![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Varis.jpg\")
<\/p>\nTuoreen Kirjailijaliiton lehden teemana on El\u00e4in: \u201dEl\u00e4in yst\u00e4v\u00e4n\u00e4, el\u00e4in ihmisen kuvana, el\u00e4in meiss\u00e4\u2026 kirjallisuuden el\u00e4inkuvaukset taipuvat moneen. Mik\u00e4 on t\u00e4rkein kirjallisuuden el\u00e4in kirjailijoille itselleen.\u201d<\/p>\n
<\/p>\n
Muiden kiireiden viem\u00e4n\u00e4 en tarttunut aikanaan lehden juttuideaan. Nyt lukiessa toisten tekstit alkavat kehi\u00e4 monenmoisia ajatuksia. Laajennan ensin kulmaa, ja puntaroin koko ihmiskunnan historian \u201dt\u00e4rkeint\u00e4\u201d el\u00e4int\u00e4. Se on ehdottomasti k\u00e4\u00e4rme. Jos Eeva ei olisi tarttunut kaikkivaltiaan Jumalan ja lipevi\u00e4 juttelevan k\u00e4\u00e4rmeen sy\u00f6ttiin, el\u00e4isimmek\u00f6 nyt Jehovan todistajien Vartiotorni -lehden kuvien kaltaisessa paratiisissa. Pedot ja perheet ylimpin\u00e4 yst\u00e4vin\u00e4. Pandemiat peruttuna ja sodat sivuutettuna. Yhteisess\u00e4 k\u00e4sityksess\u00e4 uskon autuudesta.<\/p>\n
![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Jehovat.png\")
<\/p>\n
SAIMA on It\u00e4-Suomen yliopistolehti. Muutaman vuoden takaisessa numerossa professori Lauri Thur\u00e9n kertoo kansainv\u00e4lisest\u00e4 yhteisty\u00f6tutkimuksesta, jossa Raamattua tutkitaan narratologian keinoin romaanin kaltaisena teoksena: \u201dT\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessa usko tai sen puute ei saa n\u00e4ky\u00e4 mill\u00e4\u00e4n tavalla. On todistettu, ett\u00e4 aikojen saatossa kirkkois\u00e4t ovat naulanneet teksteihin omia tulkintojaan, joita ei tarinoissa ole alun perin ollut.\u201d Itselleni Pyh\u00e4 kirja on ihmiskunnan metakertomuksesta tiivistynyt draama. Sin\u00e4ns\u00e4 inspiroiva ja jatkuvia pohdintoja antava.<\/p>\n
Raamattu, jonka tarinaperinteiden vaikutus h\u00e4ilyy koko l\u00e4nsimaisen kirjallisuuden taustalla, on t\u00e4ynn\u00e4\u00e4n el\u00e4invertauksia ja mit\u00e4 moninaisimpia faabeleita. Ai ett\u00e4, jos saisin viel\u00e4 yhden el\u00e4m\u00e4n ja fiksumpana ihmisen\u00e4, tekisin aiheesta vaikka v\u00e4it\u00f6skirjan.<\/p>\n
Ihmettelin, ettei kukaan Kirjailija -lehteen stooria tarjonnut ollut kirjoittanut el\u00e4insuhteestaan runoa. Kuvittelin, ettei omissanikaan luontokappaleita liiaksi asti ole. Kokoelmia selatessa h\u00e4mm\u00e4stykseni kasvoi sivu sivulta: hyttyset, h\u00e4m\u00e4h\u00e4kit, muurahaiset, raatokuoriaiset, harakat, laulujoutsenet, siipipeilit, sarvet, sorkat, saparot, turkit, tassut ja tuntosarvet, yhdeks\u00e4n kilon hauki ja lyhtyn\u00e4 loistava j\u00e4nis. Lohik\u00e4\u00e4rmeen anatomia ja ojanpiennarten Odysseus, mutaan hukkunut vesirotta…<\/p>\n Olen sanonut, ett\u00e4 kirjailija tekee aina omakuvaansa, vaikka kirjoittaisi mit\u00e4. Vaikka koettaisi verhota itsens\u00e4 vieraan kaapuun. Mutta niinkin voi ajatella, ett\u00e4 rivit koettaisivat tavoittaa ihanteiden \u2013 tai toiveiden kuvaa omista ajatuksistaan. Ehk\u00e4 niin on n\u00e4iss\u00e4kin vuosien takaisissa s\u00e4keiss\u00e4ni, joissa mieli koettaa nousta melankoliansa yl\u00e4puolelle.<\/p>\n O H J E L M A N \u00a0M U U T O S<\/p>\n Minulla oli vaatimaton ohjelmanumero<\/p>\n n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen v\u00e4liajalla.<\/p>\n Taikatemppuja korttipakan ja koirien kanssa.<\/p>\n Sellaista huojuvaa hakemista, v\u00e4h\u00e4n<\/p>\n kuin viimeisen pakon edess\u00e4 ja hengen pitimiksi.<\/p>\n Yhten\u00e4 iltana oivalsin miten<\/p>\n sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynti on aina vartioitu, ulosk\u00e4ynti ei.<\/p>\n Painoin s\u00e4hk\u00f6katkaisijaa<\/p>\n ja koko kaupungin ikkunoihin leimahtivat valot.<\/p>\n Pyr\u00e4hdin lentoon kuin kyyhky<\/p>\n taikurin takin alta.<\/p>\n Kun olen antanut ker\u00e4n juosta loppuun<\/p>\n ja osaan labyrintin syd\u00e4mest\u00e4 takaisin<\/p>\n minun ei tarvitse kirjoittaa en\u00e4\u00e4 yht\u00e4\u00e4n s\u00e4ett\u00e4.<\/p>\n Sanoja tarvitaan vain nimeksi.<\/p>\n Auton radiossa Abessinian kurjat koirat<\/p>\n ja Mahlerin seitsem\u00e4s sinfonia,<\/p>\n asfaltilla varis nokkii ketun suolia.<\/p>\n Maailman luominen on minulta yh\u00e4 kesken,<\/p>\n mutta kaikki mik\u00e4 syntyy,<\/p>\n syntyy ilosta.<\/p>\n \u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026<\/p>\n Blogin ekstralinkit:<\/p>\n 1. Onko Raamattu romaanin kaltainen?<\/a><\/p>\n![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Mandrake.jpg\")