![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/LK.jpg\")
<\/p>\nLeena Kellosalo on julkaissut aiemmin kolme runokokoelmaa: Leonardo sai siivet, Hevosenp\u00e4\u00e4sumussa, Tulik\u00e4rp\u00e4si\u00e4 Tammelan yll\u00e4. Taivaalta sataa mustia orvokkeja (ntamo 2025) on h\u00e4nen tuore, nelj\u00e4s kokoelmansa.<\/p>\n
<\/p>\n
Aiemmat kokoelmat ovat olleet \u201dtarinallisia ja paikkasidonnaisia\u201d. Niin nytkin, mutta kierroksia on lis\u00e4tty. Runot ovat sekoitus fantasiaa, surrealismia, mytologiaa ja arkista realismia. Teos on jaettu nelj\u00e4\u00e4n osaan: Nome della rosa, Sypressit peittyv\u00e4t aamuisin valkoiseen vastavaloon, Baudelairen pimeit\u00e4 kukkia, Levylautasella soi Mahlerin kahdeksas.\u00a0<\/span><\/p>\n Kannessa on Juha Tammenp\u00e4\u00e4n grafiikkaa: Demeter, joka oli kreikkalaisessa mytologiassa sadonkorjuun, viljan ja kaikkien el\u00e4vien kasvien jumalatar. Kokoelma liikkuu notkeasti eri aikojen v\u00e4lill\u00e4: \u201dEmilialla on nahkahihnan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 valoisa puolensa \/ musta kissa, jonka silmiss\u00e4 vihre\u00e4t auringot \/ ja kaulassa helisev\u00e4 kulkunen \/ Assisin luostarin iltakello \/ forte fortissimo <\/i>\/ joka sekoittuu toisessa ajassa.\u201d<\/p>\n Usein ollaan my\u00f6s N\u00e4si- ja Pyh\u00e4j\u00e4rven rannoilla, Pispalassa ja Pyynikin rinteill\u00e4. Siit\u00e4 huolimatta riveille mahtuu Kapkaupungista tullut kirje, Afrikasta lent\u00e4nyt kiertokiit\u00e4j\u00e4 ja floridankalkkarok\u00e4\u00e4rme. Psilosybiini\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t \u201dtaikasienet\u201d saavat my\u00f6s oman runonsa. Tunnettuja nimi\u00e4 vilahtelee riveill\u00e4: Walt Whitman, Dostojevski, Billie Holiday\u2026 agentti 007 istuu professori Joelin kanssa Metson kahvilassa. Kokonaisuus pysyy kasassa ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n\u00e4 milj\u00f6idens\u00e4 ja varsinaisten p\u00e4\u00e4henkil\u00f6idens\u00e4 kautta.<\/p>\n Tapahtuman\u00e4ytt\u00e4m\u00f6it\u00e4 ja henkil\u00f6it\u00e4 mahtuu runsaasti mukaan: Milavidan puisto, Pyynikin n\u00e4k\u00f6torni, Rajaportin sauna, Pispalan legendaarinen antiikkikauppias Irja Lastunen ja tietysti Lauri Viita, aina kymmenvuotiaasta saakka kuolonkolariin ja h\u00e4nen viimeisiin sanoihinsa: \u201dPahin on ohi\u201d.<\/p>\n Toisesesta runosta l\u00f6ytyv\u00e4t Viidan niukat, el\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4neet rivins\u00e4: \u201dPyh\u00e4j\u00e4rven rannassa \/ valkolumpeet kukkivat mustan j\u00e4\u00e4n l\u00e4pi \/ Rimbaud\u2019n humaltunut venhe lipuu saaren editse joka \/ liikkuu \/ l\u00e4hestyy hiljaisuutta \/\/ \u2019Kun olen kuollut, kun olen kuollut. \/ Kes\u00e4 jatkuu. Kes\u00e4. \/\/ Tuulihaukka kiert\u00e4\u00e4 haulitornin \/ heitt\u00e4\u00e4 syntym\u00e4sulan Viidan tervapahvikatolle\u201d<\/p>\n Taivaalta sataa mustia orvokkeja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 runsaasti historiallisia ja kulttuurisia viitteit\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4viss\u00e4 yhteyksiss\u00e4: \u201dKirjahyllyss\u00e4 Nefertitin marmoripatsaan vieress\u00e4 \/ Heinrich Ofterdingen<\/i>in sivujen v\u00e4liss\u00e4 \/ kellastunut nuoruuskuva: \/ Irja ja Uuno Pispalan bensa-aseman seinustalla ja \/\/ sinisadetta loputtomiin.<\/p>\n Kellosalon kokoelma kest\u00e4\u00e4 lukukertoja, itse asiassa syvenee kakkoskierroksella. Sopii my\u00f6s y\u00f6p\u00f6yd\u00e4lle luettavaksi sopivasti annosteltuna. \u201dKiikarin pisaroivaan linssiin sukeltaa valaistu Tarjanne <\/i>\/ kuin asemapaikaltaan karannut majakka. \/\/ Tyyrpuurin puolella mustan borsalinon<\/i> huopalieriin nukahtanut isoapolloperhonen \/ Lady Dayn \u00e4\u00e4nen feromonien tainnuttamana<\/p>\n \u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026.<\/p>\n Blogin ekstralinkit<\/p>\n 1. Mik\u00e4 on kirjailijan ja runoilijan teht\u00e4v\u00e4?<\/a><\/p>\n![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Kellosalo.png\")