![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Varakreivi.jpg\")
<\/p>\nKirjallisuuskritiikin nettifoorumi Kiiltomato <\/i>t\u00e4ytti 25 vuotta. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2000 tein sen ihka ensimm\u00e4isen kritiikin Kari Aartoman runokokoelmasta Pilvet eiv\u00e4t pid\u00e4 mist\u00e4\u00e4n kiinni<\/i>. Kirjoitin Kiiltomatoon vuosia, kunnes aloitin nelj\u00e4n vuoden pestin Aamulehden kirjallisuuskriitikkona. Vuonna 2005 tein Kiiltomadon Kes\u00e4klassikko -sarjaan arvion Italo Calvinon romaanista Halkaistu varakreivi<\/i>. Nostan sen t\u00e4h\u00e4n juhlan kunniaksi. Alkuper\u00e4inen teos julkaistiin 1952. Ensimm\u00e4inen suomenkielinen painos Tammen keltaisessa kirjastossa Jorma Kaparin suomennoksena 1970.<\/p>\n
<\/p>\n
Italo Calvino (1923\u20131985) aloitti kirjailijanuransa novelleilla, jotka perustuivat h\u00e4nen kokemuksiinsa vastarintaliikkeen taisteluissa toisen maailmansodan aikana. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n siirtyi fantasiaan ja vertauskuvallisiin aiheisiin, joissa pintatarinan alta kasvaa usein kannanotto johonkin ikuiseen aiheeseen. Esimerkiksi rakkauteen, onneen, tai hyv\u00e4\u00e4n ja pahaan\u2026<\/p>\n
Totuudellisen ja fiktiivisen aineksen sekoittamisen taidossa moni nykyp\u00e4iv\u00e4n tekij\u00e4 on Calvinolle velkaa. Esimerkiksi\u00a0Peter H\u00f8egin\u00a0romaanissa\u00a0Nainen ja apina,<\/i>\u00a0kertomus kulkee pariskunnan kanssa puiden latvojen tasalla. Calvinon\u00a0Paroni puussa<\/i>\u00a0kertoo aristokraattiperheen pojasta, joka p\u00e4iv\u00e4llisell\u00e4 perheen kanssa riitaannuttuaan kiipe\u00e4\u00e4 puuhun eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 koskaan laskeudu alas.<\/p>\n
Halkaistu varakreivi<\/i>\u00a0keskittyy yhteen teemaan, k\u00e4rjist\u00e4\u00e4 ja puhdistaa aiheen ja hakee sille useita eri tarkastelukulmia. Sadanviidentoista sivun kirjassa Calvino k\u00e4sittelee hyv\u00e4n ja pahan olemusta fantasian kautta. Huumorilla, hellyydell\u00e4 ja vertaansa vailla olevalla ironialla.\u00a0<\/span><\/p>\n Romaanikirjailijanakin Calvino on novellisti. Ei tiiliskiviromaaneja. Ei laveata proosaa. Calvino on hakenut kerrontaansa polttoainetta tarinoista ja kansansaduista ja rakentanut niiden pohjalta oman realismia ja magiaa sekoittavan tyylins\u00e4. H\u00e4nen kirjailijanlaatunsa on sukua\u00a0Borgesille\u00a0ja\u00a0Kafkalle, erotuksena t\u0161ehovilaisesta kerronnasta.\u00a0<\/span><\/p>\n Realistiseen otteeseen pyrkiv\u00e4t kirjailijat pinnistelev\u00e4t uskottavuuden illuusion kanssa. Onko tarina mahdollinen, voiko sen maailmaan samaistua? Calvinon mielikuvituksellisen tekstin edess\u00e4 lukija kokee itsekin luovuutta vain heitt\u00e4ytym\u00e4ll\u00e4 kerronnan imuun. Calvino itse on sanonut:\u00a0\u201dJos todellisuus kirjoitetaan romaaniin, siit\u00e4 tulee fiktiota. Jos teksti on fiktiivist\u00e4, se muuttuu kansien v\u00e4liss\u00e4 todeksi.\u201d\u00a0<\/i><\/p>\n Calvinon k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 kieli synnytt\u00e4\u00e4 kirjallisen runsauden ja lyyrisyyden tunteen. Lauseita erikseen tarkasteltaessa ne ovat kuitenkin \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen yksinkertaisia ja tarkkoja. Romaanin mitassa toteutuu toinenkin taikatemppu: ajan h\u00e4vitt\u00e4minen. Vaikka Calvino ankkuroi tarinansa aikaan ja paikkaan, lopputulos on kummastakin irrallaan. Ajankohtainen, mutta kuitenkin ikuinen. Jos luonnehtisin Calvinon kirjallista vahvuutta kahdella sanalla, ne olisivat: mielikuvituksellisuus ja ajattomuus.<\/i><\/p>\n Moraliteetit kannattaa kyseenalaistaa<\/b><\/p>\n Halkaistu varakreivi<\/i>\u00a0kertoo Medardo di Terralban kahdesta puolikkaasta. Varakreivi ratsastaa sotaan turkkilaisia vastaan ja kanuunan laukaus halkaisee h\u00e4net kahtia. Taistelukent\u00e4lt\u00e4 palaa kotiseudulle vain paha puolikas. Mustaan viittaan verhoutunut ja ratsain liikkuva halkaistu varakreivi terrorisoi ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n ja harrastaa ilkit\u00f6it\u00e4: tuhopolttoja, hirttotuomioita ja kiristyst\u00e4. Calvinon asetelma ei kuitenkaan ole yksinkertainen. H\u00e4n kuvaa hienovaraisesti my\u00f6s yhteis\u00f6\u00e4, jossa toisten tarkkailu alkaa versoa kohti suvaitsemattomuuden synti\u00e4. Asetelma on totta t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4:\u00a0\u201dKoska he eiv\u00e4t tienneet kunnolla, mit\u00e4 synti oli, he lis\u00e4siv\u00e4t kieltoja v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseen hairahduksia ja olivat tulleet siihen pisteeseen, ett\u00e4 katselivat toinen toisiaan ankarin silmin vaanien pienint\u00e4kin elett\u00e4, joka saattaisi paljastaa jonkin syntisen elkeen.\u201d\u00a0<\/i><\/p>\n Kreivi Terralban nimess\u00e4 yhdistyv\u00e4t sanat terra (maa) ja alba (valkoinen). Kreivin kaksi puolikasta ovat kirjoittamatonta maata, jota kirjailija k\u00e4sittelee toisen puolikkaan ominaisuuksista puhdistettuna. Vastakohtaisuudet ja toistensa sis\u00e4lle loputtomasti kiertyv\u00e4t tarinat ovat tyypillisi\u00e4 Calvinon kerronnalle.<\/p>\n Halkaistun varakreivin<\/i>\u00a0kertoja on poika, joka kuvaa enoaan ja h\u00e4nen tyytyv\u00e4isyytt\u00e4\u00e4n halkaistuun el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4:\u00a0\u201dKaikki voisivat vapautua tyls\u00e4st\u00e4 ja tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 kokonaisuudestaan. Min\u00e4 olin kokonainen ja kaikki asiat olivat minulle luonnollisia ja ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4, typeri\u00e4 kuin ilma; luulin n\u00e4kev\u00e4ni kaiken mutta n\u00e4in vain ulkokuoren. Jos sinusta tulee halkaistu \u2013 ja sit\u00e4 kyll\u00e4 toivon sinulle, poikaseni \u2013 ymm\u00e4rr\u00e4t asioita, jotka ovat tavallisen k\u00e4sityskyvyn ulkopuolella. Silloin olet menett\u00e4nyt puolet itsest\u00e4si ja maailmastasi, mutta j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4nyt puolikas on tuhat kertaa syv\u00e4llisempi ja arvokkaampi. Ja silloin toivot itsekin, ett\u00e4 koko maailma olisi halkaistu ja piinattu sinun mallisi mukaan. Sill\u00e4 kauneus, viisaus ja oikeudenmukaisuus ovat ainoastaan siin\u00e4, mik\u00e4 on halkaistu kappaleiksi.\u201d\u00a0<\/i><\/p>\n Edellisess\u00e4 lainauksessa konkretisoituu Calvinon romaanin ydinajatus: moraliteetteja tarkastellessa kaikki on syyt\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4laelleen. Asioiden syvint\u00e4 olemusta voi tutkia vain niiden vastakohtien kautta. Oletetut ja opetetut totuudet tulee kyseenalaistaa. Calvino muuttaa n\u00e4k\u00f6kulmaa koko romaanin mitalta tarkastellessaan hyv\u00e4n ja pahan olemusta ja vaikutuksia.<\/p>\n Tunteiden t\u00e4yteys ja tylsyys<\/b><\/p>\n Emotionaalinen paine kasvaa romaanissa entisest\u00e4\u00e4n, kun sodasta palaa di Terralban toinen puolikas, joka osoittautuu kiusallisen hyv\u00e4ksi. Calvino n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 miten loputon hyv\u00e4 voi muuttua vastakohdakseen:\u00a0\u201dN\u00e4in kuluivat p\u00e4iv\u00e4t Terralbassa ja tunteemme tulivat v\u00e4ritt\u00f6miksi ja tylsiksi koska tunsimme el\u00e4v\u00e4mme yht\u00e4 ep\u00e4inhimillisen pahuuden kuin hyvyyden keskell\u00e4.\u201d\u00a0<\/i>Lopulta tilanne k\u00e4rjistyy hyv\u00e4n ja pahan puolikkaan taisteluun.<\/p>\n Hyv\u00e4n ja pahan eroavaisuuksien ja yht\u00e4l\u00e4isyyksien ohella Calvino kuljettaa juonta rakkauden voimasta ja vaikeudesta. Paha varakreivi rakastuu, eik\u00e4 tytt\u00f6 voi tajuta miten k\u00e4sitell\u00e4 ihmishirvi\u00f6n h\u00e4neen kohdistamia tunteita. Toisaalta h\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kest\u00e4isi suhdetta kreivin hyv\u00e4\u00e4n puoliskoon. Kun puolikkaista taistelun j\u00e4lkeen kursitaan taas kokonainen kreivi, tytt\u00f6 voi vain huudahtaa:\u00a0\u201dLopultakin saan miehen, jolla on kaikki paikallaan.\u201d<\/i><\/p>\n Varakreivi Menardosta tulee n\u00e4enn\u00e4isesti samanlainen kuin h\u00e4n on ollut ennen kuin h\u00e4net on halkaistu. Tarina hakee onnellista loppua Calvinon lempe\u00e4ll\u00e4 ironialla h\u00f6ystettyn\u00e4:\u00a0\u201dMe odotimme, ett\u00e4 nyt kun varakreivist\u00e4 oli tullut kokonainen, alkaisi ihmeellinen onnellisuuden aika, mutta onhan selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 yksi t\u00e4ydellinen varakreivi ei riit\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n koko maailmaa t\u00e4ydelliseksi.\u201d\u00a0<\/i><\/p>\n Calvinon kirjailijanlaatua on luonnehdittu metafiktiiviseksi. Tyylin perusteisiin kuuluu avoin tietoisuus kertomuksen fantasialuonteesta ja sen luomasta totuuden illuusiosta. Kirjojen tematiikka perustuu ihmisen\u00e4 olemisen peruskysymyksiin puhtaimmillaan. Calvino tutkii yksil\u00f6n ajatuksia ja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n maailman tapahtumia ja virtaamista t\u00e4ysin omalla tavallaan, jolle on ominaista ter\u00e4v\u00e4\u00e4n \u00e4lyyn sekoittunut emotionaalinen pohdinta.<\/p>\n Halkaistu varakreivi<\/i>\u00a0nivoutuu maailmankirjallisuuden jatkumoon tarinoiden kerronnan perinteen kautta. Calvinon tekstin filosofinen aines kutoutuu mukaan luonnollisesti ja huomaamatta \u2013 itse\u00e4\u00e4n liiaksi tyrkytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Luettuaan kirjan on mahdotonta olla miettim\u00e4tt\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 ja pahaa Calvinon tarjoamista, yll\u00e4tt\u00e4vist\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmista. Kaiken yll\u00e4 leijuu Calvinon kielellinen virtuositeetti: samanaikaisesti t\u00e4sm\u00e4llisen puhdas ja lyyrinen, kaunis ja ajaton.<\/p>\n \u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026<\/p>\n Ekstralinkit:<\/p>\n 1. Toinen kes\u00e4klassikko: eroottista intohimoa ja platonista rakkautta<\/a><\/p>\n![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Italo.png\")