{"id":1310,"date":"2011-02-18T19:42:11","date_gmt":"2011-02-18T16:42:11","guid":{"rendered":"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=1310"},"modified":"2011-02-18T19:42:11","modified_gmt":"2011-02-18T16:42:11","slug":"bo-carpelan-%e2%80%9djos-minunkin-sallitaan-saada-aaneni-kuuluviin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/?p=1310","title":{"rendered":"Bo Carpelan: \u201dJos minunkin sallitaan saada \u00e4\u00e4neni kuuluviin!”"},"content":{"rendered":"

<\/p>\n

Palaan viel\u00e4 edellisen juttuni v\u00e4itteeseen, ett\u00e4 syttyisin harvoin \u201dtyhj\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 leijuviin\u201d tai turhan min\u00e4keskeisiin romaaneihin. Lauseissa oli pient\u00e4 provosointia. Kuten Fernando Pessoa ilmaisee asian runokokoelmansa nimess\u00e4: \u201dEn min\u00e4 aina ole sama\u201d.<\/p>\n

\"Bo<\/p>\n

Eri ik\u00e4kausina luetut kirjat ruokkivat erilaisia kokemusmaailmoja. Bo Carpelanin Urwind, Alkutuuli<\/em>, ilmestyi 1993 ja palkittiin Finlandialla. Romaani teki minuun j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4n vaikutuksen. Juonitarinaa tekstist\u00e4 ei l\u00f6ytynyt nimeksik\u00e4\u00e4n, mutta esseenomainen p\u00e4iv\u00e4kirjaromaani k\u00e4ytti kielt\u00e4, jota en ollut aiemmin suomalaisessa kirjallisuudessa kokenut. Alkutuuli on velkaa Hermann Hesselle ja Robert Musilille, mutta vain hyv\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4.<\/p>\n

Carpelan oli prosaistinakin runoilija, kielen taikuri. Edesmenneen kirjailijan tuotantoa l\u00e4vist\u00e4\u00e4 yksi suuri metafora: talo, oman itsen arkkityyppinen symboli. Alkutuulessa se on kerrostalo, purjehtiva ilmalaiva, jonka hissi voi vajota helvettiin saakka tai kohota katon l\u00e4pi p\u00e4in pilvi\u00e4.<\/p>\n

Toinen peruspiirre Carpelanin surrealistisessa maailmassa on hengen omaava materia. Kun toisen Finlandian kaapannut Kes\u00e4n varjot<\/em> ilmestyi 2005, pidin sit\u00e4 s\u00e4vylt\u00e4\u00e4n Alkutuulen toistona, mutta yh\u00e4 minua vieh\u00e4tti sukukartanon vinttikomero, jonka rojulla ja remuavilla, kuhmuisilla kattiloilla oli oma el\u00e4m\u00e4ns\u00e4, sielu ja henki.<\/p>\n

Kaikesta huolimatta t\u00e4n\u00e4\u00e4n saattaisi k\u00e4yd\u00e4 niin, etten jaksaisi kahlata mainittuja kirjoja loppuun romaanien ”tapahtumattomuuden”, vaikkakin kielellisen intensiteetin varassa. Joku maneerikin saattaisi pist\u00e4\u00e4 silm\u00e4\u00e4n: yhdelt\u00e4 sivulta voi helposti l\u00f6yty\u00e4 kymmenen huutomerkki\u00e4!<\/p>\n

Yht\u00e4 kaikki, Carpelanin runo ja proosa on aikanaan j\u00e4tt\u00e4nyt l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n j\u00e4ljen. Kaivoin Alkutuulen esiin katsoakseni, millaisen kiteytyksen kirjailija itse oli valinnut romaanilleen. Alkulehdelt\u00e4 l\u00f6ytyi Gunnar Bj\u00f6rlingin runo kokoelmasta Solgr\u00f6nt:<\/p>\n

\u201dMin\u00e4 tahdon \/ ett\u00e4 autot, rinnat s\u00e4rkev\u00e4t itsens\u00e4 \/ ett\u00e4 talot seisovat katollaan ja maa leijuu ilmassa \/ ett\u00e4 kaikki viivat, muodot viskautuvat ilmaan \/ kuin sikin sokin, \/ ett\u00e4 v\u00e4rit kiljuvat kaleidoskooppisesti, \/ \u00e4\u00e4net s\u00e4rkyv\u00e4t, ett\u00e4 kosken jymin\u00e4 saa harpunkielen \/ ja torvi halkeaa ukkosenjyr\u00e4hdykseen, \/ ett\u00e4 kaikki olisi kuin on \/ sis\u00e4n ulkoa. Ett\u00e4 me seisomme tasapainossa \/ avatun kadun kuilun seinill\u00e4 \/ ja pid\u00e4mme taloja ja silmi\u00e4 koossa.\u201d<\/p>\n

Ja niin k\u00e4y, ett\u00e4 Carpelan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 285 sivua muuntaakseen Bj\u00f6rlingin runon romaaniksi. Kirjasto on Alkutuulessa t\u00e4rke\u00e4 paikka. Lainaan lopuksi kaksi kolmannesta teksti\u00e4 sivulta 68. Sielt\u00e4 se lukeminen ja uudet maailmat l\u00e4htev\u00e4t, lainaston lastenosastolta. Ja se, ettemme ole aina samoja vaan alati muuttuvia:<\/p>\n

\u201dJoka p\u00e4iv\u00e4 me lakaisemme kasaan tekstej\u00e4, jotka lapset ovat levitt\u00e4neet pitkin lattiaa, savivelli\u00e4 Mississipilt\u00e4, petoel\u00e4imi\u00e4 Afrikasta, melua melukyl\u00e4st\u00e4, vilijonkkia ja k\u00e4tkij\u00f6it\u00e4, raketteja ja haarniskoja, hopsis, kopsis, poksis, verta lukemattomista tappeluista, siilej\u00e4 ja hevosia satam\u00e4\u00e4rin! On tekstej\u00e4, jotka n\u00e4m\u00e4 lapset ovat nielaisseet, joita ei ikip\u00e4ivin\u00e4 saada takaisin! Ja mit\u00e4 luulette l\u00f6ytyv\u00e4n kortistokorttien v\u00e4list\u00e4? Mit\u00e4 kummallisimpia viestej\u00e4 Pikku Myylle, Katto-Kassiselle, Tarzanille ja Julmia de Vilille! Ne el\u00e4v\u00e4t t\u00e4\u00e4ll\u00e4 jossain, salaa, ja niiden el\u00e4m\u00e4n rinnalla teid\u00e4n kallisarvoinen Danielinne on pikku juttu! Lapset ahmivat kaikkea, kaivelevat kaikkea, el\u00e4v\u00e4t mukana kaikessa, juoksevat alas kirjarivien takana, niin ne tekev\u00e4t, n\u00e4in ne levitt\u00e4v\u00e4t k\u00e4tens\u00e4, rivit sortuvat, lapset heitt\u00e4ytyv\u00e4t lattialle, kiipeilev\u00e4t joka puolella kuin apinat, j\u00e4\u00e4v\u00e4t piiloon t\u00e4nne kun me l\u00e4hdemme, makaavat taskulamppuineen lukemassa yli puolen y\u00f6n, sitten ne alkavat vollottaa, sitten niitten kyll\u00e4 sopisi uneksia itsens\u00e4 omaan siev\u00e4\u00e4n pikku s\u00e4nkyyns\u00e4! Kirjallista sivistyst\u00e4, kyll\u00e4 kai! Alkutuulta, alkutuulta ne ovat koko konkkaronkka, jos saan luvan sanoa, jos minunkin sallitaan saada \u00e4\u00e4neni kuuluviin!\u201d<\/p>\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Palaan viel\u00e4 edellisen juttuni v\u00e4itteeseen, ett\u00e4 syttyisin harvoin \u201dtyhj\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 leijuviin\u201d tai turhan min\u00e4keskeisiin romaaneihin. Lauseissa oli pient\u00e4 provosointia. Kuten Fernando Pessoa ilmaisee asian runokokoelmansa nimess\u00e4: \u201dEn min\u00e4 aina ole sama\u201d. Eri ik\u00e4kausina luetut kirjat ruokkivat erilaisia kokemusmaailmoja. Bo Carpelanin Urwind, Alkutuuli, ilmestyi 1993 ja palkittiin Finlandialla. Romaani teki minuun j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4n vaikutuksen. Juonitarinaa tekstist\u00e4 ei […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[137,343,64,374,123,118],"tags":[819,768,450,2025,821,822,820],"class_list":["post-1310","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-finlandiapalkinnot","category-kirjallinen-estetiikka","category-kirjalliset-nayttamot","category-kirjastot","category-lukeminen","category-romaanin-kieli","tag-alkutuuli","tag-bo-carpelan","tag-fernando-pessoa","tag-finlandiapalkinnot","tag-kesan-varjot","tag-kirjasto","tag-urwind"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1310","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1310"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1310\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1316,"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1310\/revisions\/1316"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1310"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1310"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1310"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}