Seksilelu vai vesipullo?

Mistä löytäisin Stefan Lindforsin suunnitteleman Plup -vesipullon, joka julkistettiin suhteettoman suurella uholla? Joku väittää sellaisen kaupassa nähneensä. Minä en. 

Voisiko syy olla pakkausdesignia esittelevässä kirjassa, jota selasin? Kylpyvaahtopullo näyttää identtiseltä kuvassa olevaa meritähteä myöten. Kumpi oli ensin, muna vai kana? Veikkaan munaa, mutta se on täysin toisarvoista. Ideat kulkevat alitajunnan teitä ja niiden pitääkin ottaa vauhtia toisistaan.

stefan

Mikä tässä on tärkeää? Se, että pulloveden juonti on älytöntä. Hanavesi on todettu paremmaksi joka ainoassa testissä. Silti suomalaiset juovat 100 miljoonaa litraa pullovettä vuodessa. Ympäristökuorma kaikkineen on käsittämätön. Googleta pullovesi, ja katso video Pullovesi on turhaa! Jos jatkat sen jälkeen vesipullojen roudausta, käsityskyvyssäsi saattaa olla pahoja puutteita.

Jokaisen Plup -designpullon myynistä on luvattu lahjoittaa 10 senttiä Itämeren suojeluun. Aivan sama jos asekaupasta annettaisiin prosentit rauhantyöhön. Ja niin varmasti tapahtuukin, koska maailman meno ei ole suoraa viivaa vaan mutkille vedettyä sykeröä.

Vielä viimeinen kysymys: ylimmässä kuvassa on kylpyvaahtoa, alla Lindforsin pullo… mikä on keskimmäinen esine? Löydät tarkemman kuvauksen sivustolta Verkkosivuapteekki.fi. Siinä se on, heti Kissan oman apteekin ja Koiran oman apteekin alla: Intiimiapteekki ja uusi erektiorengas Spartacus.

Sivuilta löytyy myös naisille Serpent vibra – Designed by Stefan Lindfors. Steffe on alan miehiä. On mennyt maailma arkiseksi. Lähikaupan ruokatarjousten välissäkin radio suoltaa sauvamainoksia: ”Uudessa kaalimadossa on herkkä kuononpää ja entistä tehokkaampi moottori.” Mikäs siinä.

Mutta tärkein on tässä: V ä l t ä  p u l l o v e t t ä !

Pikkupiru toimittajan olkapäällä

Tapanani on heitellä kirjoituspöydän alimmaiseen laatikkoon lehtileikkeitä. Niistä löytyy materiaalia käsikirjoituksiin – tai ne sisältävät selvää kolumnin ainesta. Yksi tällainen on odotellut paikkaansa päälle pari vuotta. 

Joulukuussa 2007 lama ja kasvavat työttömyyslukemat eivät vielä olleet jokaisen uutislähetyksen pääaiheita. Metallityöväen liiton puheenjohtaja Erkki Vuorenmaa täytti 60 vuotta ja toimittaja teki hänestä haastattelun. ”Mahtiliiton puheenjohtaja näkee keskitetysti sovituissa palkkaratkaisuissa mahdollisuuden uudistaa yhteiskuntaa, tehdä siitä vieläkin kilpailukykyisempi.”

Haastattelun jatko sujuu mallikkaasti ja miehestä syntyy jämäkkä kuva, kun hän kertoo huolestaan sosiaaliturvasta ja yhteiskunnan hyvinvoinnista. Mutta sitten – aivan viime riveillä – suussa odotellut sammakko loikkaa: ”Hyvinvointiyhteiskunta ei kestä, jos vapaamatkustajia on liikaa. Yhteiskunnan rahoilla ei voi loputtomasti elää, ellei ole omaa panosta eli työtä. Kaikki eivät voi olla rahattomia runoilijoita, Vuorenmaa tokaisee.”

rahaton-1

Ja mitä tekee toimittaja? Hän nostaa populistisen typeryyden jutun pääotsikoksi. Toisen ihmisen ajatuksia ei pitäisi arvailla, mutta minulla on aavistus, että olkapäällä istuva pieni piru kuiskasi ratkaisun hänen korvaansa. Hyvä! Otsikko on myös monen mieleen, tottakai. Siksi se niin säväyttävä onkin. Hienolla vaistolla valittu piikki.

Vuorenmaan sukupolvella on rasite. Käsite työstä menee heidän mukanaan hautaan. En näe tässä tarpeelliseksi selvitellä runoilijoiden tulonlähteitä. Ehkä joku heistä on opettanut puheenjohtajan lapsille koulussa äidinkieltä. Ja ties mitä muuta, mene ja tiedä.

Ja lopuksi jotain tämän aamun lehdestä. Kimmo Oksanen on julkaissut pamfletin Kerjäläisten valtakunta. Ote siitä: ”Miksi kerjäät Helsingissä”, kysyin huonolla italiallani. ”Minulla ei ole työtä Budapestissä”, Solt vastaa yhtä huonosti. ”Eihän sinulla ole töitä täälläkään!” ihmettelin. ”Tämä on minun työtäni”, hän vastasi.

Maalaishiiri vai kaupunkilaishiiri

Kaipasin kymmenen vuotta omia nettisivuja. Nyt ne ovat tässä. En viitsi mainita kliseistä sanontaa suutarista, koska se on itsestään selvää.  Blogini nimi on Saarikoskelta lainattu. Hän julkaisi vuonna 1962 runokokoelmansa Mitä tapahtuu todella.

Kannattaa aina kääntää asiat päälaelleen – varmuuden vuoksi. Yhteiskunnallisuuden ohella Saarikosken runous zoomasi pieniin asioihin. Sienten poimintaan tai pihassa hyppelevään harakkaan. Noin karkeasti ilmaistuna. Olennaista oli nähdä asiat toisin. Tulen jättämään blogissani Vanhaset ja Isä Mitrot muiden huoleksi. Kirjallisuus ja kritiikit saavat osansa. Samoin kuvataide. Työskentelen Tampereella Suomen Trikoon vanhassa punatiilitehtaassa, josta löytyy huippunimiä ja nousevia tähtiä. Myös heidän työnsä ja ajatuksensa nousevat näille sivuille.

Ensin kuitenkin hatunnosto oikeustieteen tohtorille. Viikon takaisessa Aamulehden liitteessä oli juttu Aulis Aarniosta. Mies on renessanssinerojen sukua: mm. tutkijaprofessori, yli 40 teosta ja 12 näytelmää julkaissut kirjailija, entinen Tampereen Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitoksen johtaja, kansainvälinen luennoitsija ja maailmanlaajuisen Tampere-klubin perustaja. ”Järjestö on nostanut keskiöön modernin yhteiskunnan polttavat pulmat, ennen muuta demokratian ja sen toimivuuden.”

Sitten tärkein asia, eli lehtijutun lopetus, Klinge vastaan Aarnio. ”Kevennyksenä todettakoon, että vaikka molemmat olemmekin Topeliuksen miehiä, makutottumuksillamme on ainakin yksi ero… Matti Klinge asettaa Brigitte Bardotin naisidolina Marilyn Monroen edelle. Panen haisevan vastalauseen. Olen Marilynin miehiä.” Niin on allekirjoittanutkin – sattuneesta syystä.

marilyn1

Aarnio on asunut pitkään Kangasalla. Tyylissä on muutenkin maanläheisyyttä ja suoraa konstailemattomuutta. Poolopaita ja Koisolta ostettu klubitakki. Matti Klinge tuskin juo edes aamukahviaan ilman kokopukua, valkoista paitaa ja solmiota. Miten menikään vanha satu kaupunkilaishiirestä ja maalaishiirestä. Eivätkös sympatiapisteet ropisseet jälkimmäisen pussiin?