Tyttäreni näki unen. Voimakkaammin asiaa kuvailevat käyttäisivät sanaa ilmestys. Niin todelliseksi hän tunteen kuvasi.
Keskellä yötä soitettiin salatusta numerosta. Toisessa päässä puhui kaksi vuotta sitten kuollut perhetuttumme: ”Sain luvan soittaa täältä sinulle. Ole varovainen sillä vesillä sattuu onnettomuus, jossa menehtyy useita ihmisiä. Jos olet heidän joukossaan, menetät henkesi.” Viesti oli lyhyt, mutta nainen lisäsi vielä: ”Ai niin, olen saanut täällä töitä – olen saanut töitä enkelinä.”
Minulle kaikki uskonnot ovat yksi ja sama asia. Ne tavoittelevat maailmankaikkeuden järjestyksen takaa jotain suurempaa salaisuutta. On selvää, että sellainen on. Ja ehkä sen takana taas uusi. Aivan kuten tieteelliset ”faktat” korvataan kerta toisensa jälkeen kehittyvillä teorioilla.
Suhteeni enkeleihin on selvä. Isompiakin ihmeitä on. Me pidämme niitä aivan arkipäiväisinä. Istun juuri koneen takana, josta aukeaa koko maailma. Kävin juuri katsomassa Kabulin maisemia. Qalai Kululapushtan kujalla paistellaan jotain paikallista herkkua, katukeittiö käryää.
Jos tuonpuoleisessa tarjotaan enkelin duuneja, järkevä henkilö eläisi niin, että työhaastattelussa hommaan olisi jo hankittuna sopivia meriittejä. ”Hyvät teot” ja lähimmäisten huomioiminen eivät liene haitaksi koskaan.
Kuvaksi tarjoan Rembrantin maalauksen, jossa arkkienkeli ilmestyy Tobiakselle. Tekijä oli köyhän myllärin poika, joka uudisti aikanaan maalaustaidetta radikaalisti. Tuskin kukaan muu olisi 1637 keksinyt maalata näkyviin enkelin jalkapohjat.
Enkeleissä ja klassisessa musiikissa on minulle jotain samaa. En aivan ymmärrä, mutta aavistan. Pitäisi perehtyä paremmin, jotta voisi nauttia tuloksista. Perjantairuno katselee maailmaa tältä kantilta. Tekstileike numero 194 tulee tekeillä olevasta kokoelmasta BABEL.
………………………………………………………..
Musiikki saa joidenkin elämän syttymään
avaa suuren selvittämättömän rakkauden
kykenee vaihtamaan Bachin ja Händelin
Jumalan ja hänen poikansa paikalle, kuulemaan
lumihuiput ja orjantappurapensaan liekkien kielen
näkemään pimeässä, uskomaan ikuiseen elämään
taivaan ja maan yhteyteen – he ovat hartauden vallassa
eivät pelkää pyöveleitä, heidän uskonsa ei horju
he saattavat syleillä ja yhtyä enkelten kanssa.
Niin yksinkertaista on antautua
jos jumalista tulee hyvän päivän tuttuja.
Juha,
tyttäresi uni ja runosi kertoivat asian ytimen, siis uskontojen. On yksinkertaista uskoa ja siitä tulee voimaa.
Minä joka en ole uskonut ”yliluonnollisiin” – ja tuosta tulee mieleeni kuinka Tampereen yliopiston sanomalehtikuvauskurssilla opeteltiin tekemään ”ufoja” – en edes lapsena suuremmin, uskonto ei ollut esillä perheessä, olen tieteen syrjässä kiinni juuri samalla tavoin: ”faktat” sanovat näin. Huomenna ne ovat jotain muuta.
Mistä tuli mieleeni, kun silmiin osuu sinun aihepilvesi tuosta alhaalta, että pitää lukea Fernando Pessoaa. Siinä vasta muodonmuuttaja! Edellinen lukemistoni käsitteli muodonmuuttaja kojoottia, joka seikkailee hopien kertomuksissa. Paikallaan pysyvien intiaanien uskonnoissa oli oleellista usko kahteen asiaan: maissiin ja muodonmuutoksiin.
Rembrandtin kuva on upea! En muista nähneeni sen kuvaa meidän taidekirjastossamme – ja se on aika laaja.
Hienon hieno kulma mistä tutkailet teemaa/teemoja. Pistää totisesti hiljaiseksi, siis miettimään – ja tulee jostakin ajatuksia mielen äärettömyydestä. Tuossa äärettömyydessä näkökulmia on ehkä äärettömästi. Ihmismieli (aivovärkki) universumi = huimaa. Kiitos taas.
Ei ottanut tämä viestihärveli merkkejä mukaan. Joten selvennän huimaus-laskutehtävää. Tarkoitin siis ihmismielen ja maailmankaikkeuden samankaltaisuutta äärettömyyksissään – ja sitä ajatellessa alkaa huipata.
Näinhän se on. Jos miettii mitä viisisataa vuotta sitten tiedettiin kehon toiminnasta, Leonardo leikkeli ruumiita ja keitteli silmämunia, etsi sielun paikkaa ja selvitteli miten ihminen näkee, verenkierron mekanismeista ei ollut hajuakaan. Mitä siis tiedämme 500 vuoden kuluttua aivoista ja kaikesta muusta mitä tapahtuu, vaikka emmem kaikkea näe, kuule, ymmärrä tai aisti…
Kaunis kertomus. Myös hyvin vangittu tunnelma tietynlaisen klassisen musiikin kokemisesta runossa.