![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/A.1.jpg\")
<\/p>\nElina Ruohosen n\u00e4yttely Tampereen galleria Saskiassa 2.4. \u2013 21.4.2021<\/p>\n
Joskus k\u00e4y niin, ett\u00e4 innostus saattaa v\u00e4ritt\u00e4\u00e4 kritiikki\u00e4, vai pit\u00e4isik\u00f6 sanoa arviota. Elina Ruohosen tuoreen n\u00e4yttelyn teemana on tulevaisuus: Futuurissa, vol. 2<\/i>. Muutama p\u00e4iv\u00e4 sitten yst\u00e4v\u00e4 sos-mediassa tiedusteli aikakoneen mahdollisuuksia: \u201dMille vuosisadalle, -tai kymmenelle haluaisit matkustaa?\u201d Monen suosikki oli \u201dIloinen 1920-luku\u201d. Itse\u00e4ni el\u00e4m\u00e4n rajallisuudessa askarruttaa eniten tulevaisuus. Miten haluaisinkaan n\u00e4hd\u00e4 maailman muutaman sadan vuoden kuluttua!<\/p>\n
<\/p>\n
Surrealisti Ren\u00e9 Magritte (1898 \u2013 1967) kirjoitti: \u201dJos kuva voi merkit\u00e4 jotain asiaa, se voi merkit\u00e4 my\u00f6s sanaa.\u201d H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n kuva ja sana ovat tasavertaisia, kaksi rinnakkaista tapaa kuvata maailmaa. Juuri t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 odotin Ruohosen n\u00e4yttely\u00e4 poikkeuksellisella mielenkiinnolla. Tulevaisuuden dystopioista ja utopiosta on tehty runsaasti kirjoja ja elokuvia. Kuvataiteilijat ovat harvemmin tarttuneet aiheeseen.<\/p>\n
Kun kuvantekij\u00e4 sanallistaa ty\u00f6ns\u00e4 tavoitteita, tulos on useimmiten korkealentoisuutta tavoittelevaa, mutta likilaskuista jargonia. Ruohonen kirjoittaa t\u00f6idens\u00e4 taustoista selke\u00e4sti: \u201dMaalauksissani tulevaisuutta ei ole peruttu, sen sijaan muutoksia, merkint\u00f6j\u00e4, n\u00e4kemyksi\u00e4 siirtym\u00e4vaiheesta ja yhteiselosta. Millainen on se aika, kun edellinen on lopulta p\u00e4\u00e4ttynyt ja uusi jakso alkaa.\u201d<\/p>\n
![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/A.2.jpg\")
<\/p>\n
N\u00e4yttelyluettelo kertoo, miten ilmastonmuutos on muisto, miten tulevaisuus on eri lajien yhteisty\u00f6toiveita. Futuurissa olemme matkalla koko planetaarisen el\u00e4m\u00e4n kanssa \u2013 el\u00e4imet, ihmiset, luonto ja koko ekosysteemi unelmineen ja toiveineen. Tulevaisuus kasvaa historiallisten kerrostumien alta.<\/p>\n
Minulle l\u00e4heisimpien ilmaisumuotojen \u2013 kuvien ja sanojen \u2013 t\u00e4rkein kriteeri on taitelijan \u201doma tontti\u201d. Tila, jolle kukaan muu ei voi astua. Elina Ruohonen on kasvattanut ja rajannut oman tilansa yh\u00e4 selke\u00e4mmin. Aiempien vuosien laveampi, osin abstraktinenkin ilmaisu on k\u00e4ynyt tiiviimm\u00e4ksi ja sanomaltaan ter\u00e4v\u00e4mm\u00e4ksi. On merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 taiteilijan tunnistaa ensi vilkaisulla. Ruohosen tavoin pleksille maalavia taiteilijoita on harvassa. Kirsti Tuokko on hienosti tekniikassaan samoilla j\u00e4ljill\u00e4, mutta sis\u00e4lt\u00f6jen viesti \u00a0erottaa tekij\u00e4t toisistaan.<\/p>\n
Elina Ruohonen kuuluu \u201dMerisiskot\u201d -ryhm\u00e4\u00e4n (Kati Immonen, Mari Krappala, Elina Ruohonen, Tiina Vainio) joka taiteellisella ty\u00f6skentelyll\u00e4\u00e4n haluaa her\u00e4tt\u00e4\u00e4 keskustelua erityisesti It\u00e4meren tilasta. N\u00e4in on, hyv\u00e4t yst\u00e4v\u00e4t: taiteen perustuksina on aina jokin vahva idea, n\u00e4kemys tai ideologia. Estetiikka \u2013 miten kukin sen haluaa k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kin \u2013 ei riit\u00e4 alkua pidemm\u00e4lle.<\/p>\n
![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/A.3..jpg\")
<\/p>\n
Ruohosen t\u00f6iss\u00e4 ihmisen ohella esiintyv\u00e4t el\u00e4imet. Mutaatioina heid\u00e4n rinnallaan tai viittein\u00e4 omissa todellisuuksissaan. Samoin luonto, usein kaukaisina kangastuksina tai niiden peilikuvina: kukat, kasvit ja palmujen profiilit. T\u00f6iden v\u00e4rimaailmassa huomion ker\u00e4\u00e4v\u00e4t intensiivinen punainen ja aivan omanlaatuisensa turkoosin s\u00e4vyn k\u00e4ytt\u00f6. L\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4lle akryylipleksille k\u00e4\u00e4nteisess\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4 maalaaminen antaa t\u00f6ihin oman luonteensa. Kiilto heijastaa katsojan omakuvan ja gallerian ikkunat, ty\u00f6 el\u00e4\u00e4 jatkuvasti katselukulman mukaan.<\/p>\n
Kun astun museoon tai galleriatilaan, toivon, ett\u00e4 voisin keskustella teosten kanssa, ett\u00e4 jokin \u00e4\u00e4ni sis\u00e4ll\u00e4ni alkaisi puhua maalausten kautta. Elina Ruohosen n\u00e4yttelyn kanssa k\u00e4vi n\u00e4in, ja muistij\u00e4lki on vahva. Vierailtiin n\u00e4yttelyss\u00e4 tytt\u00e4ren perheen kanssa. My\u00f6s Lumi, kuusi vuotta, piti kovin n\u00e4kem\u00e4st\u00e4\u00e4n. Futuuri on siis huomioitu ja siirretty tuleville sukupolville.<\/p>\n
Lopuksi pieni tiivistys \u2013 tai ehk\u00e4 kevennys. N\u00e4yttelyn \u201dedesk\u00e4yp\u00e4\u201d oli kovin innostunut ja sanoi, ett\u00e4 Elina Ruohonen on nyt \u201duransa huipulla\u201d. Toivottavasti ei. Tai miten sen nyt ottaa, uudet huiput kuuluvat jatkumoon. T\u00e4m\u00e4n n\u00e4yttelyn voisi itsevarmasti nostaa esille miss\u00e4 p\u00e4in maailmaa tahansa.<\/p>\n
\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026<\/p>\n
Blogin ekstralinkit:<\/p>\n