![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2016\/02\/IMG_5327.jpg\")
<\/a><\/p>\nPalkinnon saajan valinnut Hector perusteli puheessaan: \u201dVoittajateos kiihdytt\u00e4\u00e4 lukijansa assosioimaan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ittens\u00e4 kokemuksia omiin kokemuksiinsa, ja sen lukemattomat viittaukset taiteen, kulttuurin, historian ja filosofian suuriin nimiin ja ilmi\u00f6ihin kertovat kirjailijan laajasta perehtymisest\u00e4 ihmiskunnan hengen lentoon ja k\u00e4rsimyksiin.\u201d<\/p>\n
Kriteerien alkuosasta olen eri mielt\u00e4. Lindstedin teos liikkuu sek\u00e4 ideatasoltaan ett\u00e4 kerronnaltaan niin omalakisissa maailmoissa, ett\u00e4 assosiointi omiin kokemuksiin on turhan kaukaa haettua. Perusteluun n\u00e4hden paradoksaalinen on jo Oneironin alaotsikko: \u201dFantasia kuolemanj\u00e4lkeisist\u00e4 sekunneista\u201d.<\/p>\n
Sen sijaan Hectorin perustelujen loppuosasta olen yht\u00e4 mielt\u00e4. Romaanista muodostuu lukemattomien kulttuuriviitteiden ja intertekstuaalisuuden rihmasto. Sellainen voisi luoda helposti briljeeraavan ja p\u00e4\u00e4lle liimatun vaikutelman, mutta ei. Lindstedtin aseena on itse kieli, jonka rekisteri\u00e4 h\u00e4n vaihtaa notkeasti tilanteen ja kerrontafokuksen mukaan.<\/p>\n
Oneironin keski\u00f6ss\u00e4 seitsem\u00e4n naista kokee kuolemanj\u00e4lkeisen v\u00e4litilan valkoisessa tyhjyydess\u00e4. He eiv\u00e4t ole en\u00e4\u00e4 elossa, eiv\u00e4t viel\u00e4 lopullisesti kuolleitakaan.<\/p>\n Amerikkalainen performanssitaiteilija Shlomith laihduttaa itsens\u00e4 hengilt\u00e4, hollantilainen Wlbgis menehtyy sy\u00f6p\u00e4\u00e4n, rekkamies surmaa it\u00e4valtalaisen Ulriken, brasilialainen Rosa menehtyy syd\u00e4mensiirron j\u00e4lkeen, senegalilainen Maimuna kuolee ennen unelmaansa, ranskalainen Nina ei ehdi synnytt\u00e4\u00e4 kaksosiaan ja ven\u00e4l\u00e4inen Polina menehtyy viinanjuonnin seurauksiin.<\/p>\n Romaania kuljettaa p\u00e4\u00e4osin objektiivinen kertoja, v\u00e4lill\u00e4 naiset p\u00e4\u00e4sev\u00e4t itse \u00e4\u00e4neen ja viel\u00e4 vilahtaa kolmas taso, jossa lukija temmataan mukaan: \u201dMe l\u00e4hdemme siis Shlomitin viimeiselle lenkille mukaan, emme s\u00e4\u00e4list\u00e4, emme edes suojelusenkeleiksi, vaan pikemminkin oppaiksi.\u201d<\/p>\n Tarina hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 yht\u00e4 hyvin absurdia fantasiaa kuin l\u00e4hes tieteellist\u00e4 ja tietokirjamaista otetta. Vaikkapa \u201dLyhyt oppitunti hengitt\u00e4misest\u00e4\u201d tai pidempi luentoperformanssi \u201dJuutalaisuus ja anoreksia\u201d tuovat kerrontaan eri tasoja. Oneiron ei ole perinteisell\u00e4 tavalla juonivetoinen kirja vaan pirstoo rakenteensa. Lopun \u201dyhteenveto\u201d toteuttaa kuitenkin draaman kaaren.<\/p>\n Oneironista l\u00f6ytyy my\u00f6s mustaa huumoria. Luvussa \u201dPolinan viinaikkuna\u201d, naukkailuun mieltyneell\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ll\u00e4 on kissa nimelt\u00e4 Begemot. Bulgakovin romaanissa Saatana saapuu Moskovaan<\/i> on saman niminen kissa, joka tarjoaa naisille mielell\u00e4\u00e4n viinaa. (ks. linkki lopusta)<\/p>\n Oneiron on t\u00e4ynn\u00e4 oivaltavia viitteit\u00e4. Absurdiudessaan, yhteiskuntakritiikiss\u00e4\u00e4n ja n\u00e4kemyksellisess\u00e4 otteessaan se on et\u00e4ist\u00e4 sukua Bulgakovin klassikolle. Mutta, mutta\u2026 suomalainen proosa ja romaanin k\u00e4site on murtamassa tiet\u00e4\u00e4n aivan uuteen ilmaisuun. Soihtua kantavat Laura Lindstedtin kaltaiset, polttavan \u00e4lykk\u00e4\u00e4t naiset.<\/p>\n Ent\u00e4 otsikossa mainittu orgasmi? Sellainen koetaan heti kirjan alkulehdill\u00e4, kun porukan viimeinen kuoleman j\u00e4lkeiseen tilaan tullut joutuu muiden k\u00e4sittelyyn. Ep\u00e4ilin hetken turhaa tehokeinoa, mutta niin vain sekin kohtaus ottaa tarinassa merkitt\u00e4v\u00e4n ja perustellun paikkansa.<\/p>\n \u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026<\/p>\n 1. Ekstralinkki:<\/a><\/strong> blogin raportti Finlandia-palkintojen jakotilaisuudesta.<\/p>\n<\/a>