![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Fiktio.png\")
<\/p>\nBlogin p\u00e4ivitys on ven\u00e4ht\u00e4nyt pitk\u00e4ksi. Sain aikaa ottaneen ty\u00f6n eteenp\u00e4in, joten nappaan jatkoa edelliseen p\u00e4ivitykseeni kaikkien aikojen Finlandia-voittajasta. Ennustin tulosta Ulla-Lena Lundbergille. Ja niinh\u00e4n siin\u00e4 k\u00e4vi. Ulla-Lena Lundberg sanoo yhdentoista vuoden takaisen haastattelunsa p\u00e4ivityksess\u00e4 30.10.2023: \u201dLopulta jokainen kirjani henkil\u00f6 on min\u00e4 itse\u201d. Pid\u00e4n kovin Ulla-Lena Lundbergin ajatuksesta. Olen kirjoittanut itse n\u00e4inkin: Vaikka kuvataiteilija tekisi mit\u00e4, h\u00e4n maalaa aina omakuvaansa.<\/p>\n
<\/p>\n
\u00c4\u00e4nestyksen tuloksen aikaan saksin Hesarista my\u00f6s Simo Halisen 60-vuotishaastattelun. Ingressin mielipide on minulle ihmetyksen aihe. Jos k\u00e4sikirjoittaja-kirjailija Halinen saisi valita, h\u00e4n kirjoittasi vain kirjoja, mutta ei autofiktiota: \u201dSiin\u00e4 on mielest\u00e4ni jotain hirve\u00e4n narsistista.\u201d\u00a0<\/span><\/p>\n Autofiktio on kirjallisuutta, jossa kirjailija itse tai h\u00e4nen kuvitteellinen hahmonsa esiintyy osana tapahtumia, jotka saattaisivat olla h\u00e4nen omia kokemuksiaan. Italo Calvino tiivisti kysymyksen aikanaan n\u00e4in: \u201dKun totuus painetaan kansien v\u00e4liin, siit\u00e4 tulee valhetta. Ja toisin p\u00e4in, valheet kansien v\u00e4liss\u00e4 muuttuvat todeksi.\u201d\u00a0<\/span><\/p>\n Ikiaikainen dilemma: Valitseeko kirjailija aiheen, vai aihe kirjailijan? Vastaus l\u00f6ytyy pulman v\u00e4list\u00e4. Kirjailija joutuu aina ensin ratkaisemaan kysymyksen: Mist\u00e4 kannattaa kirjoittaa? Jo siin\u00e4 on autofiktion siemen, jokainen on geeniens\u00e4 ja kokemustensa summa. En usko, ett\u00e4 kukaan kirjoittaa omaa emootiotaan vastaan. Edes tietokirjailija ei valitse itselleen ep\u00e4kiinnostavaa aihetta.<\/p>\n Alice Munro sai Nobelin 2013. H\u00e4n julkaisi novellikokoelmansa Kallis el\u00e4m\u00e4, vuonna 2012 ja p\u00e4\u00e4tti lopettaa kirjoittamisen. Yksi valittujen kokoelma on julkaistu Nobelin j\u00e4lkeen. Munro p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 viimeisen kokoelmansa kolmeen novelliin otsikolla Finaali<\/i>. \u201dT\u00e4m\u00e4n teoksen viimeiset tarinat eiv\u00e4t ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tarinoita. Ne muodostavat erillisen kokonaisuuden, joka on omael\u00e4m\u00e4kerrallinen tunteiden, joskaan ei aina kokonaan tosiseikkojen suhteen. Uskoakseni ne ovat ensimm\u00e4iset ja viimeiset \u2013 ja kaikkein t\u00e4rkeimm\u00e4t \u2013 asiat joita minulla on el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni sanottavana.<\/p>\n Sirpa K\u00e4hk\u00f6sen 36 uurnaa valittiin viime vuoden Finlandia-voittajaksi. Ote Aamulehden kritiikist\u00e4: \u201dSirpa K\u00e4hk\u00f6nen on kirjoittanut taitavasti rakennetun ja raastavan koskettavan \u00e4idin sielunmessun, jota ei pysty silm\u00e4t kuivina lukemaan.\u00a036 uurnaa<\/i>\u00a0on syv\u00e4sti henkil\u00f6kohtainen, mutta runsaista yksityiskohdistaan huolimatta romaani tavoittaa my\u00f6s yleisen ja ylisukupolvisen.\u201d<\/p>\n Kun Ulla-Lena Lundberg sanoo olevansa itse jokainen kirjansa henkil\u00f6, ymm\u00e4rr\u00e4n sen yleisesti tarkoittavan my\u00f6s autofiktion \u201dvaikeita ja vastenmielisi\u00e4\u201d henkil\u00f6it\u00e4, jotka toimivat vastapareina, projektioina ja peilein\u00e4 itselle ja kokonaisuudelle. T\u00e4h\u00e4n sopii lukusuositus: Jean Genet, Varkaan p\u00e4iv\u00e4kirja. Ekstralinkiss\u00e4 teoksesta enemm\u00e4n.<\/p>\n \u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026<\/p>\n Blogin ekstralinkit:<\/p>\n 1. Camus, Genet ja Hitlerin ep\u00e4toivo\u00a0<\/span><\/a><\/p>\n![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Autof-1.jpg\")
<\/p>\n![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/ALICE.jpg-kopio.jpg\")