{"id":893,"date":"2010-06-23T14:23:29","date_gmt":"2010-06-23T11:23:29","guid":{"rendered":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=893"},"modified":"2010-06-23T14:23:29","modified_gmt":"2010-06-23T11:23:29","slug":"joko-leinon-lyriikka-on-loppuun-kaluttu","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=893","title":{"rendered":"Joko Leinon lyriikka on loppuun kaluttu?"},"content":{"rendered":"

Lupasin kirjoittaa\u00a0Eino Leinosta<\/em> jotain ennen juhannusta. Henkil\u00f6kohtaisesti h\u00e4nen runonsa eiv\u00e4t ole olleet minulle merkitt\u00e4vi\u00e4, historiallisesti kyll\u00e4kin. Tiukkaan tiivistetty kertaus suomenkielisen modernin runouden perusteista tulee siis t\u00e4ss\u00e4: kes\u00e4ll\u00e4 1863 Ven\u00e4j\u00e4n keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II<\/em> vieraili maassamme. Senaattori J.V. Snellman<\/em> katsoi tilaisuutensa tulleen ja esitti hallitsijan allekirjoitettavaksi reskriptin, jolla Suomen kieli haluttiin m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana korotettavaksi virallisena kielen\u00e4 Ruotsin kielen rinnalle. Kului kaksinkertainen aika. Vasta 1900-luvun alkupuolella Suomen kieli kelpasi virastoissa k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n

\"Eino<\/p>\n

Kun L\u00f6nnrot<\/em> (s.1802) ty\u00f6skenteli Kalevalan ja Kantelettaren parissa ja loi suomalaisille runollista menneisyytt\u00e4, h\u00e4n pohti samalla my\u00f6s suomenkielisen runouden tulevaisuutta. Nuo vuosikymmenet loivat suomalaisen runouden pohjan, eik\u00e4 silloin nerouden kentill\u00e4 tungosta ollut. ”Kansallisrunoilija”\u00a0Runeberg<\/em> syntyi 1804, Aleksis<\/em> Kivi<\/em> 1834 ja Eino<\/em> Leino<\/em> 1878.<\/p>\n

Toivo Haapanen<\/em> kirjoittaa tutkimuksessaan Suomalaisista runomittateorioista 1800-luvulla, miten vuosisadan puoliv\u00e4lin kirjallisessa taiderunoudessa taisteltiin erilaisten runomittojen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Kyse ei ollut tekstin sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4, vaan muodosta. Tuohon aikaan, ja viel\u00e4 pitk\u00e4lti sen j\u00e4lkeen runomittateoriat kahlitsivat sanank\u00e4ytt\u00f6\u00e4 \u2013 teoria ohjasi k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4.<\/p>\n

Eino Leinon kaksiosainen runoteos Sata ja yksi laulua<\/em> julkaistiin 1898. Sen ensimm\u00e4isen osaston muodosti runoelma nimelt\u00e4\u00e4n Hymni, joka puolestaan jakautui kolmeen \u201dlauluun\u201d: H\u00f6yhensaaret, Laulu mets\u00e4st\u00e4 sek\u00e4 Hymyilev\u00e4 Apollo<\/em>. Kirja oli uskomaton suoritus kaksikymmenvuotiaalta kirjailijalta, joka oli jo aiemmin julkaissut kolme kokoelmallista runoja. Ennen julkaisua h\u00e4n oli jo k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt Runebergin tekstej\u00e4 suomeksi. Lis\u00e4ksi h\u00e4n oli ehtinyt perustaa veljens\u00e4 Kasimirin<\/em> kanssa kulttuurilehti Nykyajan<\/em>, jota h\u00e4n my\u00f6s toimitti.<\/p>\n

Millaisen vastaanoton nuoren neron kokoelma sai aikalaiskriitikoilta?\u00a0 Nimimerkki R. R. (Reinhold Roine<\/em>) kirjoitti Uudessa Suomettaressa l\u00f6yt\u00e4neens\u00e4 Leinon kokoelmasta \u201dsemmoisia runoja, joita lukiessa ei voi muuta kuin makeasti nauraa, semmoisia k\u00f6mpelyyksi\u00e4 ja typeryyksi\u00e4 niiss\u00e4 tapaa…\u201d<\/p>\n

Ehdoton runoilijan tielle antautuminen ja k\u00e4sitys sen kaikenkattavasta voimasta on Leinolta l\u00e4ht\u00f6isin. Hymyilev\u00e4ss\u00e4 Apollossa Leino ylist\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja universaalia rakkautta. Puhtaita tunteita, mutta my\u00f6s ehdotonta ja itsetietoista antautumista runoilijankohtalon edess\u00e4: \u201dSoi, helise kulkijan kannel vain! \/ Halo aaltoja laulajan haaksi! \/ K\u00e4y purjehin t\u00e4ysin ja pullistuvin, \/ j\u00e4t\u00e4 v\u00e4lkkyv\u00e4 j\u00e4lki taaksi! \/ Ja vaikka mun nuorena laineet vei, \/ niin eip\u00e4 se hukkahan vaipunut, ei, \/ joka upposi laulujen laineisiin \/ ja lempens\u00e4 unelmiin.\u201d<\/em><\/p>\n

Leino sulatti suomalaisen kansanrunouden osaksi taiderunoutta ja vaikutti suomenkielen kehitykseen runouden kielen\u00e4. H\u00e4nen tuotantonsa kieliasu on kest\u00e4nyt aikaa h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n hyvin. Leinon luoma ilmaisu oli valtava hypp\u00e4ys kohti moderniksi runoudeksi kutsuttua kielt\u00e4.<\/p>\n

Kirjailija Hannu M\u00e4kel\u00e4<\/em> on kirjoittanut Hymyilev\u00e4n Apollon uusintapainokseen (Otava 2003) muutaman sivun mittaiset j\u00e4lkisanat, joissa h\u00e4n toteaa: \u201dParas runous saattaa surutta kulkea l\u00e4hell\u00e4 banaalia, tavanomaista, sill\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4 on, ett\u00e4 runo on hyvin kirjoitettu. Silloin runo kest\u00e4\u00e4 melkein mitk\u00e4 tahansa yleistykset ja muuttaa ne el\u00e4m\u00e4\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4ksi voimaksi.\u201d<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lupasin kirjoittaa\u00a0Eino Leinosta jotain ennen juhannusta. Henkil\u00f6kohtaisesti h\u00e4nen runonsa eiv\u00e4t ole olleet minulle merkitt\u00e4vi\u00e4, historiallisesti kyll\u00e4kin. Tiukkaan tiivistetty kertaus suomenkielisen modernin runouden perusteista tulee siis t\u00e4ss\u00e4: kes\u00e4ll\u00e4 1863 Ven\u00e4j\u00e4n keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II vieraili maassamme. Senaattori J.V. Snellman katsoi tilaisuutensa tulleen ja esitti hallitsijan allekirjoitettavaksi reskriptin, jolla Suomen kieli haluttiin m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 seuraavan kahdenkymmenen […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[24,3,4,130,432,254],"tags":[229,166,567,566,562,564,563,565],"class_list":["post-893","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-ikonit","category-kirjallisuus","category-kulttuuri","category-runous","category-suomen-kieli","category-unohdettujen-runojen-klinikka","tag-aleksis-kivi","tag-eino-leino","tag-hannu-makela","tag-hymyileva-apollo","tag-jvsnellman","tag-lonnrot","tag-runeberg","tag-toivo-haapanen"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/893","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=893"}],"version-history":[{"count":9,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/893\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":903,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/893\/revisions\/903"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=893"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=893"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=893"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}