![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Minna.jpg\")
<\/p>\nNostan blogiin merkitt\u00e4vi\u00e4 kirjoja. Niiden ei tarvitse olla julkisuudella stailattuja tai myyntimenestyksell\u00e4 silattuja. Vuorossa on Minna Marshin Henk\u00e4ys.<\/i> (Basam books 2021) Alaotsikkona \u201dSelviytymistarina s\u00e4rkyneille\u201d. Siit\u00e4 ainoa ep\u00e4ilykseni pointti. Selitys viittaa kirjallisuuden genreen, jossa kettu jakelee Saint-Exup\u00e9ryn Pikku prinssi<\/i> -kirjassaan kliseviisauksia. Mutta \u2013 nyt ollaan aivan eri tasolla, Henk\u00e4ys on t\u00e4ysiverinen romaani.<\/p>\n
<\/p>\n
Autofiktio on muodikas sana. Kriitikot, lukijoista puhumattakaan, arvailevat totuuden astetta. Sellaista ei ole, jokainen kertoo tarinat muistinsa v\u00e4ritt\u00e4min\u00e4. Ja ihmisen muisti \u2013 seh\u00e4n muokkaa kaiken mielens\u00e4 mukaan. Uskottavuus on eri asia. Marshin kirja onnistuu sen tavoittamisessa koko tarinansa mitalta: \u201dValehtelen miehille, ett\u00e4 olen 17, vaikka en ihan viel\u00e4. En halua paljastaa, ett\u00e4 olen viel\u00e4 tytt\u00f6 kaikin tavoin.\u201d<\/p>\n
Tarina kertoo lapsen kokemasta todellisuudesta ja moniv\u00e4kivaltaisesta is\u00e4st\u00e4, siit\u00e4 miten miest\u00e4\u00e4n palvova \u00e4iti ei kykene katkaisemaan ikiaikaista ongelmaketjua, jossa \u201dperheen p\u00e4\u00e4\u201d sanelee kaiken ja alistaa muut fyysiselle ja henkiselle v\u00e4kivallalle.<\/p>\n
Kirjaa voisi lukea my\u00f6s sukupolviromaanina, sen kuvauksena millainen perhe-el\u00e4m\u00e4 oli pahimmillaan muutama vuosikymmen sitten. Tai sitten mietti\u00e4 tekstin suhdetta tai yhtenev\u00e4isyytt\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Sellainenkin kipin\u00e4 osui kohdalle, ett\u00e4 luin Marshin kirjan parina Susanna Alakosken August-palkitun romaanin Sikalat<\/i> (Svinl\u00e4gorna, 2006, suom. Katriina Savolainen, Schildt) Vaikuttavuudessaan ja kielellisess\u00e4 ilmaisussaan Henk\u00e4ys on aivan samalla viivalla Alakosken palkitun romaanin kanssa. Jos kotimaista vertailukohtaa hakisi, Taija Tuomisen Tiikerihai (wsoy 2000) osuu l\u00e4helle.<\/p>\n Marshin kirjasta muodostuu kolmio: tyt\u00e4r, is\u00e4 ja \u00e4iti. Tarinalle sivuhenkil\u00f6t ovat enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n alisteisia. Kun tytt\u00e4ren k\u00e4si katkeaa, \u00e4idin \u00e4\u00e4ness\u00e4 on h\u00e4t\u00e4: \u201dKato Minnan kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4t\u00e4<\/i>. Is\u00e4 vilkaisee minua ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 sitten sanomalehden sivua ja toteaa: Poikki mik\u00e4 poikki.\u201d<\/i><\/p>\n \u00c4iti tilaa taksin ja l\u00e4htee tytt\u00e4rens\u00e4 kanssa sairaalaan.<\/p>\n Henk\u00e4ys ei ole rankasta aiheestaan huolimatta silkkaa \u201dl\u00f6\u00f6ppiluettavaa\u201d. Tarinan kaaressa toteutuu my\u00f6s minun, vanhan latinistin suosikkisanonta: Audiatur et altera pars \u2013 kuunneltakoon my\u00f6s toista osapuolta. Romaanin kaarta tai tarinan lankaa on t\u00e4ss\u00e4(kin) tapauksessa turha setvi\u00e4 enemp\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on suositus alussa vieroksumalleni alaotsikolle. Ehk\u00e4 tarinasta on jollekin vertaistukea, vaikka romaani lunastaa paikkansa aivan omaehtoisena teoksena.<\/p>\n Marshin ratkaisu kielellisen\u00e4 ja typografisena keinona on mielenkiintoinen. Runollisuuden, s\u00e4eromaanin ja perinteen sekoitus, joka minua lukijana kiinnostaa kovin. Tekstin rytmi saattaa katketa lyhyisiin riveihin, jotka nostavat ja korostavat tunnetta.<\/p>\n \u00a0 \u00a0 \u00a0 <\/span>\u201d Kunpa ei murhaaja tulis,<\/i><\/p>\n \u00a0 \u00a0 \u00a0 <\/span>kuiskaa joku korvaani.<\/p>\n \u00a0 \u00a0 \u00a0 <\/span>Kunpa ei is\u00e4 tulis,<\/i><\/p>\n \u00a0\u00a0 \u00a0 <\/span>ajattelen.\u201d<\/p>\n Kirja on naiseksi kehittyv\u00e4n tyt\u00f6n kirpe\u00e4 kertomus. Ja paljon enemm\u00e4n. Kuvaus perhett\u00e4\u00e4n tyrannisoivasta is\u00e4st\u00e4, \u00e4idin alistumisesta, tytt\u00e4ren hitaasta kasvusta ja toipumisesta omaksi itsekseen. T\u00e4m\u00e4 ei nyt mene lainkaan \u201dself help\u201d -kirjallisuuden piikkiin. Henk\u00e4ys on itsen\u00e4inen romaani, jolle blogin vahva suositus.<\/p>\n Minna Marsh on kirjoittanut aiemmin kolme tietokirjaa. Henk\u00e4ys on h\u00e4nen esikoisromaaninsa. Sellainen tunne t\u00e4st\u00e4 j\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tarina on ollut \u201dpakko\u201d kirjoittaa. Ja my\u00f6s lukea yhdelt\u00e4 istumalta.<\/p>\n \u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026<\/p>\n Blogin ekstralinkki:<\/p>\n![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Marsh.png\")