{"id":6313,"date":"2021-03-04T19:45:22","date_gmt":"2021-03-04T17:45:22","guid":{"rendered":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=6313"},"modified":"2021-03-04T19:45:22","modified_gmt":"2021-03-04T17:45:22","slug":"mista-kannattaa-kirjoittaa-ja-kenelle","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=6313","title":{"rendered":"Mist\u00e4 kannattaa kirjoittaa \u2013 ja kenelle?"},"content":{"rendered":"

Yst\u00e4v\u00e4 poikkesi ty\u00f6huoneella ty\u00f6asioissa. Hoidettiin hommat ja juotiin kahvit. H\u00e4n kertoi aikanaan p\u00e4ivitt\u00e4neens\u00e4 kirjailijayhdistyksen kotisivuja. Kuolleita listalta poistettaessa her\u00e4si monta kysymyst\u00e4, p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4, kuka muistaa henkil\u00f6n kirjailijana \u2013 tai osaa nimet\u00e4 jonkin h\u00e4nen teoksensa. Sama kohtalo on lopulta liki kaikilla. Kuolemattomia kiteytyy kovin harvasta.\u00a0<\/span><\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Ajatuksiini vaikuttaa juuri nyt my\u00f6s y\u00f6p\u00f6yt\u00e4lukemiseni. Kari Enqvist: Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat.<\/i> Niin pohdittavaa teksti\u00e4, ett\u00e4 nostan teoksen blogiin aikanaan. Edell\u00e4 mainituista syist\u00e4 \u2013 plus muista \u2013 p\u00e4\u00e4tin summata t\u00e4h\u00e4n muutaman, mielestni olennaisen pointin kaunokirjallisuudesta ja kirjoittamisesta.<\/p>\n

Mist\u00e4 kannattaa kirjoittaa?<\/b><\/p>\n

Kaikesta. Kirja her\u00e4\u00e4 eloon tekij\u00e4n ja lukijan yhteisty\u00f6n\u00e4. On hyv\u00e4, ett\u00e4 makuja on monia. Sellaista teosta ei ole viel\u00e4 kirjoitettu, josta kaikki pit\u00e4isiv\u00e4t. Oma mielipiteeni on, ett\u00e4 taitelija \u2013 kuvan tai kirjainten kanssa ty\u00f6skentelev\u00e4 \u2013 tekee aina omakuvaansa. Aihetta ja tyyli\u00e4kin vaihtaessaan varioi itse\u00e4\u00e4n loputtomiin.<\/p>\n

Minulle kirjoittaminen merkitsee aina jonkin \u201dmahdottoman\u201d yritt\u00e4mist\u00e4, tavalliset asiat me jo osataan \u2013 tai opitaan muualta. Toivon, ett\u00e4 teksti ja kielellinen ilmaisu olisi tarinaansa isompi. Ruotsin nykykirjallisuuden k\u00e4rkinimiin kuulunut Torgny Lindgren (1938 \u2013 2017) sanoi haastattelussaan: \u201dHalusin huutaa, en kirjoita ollenkaan siit\u00e4 mist\u00e4 kirjoitan!\u201d<\/p>\n

Tein t\u00e4nne jutun 26.8.2014 otsikolla \u201dT\u00e4ss\u00e4 teille tuleva kirjallisuuden nobelisti\u201d. Nelj\u00e4 vuotta my\u00f6hemmin ennustukseni toteutui ja puolalainen Olga Tokaczuk kuittasi Nobelinsa. H\u00e4nen teoksissaan on tarinallisuutta tuskin nimeksi. Kaiken kattaa loistelias ja suvereeni kielen hallinta. Rakenteen taustalla leijuu koko ajan jotain aavistettavaa, joka l\u00e4vist\u00e4\u00e4 lukijan tajunnan tehokkaammin kuin suora kerronta.<\/p>\n

Viel\u00e4 esimerkki yhdysvaltalaiselta Raymond Carverilta (1938 \u2013 1988). H\u00e4net luetaan runojensa lis\u00e4ksi nykynovellin t\u00e4rkeimm\u00e4ksi uudistajaksi. Ei juonellisia tarinoita, vaan \u201dShort cuts\u201d, leikkeit\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, jotka j\u00e4\u00e4v\u00e4t lukijan mieleen oudosti kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n. Pidin kauan tietokoneeni n\u00e4yt\u00f6n kantissa muistilappua h\u00e4nen ohjeestaan: \u201d\u00c4l\u00e4 selit\u00e4.\u201d Ja toinen lainaus Carverilta: \u201dOn kyse tyylist\u00e4, mutta ei yksin siit\u00e4. Kaikessa mit\u00e4 kirjailija kirjoittaa, tulee olla h\u00e4nelle ominainen ja kiistaton leimansa, ei kenenk\u00e4\u00e4n muun. Ei lahjakkuus. Sit\u00e4 kyll\u00e4 riitt\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n

\"\"
Ren\u00e9 Magritte: The Family objects, 1928<\/figcaption><\/figure>\n

Kenelle kannattaa kirjoittaa?<\/b><\/p>\n

Erik Satie (1866 \u2013 1925) my\u00f6s kirjoitti s\u00e4velt\u00e4j\u00e4nty\u00f6ns\u00e4 ohella. Silva Kauko on suomentanut h\u00e4nen lyhyen, fragmentaarisen teoksensa Muistinsa menett\u00e4neen muistelmat<\/i>. Satie viis veisasi kohderyhm\u00e4ajattelusta ja nimesi yhden s\u00e4vellyssarjansa: \u201dTodella veteli\u00e4 preludeja koiralle\u201d. Omalaatuinen nero ylsi kuolemattomien kirjoihin.<\/p>\n

Kari Aronpuro on suomentanut runoilija Werner Aspenstr\u00f6min (1918 \u2013 1997) tekstej\u00e4. Arvostettu kirjailija istui aikanaan Ruotsin kuninkaallisen akatemian tuolilla n:o 12. Kun h\u00e4nelt\u00e4 kysyttiin kenelle h\u00e4n kirjoittaa, Aspenstr\u00f6min vaivaanutunut vastaus oli: \u201dMin\u00e4 kirjoitan kissalle<\/i>. Sen saat painaa kursiivilla. Kenen tai mink\u00e4 sijaisena h\u00e4n toimii, sit\u00e4 en tied\u00e4.\u201d Karilta sain sittemmin tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kissan nimi oli Tempus.<\/p>\n

Itse en ole koskaan halunnut ajatella kenelle kirjoitan. Min\u00e4 en ole aihetta valinnut, vaan aihe minut. Legendan mukaan Hollywoodissa elokuvak\u00e4sist\u00e4\u00e4n kauppaavan on osattava tiivist\u00e4\u00e4 \u201dIsolle pomolle\u201d koko juttu viiteen lauseeseen. Noinkin saatan ajatella, tosin en tarvitse viitt\u00e4 lausetta. Romaaniin Marilynin hiuspinni<\/i> (Like 2009) riitti aikanaan yksi: Kuka min\u00e4 olen \u2013 ja kuka sen voi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4? Aihe l\u00e4hti lukemastani sosiaalipsykologian v\u00e4it\u00f6skirjasta ja alkoi itse kehi\u00e4 materiaalia ymp\u00e4rilleen.<\/p>\n

Olen kirjoittanut ammatikseni yli kaksikymment\u00e4 vuotta, enk\u00e4 ole koskaan ajatellut myyntituloja. Jonkin verran sivuduuneja on tullut tehty\u00e4 leip\u00e4t\u00f6iksi. Samoin saan kiitt\u00e4\u00e4 julkisen- ja yksityisen sektorin apurahaj\u00e4rjestelmi\u00e4. Edell\u00e4 mainitsemani Torgny Lindgrenin sanoin: \u201dKirjoittaminen ei ole ammatti, vaan tapa el\u00e4\u00e4.\u201d Virke ei sulje pois sit\u00e4, ett\u00e4 jotkut kirjailijat kykenev\u00e4t saamaan t\u00e4ll\u00e4 ty\u00f6ll\u00e4 p\u00e4\u00e4asiallisen elantonsa.<\/p>\n

\"\"
Ren\u00e9 Magritte: Decalcomania, 1966<\/figcaption><\/figure>\n

Ty\u00f6kalupakki<\/b><\/p>\n

Olen sanonut, ett\u00e4 runoilijasta voi tulla kelpo prosaisti, hyvin harvoin toisin p\u00e4in. Kielellinen ilmaisu on kaiken edellytys. Jos se ei toimi, mik\u00e4\u00e4n ei toimi. Ajattelen n\u00e4in sek\u00e4 lukijana ett\u00e4 kirjoittajana. Kielellinen \u201destetiikka\u201d ei vaadi aina draamallista ja \u201djuonellista\u201d otetta. Kirkas kieli kantaa, huono tappaa hyv\u00e4nkin tarinan. Proosa saa olla fragmentaarista, ei \u201dkiinni naulattua\u201d. Niin el\u00e4m\u00e4kin on. Muistij\u00e4lki j\u00e4\u00e4 vain sellaisesta tekstist\u00e4, joka askarruttaa ja aktivoi omaa ajattelua. Kirjoittaja ja lukija rakentavat kirjan yhdess\u00e4.\u00a0<\/span><\/p>\n

Palaan viel\u00e4 kuolemattomiksi kiteytyneisiin \u2013 tai ainakin sellaisiin, jotka viel\u00e4 hetken l\u00e4ht\u00f6ns\u00e4 j\u00e4lkeen muistetaan. Ikuisuutta varten kirjoittamisen kaavaa ei ole. \u201dPyh\u00e4\u00e4 kolminaisuutta\u201d olen esitt\u00e4nyt l\u00e4ht\u00f6kohdaksi: kieli, rakenne ja tarina. Nimenomaan tuossa j\u00e4rjestyksess\u00e4. Yhdess\u00e4 ne muodostavat kirjallisuudentutkija Alex Matsonin (1888 \u2013 1972) teoksessaan Romaanitaide<\/i> kaipaaman Muodon.<\/p>\n

Ja kun kaikki kyseenalaistetaan, muistan edesmenneen kuvataiteilijayst\u00e4v\u00e4ni m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n: \u201dYksi tekee nuppineulalla, toinen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 rautakankea, mutta hyv\u00e4\u00e4 j\u00e4lke\u00e4 saattaa synty\u00e4 kummaltakin.\u201d<\/p>\n

Lukijana oman top kymppi -listani k\u00e4rkipaikoilla on edelleen Cormac McCarthyn romaani Veren \u00e4\u00e4riin, monesti blogissa mainittu. Kokonaisuudesta muodostuu Kristusmyyttiin verrattava metatarina hyv\u00e4n ja pahan taistelusta. Nobelin kanssa saattaa tulla kiire, kirjailijalla on ik\u00e4\u00e4 jo 87 vuotta. Loistavan suomennoksen on tehnyt Kaijamari Sivill.<\/p>\n

Annetaan McCarthyn ranskalaisen k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n Francois Hirschin summata lopuksi mist\u00e4 kieless\u00e4 ja kirjoittamisessa on kysymys: \u201dMcCarthyn k\u00e4\u00e4nt\u00e4minen olisi mahdotonta jos et rakasta kielt\u00e4, sanoja, niiden s\u00e4vyj\u00e4, niiden tummaa lumoavaa voimaa. Miksi? Koska McCarthy on runoutta. Eeppist\u00e4, lyyrist\u00e4, mik\u00e4 nimi sille nyt annetaankin. Runoutta.\u201d<\/p>\n

\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026<\/p>\n

Blogin ekstralinkit<\/p>\n

1. Aspenstr\u00f6m ja Harmaavarpusen projekti<\/a><\/p>\n

2. T\u00e4rke\u00e4t kirjani \u2013 keikka kirjastossa Siirin ja Terhin kanssa 24.8.2018<\/a><\/p>\n

\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Yst\u00e4v\u00e4 poikkesi ty\u00f6huoneella ty\u00f6asioissa. Hoidettiin hommat ja juotiin kahvit. H\u00e4n kertoi aikanaan p\u00e4ivitt\u00e4neens\u00e4 kirjailijayhdistyksen kotisivuja. Kuolleita listalta poistettaessa her\u00e4si monta kysymyst\u00e4, p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4, kuka muistaa henkil\u00f6n kirjailijana \u2013 tai osaa nimet\u00e4 jonkin h\u00e4nen teoksensa. Sama kohtalo on lopulta liki kaikilla. Kuolemattomia kiteytyy kovin harvasta.\u00a0 Ajatuksiini vaikuttaa juuri nyt my\u00f6s y\u00f6p\u00f6yt\u00e4lukemiseni. Kari Enqvist: Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat. […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[180,343,63,123,96,176,118,411],"tags":[280,2252,2422,1957,359,2189,992],"class_list":["post-6313","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ammatit","category-kirjallinen-estetiikka","category-kirjoittamisen-ideat","category-lukeminen","category-maailmankirjallisuus","category-psykologinen-romaani","category-romaanin-kieli","category-suomennokset","tag-cormac-mccarthy","tag-erik-satie","tag-francois-hirsch","tag-olga-tokarczuk","tag-raymond-carver","tag-torgny-lindgren","tag-werner-aspenstrom"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6313","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=6313"}],"version-history":[{"count":4,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6313\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6320,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6313\/revisions\/6320"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=6313"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=6313"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=6313"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}