Joidenkin mielestä matkalle riittää passi ja hammasharja. Se on silkkaa liioittelua, hammasharjan voi ostaa periltä. Ateenassa on tähdellisimmät ostokset tehty, on aika istahtaa parvekkeelle.
Perille on päästy huolimatta siitä, että kaupungin julkinen liikenne takseja myöten on lakossa. Suomen Ateenan Instituutin asuntolan kiinteistönhoitaja/luottomies Joakim kävi meidät ystävällisesti kentältä noutamassa. Lakon päättymispäivää voi vain arvailla.
Soutsoun kulmilla tilanne on tuttu, sivukatujen idylliin kertyy roskakuskeille duunia. Miljoonakaupungin kodeissa vessapapereita ei huuhdella viemäriin, vaan sitaistaan muovipussiin ja viskataan kadun pönttöön. Joka ei tätä usko, voi varautua putkimiehen laskuihin.
Parvekkeemme näkyy kuvan keskellä. Aleksandrasin valtaväylä kohisee parin korttelin päässä. Lippu Lucabettuksen kukkulalla näkyy liehuvan. Kaupungin sydämeen Syntagmalle ja Plakaan kävelee tunnissa. Niin on syytä tehdä, koska sitä vaatii kunto ja keli. Lämpöä tänään parikymmentä astetta.
Leipäkauppaan kertyy matkaa kolmekymmentä metriä. En ole leivonnaisten tai kakkujen kaveri, mutta jokin siellä sykähdyttää. Ehkä se on tuoksu. Ehkä on tunnustettava, että filotaikinapuikulan sisään leivottu hunajainen vaniljakreemi oli aamukahvin päätteeksi aivan ok.
Vuoden eka postaus Ateenasta vaatii arjen vastapainoksi jotain ikuista. Säkeet tulevat Konstantinos Kavafisilta (1863 – 1933). Väittäisin, että väläys parintuhannen vuoden takaa on tuoretta tavaraa.
ALEKSANDRIASSA 31 EKR.
Kulkukauppias tulee piskuisesta kotikylästään
kaupungin ulkolaidoilta, yltä päältä pölyssä
matkanteosta. Ja alkaa huudella ”Suitsuketta!”
”Kumia!”, ”Parasta oliiviöljyä!”, ”Hiusvettä!”
pitkin katuja. Mutta kuka häntä kuulisi tässä
ihmisjoukon, musiikin ja paraatien metelissä?
Väentungos työntää, vetää, tuuppii. Ja kun hän
pyörällä päästään kysyy ”Mitä hullua tämä on?”
joku viskaa hänellekin emävalheen jota palatsi
levittää: että Antonius on voittanut Kreikassa.
……………………………………………………………………….
Runon suomennos Tuomas Anhava.
Hello my brother!
Terveisiä marraskuisesta, pimeästä ja kylmästä kotimaasta! Pitäisi sytyttää kynttilöitä tunnelmaa ja lämpöä tuomaan. Alkoi tekemään mieli sitä hunajaisella vaniljakreemillä täytettyä filotaikinarullaa. Myönnä vain, että se oli herkullista, eikä vain ok:-)
Terveisiä ja aurinkoisia päiviä sinulle ja Leenalle!