{"id":6650,"date":"2023-07-06T18:16:02","date_gmt":"2023-07-06T15:16:02","guid":{"rendered":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=6650"},"modified":"2025-07-08T15:18:32","modified_gmt":"2025-07-08T12:18:32","slug":"hyvin-henkilokohtaista-ja-kysymys-mita-on-onni","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=6650","title":{"rendered":"Hyvin henkil\u00f6kohtaista \u2013 ja kysymys, mit\u00e4 on onni?"},"content":{"rendered":"

Yst\u00e4v\u00e4 sanoi taannoin: \u201dJuha, voisit v\u00e4lill\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4\u00e4 blogiisi jotain henkil\u00f6kohtaisempaa.\u201d No, Hesarissa oli 4.6. juttu, joka otti t\u00e4h\u00e4n kipin\u00e4\u00e4. Rep\u00e4isin talteen rivit Kuisma Korhosen artikkelista, joka k\u00e4sittelee Marcel Proustia (1871- 1922). Juttuun oli nostettu Proustin kirja Lukija<\/i>, suom. Sampsa Laurinen ja Hannu M\u00e4kel\u00e4n Proust on Proust<\/i>.<\/p>\n

\"\"
Finlayson Art area 2.7. Taustan maalaus, Sami Lukkarinen<\/figcaption><\/figure>\n

Jutun suola ja samaistuminen l\u00f6ytyy muutamasta rivist\u00e4, joihin kiteytyy itselleni merkitt\u00e4v\u00e4 kokemus: \u201dKirjojen palvonnan sijaan Proust puhuu kirjoista v\u00e4linein\u00e4, jotka toimivat kimmokkeina lukijan omalle sis\u00e4iselle etsinn\u00e4lle.\u00a0<\/span><\/em><\/p>\n

Proust ennakoi jopa kirjallisuusterapiaa korostaessaan kirjallisuuden mahdollisuuksia mielenh\u00e4iri\u00f6iden hoidossa. Siin\u00e4 miss\u00e4 terapeutin l\u00e4sn\u00e4olo voi hajottaa potilaan huomiota ja yksin j\u00e4tt\u00e4minen taas altistaa t\u00e4m\u00e4n pakkomielteiden toistolle, voi kirjallisuus tarjota sek\u00e4 seuraa ett\u00e4 yksin\u00e4isyytt\u00e4, dialogia omassa rauhassa.<\/em><\/p>\n

Lukeminen onkin Proustille yst\u00e4vyytt\u00e4 puhtaimmillaan, yksin\u00e4isyydess\u00e4 rikastuvan kommunikaation ihmett\u00e4.\u201d<\/em><\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Oma kokemukseni mahdollisimman lyhyesti: 25 vuotta sitten makasin teholla syd\u00e4ninfarktin saaneena, eik\u00e4 mieleeni mahtunut mit\u00e4 oli tapahtunut. H\u00e4d\u00e4n j\u00e4lkeen mieli kokee oudon nosteen. Osastolle p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni en osannut k\u00e4sitell\u00e4 tapahtunutta, vaan halusin mahdollisimman nopeasti kotiin. Viikon kuluttua makasin osastolla j\u00e4lleen. Mieli alkoi murtua, ja l\u00e4\u00e4k\u00e4rit tahtoivat tietysti tutkia uusien komplikaatioiden mahdollisuuden.<\/p>\n

Sanoin vaimolle, ettei minua katsomaan saa p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 ket\u00e4\u00e4n. Yksi yst\u00e4v\u00e4 kuitenkin onnistui. Kohtaaminen oli lyhyt, ja h\u00e4n j\u00e4tti s\u00e4ngynp\u00e4\u00e4tyyni pinon kirjoja. J\u00e4lkeen p\u00e4in muistan vain yhden nimen, Peter H\u00f8egin Kertomuksia y\u00f6st\u00e4.<\/i><\/p>\n

Tarvitsin terapiaa ja sain \u2013 se kesti yhdeks\u00e4n kuukautta. Mutta ennen kuin siihen kykenin, ennen kuin p\u00e4\u00e4sin edes vuoteesta yl\u00f6s, en tehnyt muuta kuin luin. Kaksi romaania vuorokaudessa, jos niiden yhteen laskettu sivum\u00e4\u00e4r\u00e4 oli viidensadan vaiheilla. Koin t\u00e4ysill\u00e4 Proustin mainitsemaa \u201dyksin\u00e4isyydess\u00e4 rikastuvan kommunikaation ihmett\u00e4.\u201d<\/em><\/p>\n

Infarktin j\u00e4lkeen el\u00e4m\u00e4\u00e4n on mahtunut pari muutakin \u201dkuolemankanttia\u201d. Muutama vuosi sitten kysyin l\u00e4\u00e4k\u00e4rilt\u00e4 terapiaa. Konsultointipyynt\u00f6\u00f6n tuli kielt\u00e4v\u00e4 vastaus. Edelliseen romaaniini Valovuosi<\/i> (Avain 2022) kirjoitin: \u201dMiten helvetiss\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tulisi el\u00e4\u00e4, miten voisi jatkuvasti selvit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen ja kuvitella olevansa hengiss\u00e4 viel\u00e4 vuosien kuluttua?\u201d\u00a0<\/em> Ilman lukemista \u2013 ja eritoten kirjoittamista, olisin varmasti hukassa.<\/p>\n

Kaikki hyvin, ilman kokemuksiani min\u00e4 en olisi Min\u00e4. El\u00e4m\u00e4lle kiitos joka ainoa aamu. Jotain olen varmasti oivaltanutkin. Sopii lopettaa muutamaan riviin romaanistani Yll\u00e4mme kaartuva taivas. <\/i>(Like 2019)<\/p>\n

\"\"
Kuva Salvador Dali 1957. Sivustolta iartprints.com<\/figcaption><\/figure>\n

\u201dTuijotin vuoteen jalkop\u00e4\u00e4st\u00e4 avautuvaan huoneeseen, sen v\u00e4h\u00e4iseen valoon, joka kiilsi tummaksi vernissatun taulun pinnalla ja n\u00e4in, miten p\u00e4\u00e4skynen pyr\u00e4hti huoneen l\u00e4pi. Se olin min\u00e4, jotain r\u00e4pistelev\u00e4\u00e4 ja sis\u00e4lt\u00e4ni karannutta. Ihminen muuttuu, saattaa asua vieraassa maassa ja kaupungissa, pohtia miten paljon maailmassa tapahtuu juuri nyt, miten v\u00e4h\u00e4n siit\u00e4 kykenee edes kuvittelemaan. Mutta joskus, h\u00e4vi\u00e4v\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 voi kokea ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kaiken. Ajatus on vastaus johonkin niin yksinkertaiseen, niin naurettavan helppo, selke\u00e4 ja itsest\u00e4\u00e4n tietoinen tunne, ettei sit\u00e4 voi kirjoittaa muistiin eik\u00e4 toivoa kokevansa tai muistavansa samanlaisena en\u00e4\u00e4 koskaan uudelleen.<\/p>\n

Luultavasti ilo ja tyytyv\u00e4isyys \u2013 niin kuluneelta kuin se kuulostaakin \u2013 on h\u00e4vi\u00e4viss\u00e4 hetkiss\u00e4, jolloin olemassaolon todellisuus on kadonnut. Autuus, ikiaikainen ja outo sana, joka on karannut Raamatun kellastuneiden sivujen v\u00e4list\u00e4 ja lepattelee kirkon kaariholveissa tahtomatta kiinnitty\u00e4 minnek\u00e4\u00e4n, jotain sen kaltaista, vapaaksi p\u00e4\u00e4ssytt\u00e4 ja painotonta on onni \u2013 tyhjyytt\u00e4.<\/p>\n

\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026<\/p>\n

Blogin ekstralinkki<\/p>\n

Oikeastaan, halusin huutaa, en kirjoita ollenkaan siit\u00e4 mist\u00e4 kirjoitan!<\/a><\/p>\n

\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Yst\u00e4v\u00e4 sanoi taannoin: \u201dJuha, voisit v\u00e4lill\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4\u00e4 blogiisi jotain henkil\u00f6kohtaisempaa.\u201d No, Hesarissa oli 4.6. juttu, joka otti t\u00e4h\u00e4n kipin\u00e4\u00e4. Rep\u00e4isin talteen rivit Kuisma Korhosen artikkelista, joka k\u00e4sittelee Marcel Proustia (1871- 1922). Juttuun oli nostettu Proustin kirja Lukija, suom. Sampsa Laurinen ja Hannu M\u00e4kel\u00e4n Proust on Proust. Jutun suola ja samaistuminen l\u00f6ytyy muutamasta rivist\u00e4, joihin kiteytyy […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-6650","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-aiheeton"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6650","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=6650"}],"version-history":[{"count":4,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6650\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6909,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6650\/revisions\/6909"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=6650"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=6650"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=6650"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}