Unkarin demokratia: sensuuri voimassa, abortti ja homoavioliitot kielletty

Edellinen päivitys muisti Unkarin kansannousua kuusikymmentä vuotta sitten. Perjantairuno jatkaa teemaa ja nostaa päivitykseen budapestiläisen runoilijan, esseistin ja kääntäjän Ottó Orbánin (1936-2002) tekstin.

Runo hakee vauhtia antiikin ajoista ja on juuri nyt polttavan ajankohtainen. Unkarin pääministerin pestiä hoiti 1998-2002 kirjailijan sukunimikaima Viktor Orbán. Hän nousi uudelleen samaan asemaan 2010. Jo seuraavana vuonna parlamentti allekirjoitti uuden perustuslain, joka korostaa maan kristillisiä juuria, kieltää abortit ja homoavioliitot.

Vihreiden mielenosoitus Viktor Orbánin politiikalle Euroopan parlamentissa. Kuva: www.spiegel.de
Vihreiden mielenosoitus Viktor Orbánin politiikalle Euroopan parlamentissa. Kuva: www.spiegel.de

Unkarissa on voimassa myös tiukka medialaki, joka antaa viestintävirastolle ja medianeuvostolle oikeuden valvoa rangaistuksen uhalla lehdistöä sekä sähköistä mediaa. Oikeuslaitosta valvoo instituutio, jonka johtajan nimittää parlamentti. Vastustajien mukaan valtaa käyttävä Viktor Orbán on populisti, nationalisti ja uusfasisti.

Vapaudestaan taistelleen ”veljeskansamme” demokratia rapistuu hyvää vauhtia. Runoilijalla on pitkää perspektiiviä ja kykyä aavistaa tulevaisuutta. Olkaa hyvä, tässä yhdeksäntoista riviä Ottó Orbánin runosta 157. sonetti (suom. Hannu Launonen ja Béla Jávorsky)

…………………………

Runouden rajamailla, jos vaivoin olemme päässeet sinne asti

hatarassa puutalossa, jossa anniskellaan katkerien uutisten

pisaroita sotilaiden, vakoojien, huorien

ja muiden kunnon vieraiden laseihin,

siellä meidän raskas päämme töin tuskin tajuaa, että

tämä kaikki on turhuuksien turhuus,

turhuutta seikkailu ja uhkarohkeus, kuolemanhyppy

ilman verkkoa, päivittäin,

toisin sanoen elämämme – timanteille ei löydy ostajaa.

Kukapa tietää, mitä on tulossa, maailma ajattelee kierosti,

tämähän on siirtymävaihe…

Sopii kysyä, kenen aika ei olisi ollut siirtymävaihe.

Sullan? Caligulan? Hitlerin?

Vain Calibanin työpaikka on varma tässä maailmassa,

jokainen järjestelmä tarvitsee kirjarovioiden sytyttäjiä,

lopullisena ratkaisuna –

kenet se nostaisi esiin, jos vaikkapa Pyhä Perhe

tahtoisi luopua pääkirjasta,

kun taikatemput on käytetty loppuun arvopaperimarkkinoilla?

……………………………………………..

Sulla ja Caligula, antiikin Rooman keisareita, jotka ottivat demokratian omiin käsiinsä ja hallitsivat diktaattoreina. Caliban oli orjan asemaan syösty hallitsija Shakespearen näytelmässä Myrsky.

……………………………………………..

Hesariin ja sos-mediaan on kaivettu kirjailijoiden ja kriitikoiden mieleisiä kirjan aloituksia. Blogin ekstralinkki lyö laudalta ne kaikki. Aivan ylittämätön kirjan aloitus (25.2.2016)

……………………………………………..

Neuvostopanssarit Budapestin kaduilla

”Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee.” En kuitenkaan malta olla kaivamatta tähän muutamaa riviä seitsemän vuotta sitten julkaisemastani romaanista. Innoittajani on sunnuntaina 23.10. Hesarissa julkaistu kolmen sivun kuvaus Unkarin kansannoususta tasan kuusikymmentä vuotta sitten.

Unkarin yritys irrottautua neuvostodiktatuurista tukahdutettiin, kun panssarit vyöryivät Budapestin kaduille neljäs marraskuuta. Taisteluissa kuoli noin 3000 unkarilaista ja vajaa 700 neuvostosotilasta. Maasta pakeni 200 000 ihmistä.

Kun Unkari vietti kansannousun viisikymmenvuotispäivää kymmenen vuotta sitten, olin paikalla. Budapestin keskuspuisto täyttyi ”Tableau vivant” -tyyliin rakennetuista liikkumattomista kuvaelmista, jotka kertasivat tragedian tapahtumia. Terrorismin museoon oli ulkomaalaisilla vapaa pääsy.

Aloitin matkan jälkeen käsikirjoituksen, jossa käytin lähdemateriaalina matkani muistimerkintöjä ja valokuvia. Romaanin ydin on päähenkilön vähittäisessä muistinmenetyksessä ja oman persoonan katoamisessa niiden myötä.

Matkalta palattuani etsin lisää kirjallista ja kuvallista materiaalia sekä faktatietoa. Budapestin tapahtumat jäivät romaaniin merkittävänä sivujuonteena. Sunnuntain lehdestä bongasin saman kuvan, jota olin käyttänyt yhdessä kirjani kohtauksessa. Tässä muutama ajankohtainen rivi romaanista Marilynin hiuspinni (Runeberg-palkintoehdokas 2010).

”Ihmisen silmä suodattaa maailman silmän takaosan verkkokalvolle kuin ylösalaisin käännetyn elokuvan. Muisti esittää kuvat oikein päin, ja vaikka silmä katselee kaikkea värillisenä, mustavalkoiset kuvat säilyvät mustavalkoisina.

Ensin Mies näkee Josef Stalinin pään. Kaulasta katkenneen ja raitiovaunukiskoille vierähtäneen valtavan pään, jonka ympärillä mustavalkoiset ihmiset tungeksivat pitkissä palttoissaan. Joku taluttaa polkupyörää.

Mies kuvittelee isänsä viereiselle istuimelle. Hän ei erota kasvoja koska on pimeää ja kummatkin tuijottavat valkokankaalle. Sieltä vyöryy heitä kohti panssarivaunuja piiput sojossa – neuvostopanssareita Budapestin leveillä bulevardeilla. Tuhoutuneita taloja, sortuneita seiniä, kivikasoja ja autonromuja. Sitten näkyy mies puhumassa paksu paperinivaska kädessään, mies jolla on kalju päälaki ja pyöreät silmälasit.

Kankaalle ilmestyy rakeita, valkoisia ja levottomasti hyppelehtiviä. Projektorin rätinän voisi siepata pimeydestä nyrkkiinsä ja tunkea taskuunsa. Ulkona on kylmä, talven ensimmäinen räntä tippuu taivaalta hiljaisina, sikiön kokoisina kappaleina.”

…………………………………………………

Blogin aihetta sivuavat ekstralinkit:

Diktaattori rojahtaa graniittiin pää edellä (10.12.2013)

Perjantairuno kuoleman kintereillä (8.7.2010)

……………………………………………….

 

Totuuden itsekkyydestä on oltava kuin kulkutauti

Blogin piti ruotia tänään Juha Hurmeen ”romaani” Nyljetyt ajatukset. Siirrän sen tulevaan päivitykseen, koska luin aamulla Hesarista suomenruotsalaisen kirjailijan, Lars Huldénin (5.2.1926 – 11.10.2016) muistokirjoituksen.

Huldén ei ole ollut erityinen suosikkini. Muistan silti hetken yli kaksikymmentä vuotta sitten. Avasin ensi kertaa Pentti Saaritsan suomentaman kokoelman Taivas tummuu, mutta valkoisiin pilviin osuu valo. ”Jävla bra dikter”, ajattelin.

Nappasin kokoelman hyllystä ja tarkistin mielikuvani. Kääntelin koirankorvilla merkittyjä sivuja ja ensimmäinen mielikuvani kirjallisesta sukulaissielusta oli puolalainen nobelisti Wislawa Szymborska. Kummatkin päättävät runonsa hienosti: ei kaiken kiinni naulaavaan maksiimiin, vaan oivallukseen, joka jatkaa tekstiä.

Huldénin bibliografiaan ehti kertyä reilusti yli viisikymmentä julkaisua. Valtaosa runoutta. Hän oli myös kielentukija ja kääntäjä, eikä karttanut muitakaan ilmaisun lajeja: lauluja, näytelmiä, kabareeta…

Lainaan tähän kaksi tekstiä mainitusta kokoelmasta. (wsoy 1991) Ensimmäinen, aforistinen kiteytys kertoo kirjailijasta itsestään. Toinen on osoitettu meille kaikille.

…………………………

Mielikuvitukseni lentää nyttemmin matalalla.

Haaverien vaara on sen takia

suurempi kuin ennen.

…………………………

Tärkeä tehtäväsi, narri, on saada

ihmiset käsittämään itsekkyytensä.

Totuuden sanominen heille suoraan

ei käy päinsä, kiihtyisivät vain,

lähtisivät ehkä kesken kotiin

tai kapakkaan.

Totuuden täytyy iskeä heihin

vasta kotimatkalla

tai yöllä, kun he heräävät

ja ovat nähneet unta.

Tai kenties paljon myöhemmin

kun he kokevat jotakin joka

tuo heidän mieleensä sen mitä teit ja sanoit.

Totuuden itsekkyydestä

on oltava kuin kulkutauti joka tarvitsee

itämisaikansa ennen kuin se puhkeaa.

Mitäkö sitten tapahtuu?

Useimmissa tapauksissa ei mitään.

……………………………………………..

Blogin ekstralinkeissä aiheesta lisää:

Suomenruotsalainen runous ja pitkät tauot lemmensanojen lomassa (23.8.2010)

Sensuroitu typeryksiltä ja diktaattoreilta (12.12.2013)

……………………………………………..

Vahva kaunis nainen

Lyhyt päivitys eilisen Tyttöjen päivän kunniaksi. Voisi tietysti ajatella, että tekstini loppukiteytys ottaa myös kantaa Yhdysvaltain presidentin vaaleihin. Toivoa sopii, että maan 58. presidentti, joka astuu virkaansa kahdeskymmenes tammikuuta 2017, on nainen.

Marilyn Nelson. Kuva: www.dodgepoetry.org
Marilyn Nelson. Kuva: www.dodgepoetry.org

Suomentelen joskus runoja omaksi ilokseni. Näin löysin myös palkitun Marilyn Nelsonin, 1946 syntyneen amerikkalaisrunoilijan. Hänen lyhyissä ja näennäisen yksinkertaisissa teksteissään on tehoa ja huumoria, rivit eivät sulkeudu, vaan jäävät jatkumaan lukijan mielessä.

Henri Matisse (1923)
Henri Matisse (1923)

Nainen peilissä on suosittu aihe koko taidehistorian mitalta. Valitsin kaksi kuvaa osapuilleen samalta aikakaudelta: ekspressionista fauvismia ja surrealismia. Ne varioivat Marilyn Nelsonin kahdeksan rivin hienoa kiteytystä, jonka nimestä nappasin juttuni otsikon.

Paul Delvaux (1948)
Paul Delvaux (1948)

Vahva kaunis nainen

tapasi minut peilissä

yhtenä yönä.

Hei,

minä sanoin,

mitä sinä täällä teet?

Hän kysyi minulta

saman kysymyksen.

……………………………………………..

Blogin ekstralinkissä:

Parin vuoden takainen nobelveikkaukseni on edelleen voimassa

……………………………………………..

Sentilleen selvitetty: elämän hinta

On pakko tehdä vielä jatko edelliseen sydänleikkauspäivitykseen. Ensin kiitos kaikille myötäelosta ja positiivisista ajatuksista. Sain myös lämmittäviä henk. koht. posteja. Kunto tuntuu nyt hyvältä… vaikka Pirkkalan ympärihiihtoon lähtisin. Vaimo tosin väittää, ettei siellä vielä lunta ole. Mutta silti.

juha-a-kopio

Sain kaksi mielenkiintoista laskua, toisen Taysin sydänkeskuksesta, toisen Hatanpään kantasairaalasta. Summaan eurot ja sentit lopuksi, mutta kerron ensin mitä rahalla sai. Elämä ei anna varmuutta jatkuvuudesta kenellekään. Sydämen puolesta ennusteeni on nyt parempi. Kirurgi lupasi, että kirjoitan täyttä päätä vielä yli kahdeksankymppisenä. Takuutodistusta en saanut vaikka pyysin.

Kahdentoista vuorokauden hoitojaksooni sisältyi seuraavaa: alustava tiedotustilaisuus potilaille, mukana kirurgi, sydänhoitaja ja fysioterapeutti. Henkilökohtaiset tapaamiset ja haastattelut leikkaavan kirurgin, anestesialääkärin ja sydänhoitajan kanssa. Yli neljän tunnin leikkaus, jossa rintalasta halkaistiin ja sydän pysäytettiin. Neljä ohitusta omilla valtimosuonilla, jotka otettiin käsivarresta ja solisluiden alta. Mukana kaksi kirurgia, anestesialääkäri ja leikkaussalihoitajien tiimi. Vuorokausi teho-osastolla oman hoitajan valvonnassa. Jatkohoito sydänvalvonnassa, verikokeet, sydänfilmit ja ultrakuvaus. Vuoteesta ylös ja fysioterapeutin henkilökohtainen ohjaus. Ambulanssisiirto aluesairaalaan toipumaan. Sydämen jatkuva seuranta ja päivystävän lääkärin lähetys ambulanssilla takaisin ensiapuun ja sydänvalvontaan vakavien rytmihäiriöiden vuoksi. Vuorokausi lääketiputuksessa, joka ei tehonnut. Sydämen rytminsiirto sähköllä, mukana anestesialääkäri ja kardiologi. Hoitajatiimin jatkuva valvonta. Ambulanssikyyti takaisin toipumaan. Päivittäiset verikokeet, sydänfilmit, verenpaineet, jne… Uudet rytmihäiriöt, jotka saatiin lääkityksellä laantumaan. Lääkärikierrot ja keskustelut, liki tunnin palaveri sydänhoitajan kanssa ja siitä saatu kirjallinen raportointi. Fysioterapeutin henkilökohtaiset ohjauskerrat ja kuntotestit hänen kanssaan ennen kotiutusta. Ja tietty: kipulääkitys, kaikkinainen huolenpito sekä ateriat, joissa huomioitiin ruokahaluttomuuteni ja minua elätettiin mehukeitolla, proteiinijuomalla ja mustalla kahvilla… Jatkokontrollien suunnittelu, ajanvaraukset terveyskeskukseen, verikokeisiin ja sydänfilmiin sekä lopputarkastus joulukuulle.

Entä laskuni summa, operaatiot ja hoito yhteensä? Eräpäivä on huomenna ja maksan kaikesta 461 euroa ja 30 senttiä. Voisin puhua terveydenhoidon tilasta, uudistuksista ja verojen maksusta tai niiden kiertämisestä. Se on kuitenkin eri juttu. Blogi palaa kirjoihin ja kulttuuriin seuraavassa päivityksessä.

……………………………………………..

Blogin ekstralinkki viiden vuoden takaa:

Rahasta ja ikuisesta elämästä

……………………………………………..