan tuli enemm\u00e4n kuin kyll\u00e4iseksi, juuri niin kuin Amerikka oli enemm\u00e4n kuin valmis. Mutta tunne kesti vain v\u00e4h\u00e4n aikaa, ja sen j\u00e4lkeen oli j\u00e4lleen sy\u00f6t\u00e4v\u00e4 lis\u00e4\u00e4. Siihen koko j\u00e4rjestelm\u00e4 perustui.\u201d<\/p>\n Summa summarum: Ei Sutisen Liha ole yksinomaan l\u00e4hihistoriasta kiinnostuneille, romaanin kieli ja humanismia tutkiva ote vetoaa my\u00f6s kaunokirjallisena teoksena. Vahva suositus.\u00a0<\/span><\/p>\n \u201dYritin kysy\u00e4 Amerikasta viel\u00e4 silt\u00e4 kiitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 Pinjakilta, mutta turhaan. Menin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Peredelkinossa h\u00e4nen luonaan, mutta h\u00e4n ei avannut ovea. Luin h\u00e4nen Yhdysvaltoja k\u00e4sittelev\u00e4n kirjansa \u2013 Okei!<\/i> oli sen nimi. Olin varma, ett\u00e4 h\u00e4n oli erehtynyt. Palattuani pyysin h\u00e4nt\u00e4 kirjoittamaan tarinan Neuvostoliiton lihateollisuudesta. H\u00e4n suostuikin, mutta teki sen v\u00e4\u00e4rin. Liha<\/i>, niin h\u00e4n sit\u00e4 kutsui. Pian sen j\u00e4lkeen h\u00e4net ammuttiin. Se oli sen ajan murska-arvostelu.\u201d<\/p>\n \u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026<\/p>\n Blogin ekstralinkit:<\/p>\n![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/anastas.jpg\")
![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Ville.png\")