![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Kanto-1.jpg\")
<\/p>\nPyh\u00e4 Kakukylla on rotilta ja hiirilt\u00e4 varjeleva pyhimys. Suomen ainoa h\u00e4nest\u00e4 maalattu kuva l\u00f6ytyy Hattulan Pyh\u00e4n Ristin kirkon sakastin ikkunanpielest\u00e4. Rotat levittiv\u00e4t tauteja ja likasivat ihmisten ruokatarpeita, mutta tekiv\u00e4t tuhojaan my\u00f6s kirkoissa, nakersivat pergamentit ja nahkakansiin sidotut kirjat, talikynttil\u00e4t ja kirkkotekstiilit.<\/p>\n
<\/p>\n
Rottien pyhimys<\/i> on Anneli Kannon tuore romaani, joka kertoo Hattulan kirkon maalausurakasta 1500-luvun alkupuolella. Kirkko on kauttaaltaan koristettu maalauksilla, joissa kuvataan noin 180 Raamatun kertomusta luomisesta viimeiseen tuomioon \u2013 mukana pirut, pyhimykset ja maallisemmat vertauskuvat. Kirjan tarinakehykseen mahtuu mielenkiintoisella tavalla koko kyl\u00e4yhteis\u00f6 ja keskiaikainen maailmankuva.<\/p>\n
Anneli Kanto on alansa \u201drautainen ammattilainen\u201d. Ansioluettelo on t\u00e4h\u00e4n yhteyteen turhan laaja \u2013 Wikipediasta l\u00f6ytyy heng\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n monipuolinen ja pitk\u00e4 bibliografia. Rottien pyhimys on ehditty ottaa monella taholla kiitt\u00e4v\u00e4sti vastaan ja huomioitu my\u00f6s televisiossa, mik\u00e4 n\u00e4in\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 on puhtaasti kirjan tiimoilta harvinaista. Jani Saxell teki valaisevan koko sivun kritiikin Hesariin 22.4.<\/p>\n
Lopulta kirjat antautuvat vain lukemalla, joten blogi koettaa t\u00e4ss\u00e4kin tapauksessa hakea poikkeavaa l\u00e4hestymiskulmaa. T\u00e4ll\u00e4 kertaa se on itse lukuel\u00e4myksest\u00e4 l\u00e4htev\u00e4\u00e4 ja hyvin subjektiivista analyysi\u00e4. Olen niin monesti puhunut proosan kolmijaosta, ett\u00e4 menn\u00e4\u00e4n nytkin sen mukaan.<\/p>\n 1. Kieli<\/b><\/p>\n Romaanin kieli on sujuvaa ja kuljettaa joka virkkeell\u00e4\u00e4n tarinaa eteenp\u00e4in. Se ei riit\u00e4 kirjoittajalle, vaan koko kirja etenee kolmen erityyppisen kielen varassa. \u201dKaikkitiet\u00e4v\u00e4 kertojalla\u201d on oma s\u00e4vyns\u00e4, jonka replikointi katkoo. Puhujien kieli kertoo my\u00f6s heid\u00e4n asemastaan sosiaalisessa yhteis\u00f6ss\u00e4. Tarinan keskushenkil\u00f6ksi kasvava Pelliina on itsen\u00e4inen kertoja, jonka monologit ja mietteet Kanto kirjoittaa aivan omaehtoisella kielell\u00e4.<\/p>\n Yhteis\u00f6n syrjim\u00e4n Pelliinan virkkeet ovat huomattavasti muuta teksti\u00e4 pitempi\u00e4 ja v\u00e4limerkitt\u00f6mi\u00e4. N\u00e4in Pelliinan omiin lukuihin syntyy tajunnanvirtamainen ote ja s\u00e4vy, joka rytmitt\u00e4\u00e4 koko kirjan rakennetta. Pellinan itseluottamuksen kasvaessa my\u00f6s h\u00e4nen ajatustensa ilmaisemisessa tapahtuu hienovaraista kasvua ja varmuutta.<\/p>\n Y\u00f6p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4ni on aina useampi kirja kesken. Rottien pyhimyksen pariksi nousi Hilary Mantelin maailmanmenestys, Susipalatsin<\/i> jatko-osa Syytettyjen sali<\/i>. Englannin kuninkaan Henrik VIII:n ja h\u00e4nen toisen vaimonsa Anne Boleynin traaginen kohtalo osuu modernin maailman syntyvuosille, aivan samaan aikakehykseen kuin Rottien pyhimys. Mantel kirjoittaa viisisataa sivua samalla vaihteella, sujuvalla, mutta kompaktilla kielell\u00e4, joka puudutti minut loikkimaan ja heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n lopulta stoorin kesken.<\/p>\n 2. Rakenne<\/b><\/p>\n Kanto k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kronologiaa. Se on luontainen valinta yhden kes\u00e4n mittaan, jona kirkkomaalarien urakka valmistuu \u2013 ty\u00f6t\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n niin kauan kuin valoa riitt\u00e4\u00e4. Kirja on jaettu otsikoituihin, lyhyisiin lukuihin, joita nelj\u00e4nsadan sivun mittaan mahtuu 74. Vuorovedolla menn\u00e4\u00e4n, n\u00e4k\u00f6kulmat k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t ja pit\u00e4v\u00e4t j\u00e4nnitett\u00e4 yll\u00e4.<\/p>\n Romaani kuvaa keskiaikaisen kyl\u00e4yhteis\u00f6n eloa ja arvoj\u00e4rjestyst\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 zoomataan pieniin yksityiskohtiin ja mielensis\u00e4isiin liikkeisiin. Aiheen mukana tulee eeppinen, \u201del\u00e4m\u00e4\u00e4 suurempi\u201d n\u00e4k\u00f6kulma, mutta se v\u00e4reilee taustalla ja pulpahtaa v\u00e4lill\u00e4 pintaan liki aforistisina kiteytyksin\u00e4: \u201dMestari Rutger sanoi ett\u00e4 oikein viisas ihminen pysyy sis\u00e4lt\u00e4\u00e4n lapsena se on arvokas ominaisuus ja kaikki keksiminen l\u00e4htee siit\u00e4 ett\u00e4 kehtaa olla lapsellinen.\u201d<\/p>\n 3. Tarina<\/b><\/p>\n Rottien pyhimyksen tarina on pintatasoltaan kertomus keskiaikaisesta Hurttalan kyl\u00e4yhteis\u00f6st\u00e4, jonne kirkkomaalareiden kolmikko saapuu koristelemaan Hattulan Pyh\u00e4n Ristin kirkon. Alun k\u00e4\u00e4nteiden kautta tarinan avainhenkil\u00f6ksi nousee savenvalajan kasvattityt\u00e4r Pelliina, joka on pakko hyv\u00e4ksy\u00e4 urakkaryhm\u00e4\u00e4n, jotta ty\u00f6 saadaan valmiiksi.<\/p>\n Muita keskeisi\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4 on sormin laskettava m\u00e4\u00e4r\u00e4, taustalla kyl\u00e4n kuhiseva el\u00e4m\u00e4, r\u00e4lssi ja rahvas. Tarinasta kehkeytyy rikas ja humaani kudelma: draamaa ja rakkautta, mutta ennen kaikkea Raamatullisen maalausty\u00f6n ja maailmankatsomuksen kuvaus. \u201dArs longa, vita brevis.\u201d<\/p>\n Koko tarinasta kiteytyy allegoria, kaksoismerkitys, johon sis\u00e4ltyy pinnan alainen ideataso. Jokap\u00e4iv\u00e4inen el\u00e4m\u00e4 voidaan n\u00e4hd\u00e4 tulkintana jostain syvemm\u00e4lle k\u00e4yv\u00e4st\u00e4 filosofiasta.<\/p>\n Muoto<\/b><\/p>\n Kun kolme pointtia summataan, syntyy romaanin muoto. Esimerkki valaiskoon t\u00e4t\u00e4. Olga Tokarczuk (Nobel 2018) kirjoittaa historian kokemuksesta fiktiivisten naisp\u00e4\u00e4henkil\u00f6idens\u00e4 kautta. H\u00e4n pohjaa kaiken kielelliseen, jopa k\u00e4tkettyyn ilmaisuun ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 lukukokemuksen hyvin avoimeksi. Anneli Kanto kirjoittaa tarinallisemmin. Tuloksena on lukuromaani sen kaikissa mahdollisissa, positiivisissa muodoissa.<\/p>\n \u201dKun luot, luo maailma.\u201d Sanontaa on soviteltu monenkin kirjailijan suuhun, mutta yht\u00e4 kaikki, Rottien pyhimykseen sanonta sopii. Kuvan ja sanan yht\u00e4l\u00e4isyys on kiinnostanut minua aina. Tuntuu huikealta ajatella miten Hattulan kirkkoa maalatessa, Michelangelo teki samaa ty\u00f6t\u00e4 Sikstuksen kappelin kattoholvissa. Tuntemattomaksi j\u00e4\u00e4nyt maalariryhm\u00e4 ja taitelijanero, jonka omana aikanaan kykeni haastamaan vain Leonardo da Vinci. N\u00e4in liihottaa lukijan ajatus maailman laajuiseksi.<\/p>\n Sikstuksen kappelin kuvat olen n\u00e4hnyt, Hattulan kirkon kuvia en viel\u00e4 muualta kuin koneeni n\u00e4yt\u00f6lt\u00e4. Kummatkin ty\u00f6t sopivat oman kulttuurinsa kehykseen ja t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t tarkoituksensa. Ne ovat varmasti olleet katsojilleen suuri ihmetyksen aihe aikanaan. Ja ovat yh\u00e4 \u2013 taide kuljettaa meit\u00e4 hetkess\u00e4 viisisataa vuotta.<\/p>\n \u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026<\/p>\n Blogin ekstralinkit:<\/p>\n![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Anneli-1.jpg\")
![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Kristoforos-mestataan.jpg\")