![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Kirjat.jpg\")
<\/p>\nJatkan muutamalla rivill\u00e4 viime viikon p\u00e4ivityst\u00e4. Suomen kirjailijaliitto t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 120 vuotta ja j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 kirjailijoiden haastattelutilaisuudet nelj\u00e4ll\u00e4 paikkakunnalla. Eilisess\u00e4 p\u00e4\u00e4kirjasto Metson tilaisuudessa kirjailija Sari Peltoniemen haastateltavana olivat Reidar Palmgren, Riikka Pulkkinen ja Juha Siro. Illan teemana oli \u201dMiten kirjani ovat syntyneet?\u201d<\/p>\n
<\/p>\n
Palmgren kertoi kirjailijan- ja n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n yht\u00e4l\u00e4isyyksist\u00e4 ja eroista. Kirjailijana h\u00e4n sanoi pit\u00e4v\u00e4ns\u00e4 tarinallista otetta itselleen l\u00e4heisen\u00e4 ja t\u00e4rke\u00e4n\u00e4. Henkil\u00f6hahmoja rakentaessaan h\u00e4n miettii usein miten h\u00e4n haluaa henkil\u00f6illens\u00e4 k\u00e4yv\u00e4n, millaista kohtelua ihmiset luonteensa mukaan ansaitsevat.<\/p>\n
Pulkkinen punnitsi miten h\u00e4nen k\u00e4sityksens\u00e4 kirjailijan ammatista on vuosien varrella muuttunut. H\u00e4n kertoi my\u00f6s \u00e4idist\u00e4\u00e4n tarkkana esilukijana ja siit\u00e4 miten ty\u00f6skentelyn edellytykset ja metodit saattavat ajan kuluessa vaihtua.<\/p>\n
Kaikki haastateltavat lukivat my\u00f6s n\u00e4ytteen tuotannostaan. Yhden pidemm\u00e4n sijaan luin itse kolme lyhytt\u00e4 p\u00e4tk\u00e4\u00e4. Nappaan t\u00e4h\u00e4n tilaisuuden lopettaneet rivit. Kirjoittamisen pohtiminen kirjan sis\u00e4ll\u00e4 ei ole kovin omaper\u00e4ist\u00e4, mutta l\u00f6ydetty\u00e4ni vastauksen otsikon kysymykseen j\u00e4tin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ni Marian sivun mittaisen pohdinnan tuoreimpaan romaaniini Idoli.<\/p>\n
![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Metso.jpg\")
<\/p>\n
\u201dAloin merkit\u00e4 muistiin muutakin kuin kurssiteht\u00e4vi\u00e4. Tallensin tiedostoja koneelle vailla sen kummempaa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Istuin kannettava syliss\u00e4ni tai naputtelin sit\u00e4 vuoteessa. Kuvittelin valon l\u00e4ikitt\u00e4mi\u00e4 vintin portaita ja huonetta, jossa olin Truffaut\u2019n elokuvan j\u00e4lkeen tutkinut itse\u00e4ni, ajattelin aurinkoista syysp\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja poikaa, jonka moottoripy\u00f6r\u00e4n per\u00e4ss\u00e4 olin painautunut h\u00e4nen nahkatakkinsa tuoksuun, muistelin seitsem\u00e4\u00e4 ikuisesti el\u00e4v\u00e4\u00e4 Elvist\u00e4 ja \u00e4kkipikaista is\u00e4\u00e4ni, h\u00e4pe\u00e4ntunnetta ensimm\u00e4isen rakasteluyrityksen j\u00e4lkeen ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4ist\u00e4 valokuvaajaa, jonka rannetta kiersi hopeak\u00e4\u00e4rme.<\/p>\n
Jennylle tein oman kansion, johon lis\u00e4sin asioita sit\u00e4 mukaa kun muistin. Ja kun kirjoitin illasta, jona l\u00f6ysin Jennyn kuolleena pinkiss\u00e4 pyjamassaan ja palasin noutamaan kellon h\u00e4nen ranteestaan, ik\u00e4v\u00e4 kirpaisi kuin olisin keikahtanut laiturilta l\u00e4pi hileisen j\u00e4\u00e4n ja j\u00e4\u00e4nyt veteen haukkomaan henke\u00e4.<\/p>\n
Joskus itselt\u00e4\u00e4n on vaikea kysy\u00e4, kun pelk\u00e4\u00e4 vastauksia. Vasta viimeksi aloin tehd\u00e4 merkint\u00f6j\u00e4 ajasta Tuomaksen kanssa. Lopulta my\u00f6s juhannuksesta, joka oli alkanut oudosti muistuttaa tarinaa teatterin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Minut oli toivotettu tervetulleeksi sukuun, mutta Tuomas oli alkanut et\u00e4\u00e4nty\u00e4 yh\u00e4 kauemmas.<\/p>\n
Joku olisi saattanut sanoa, ett\u00e4 puursin tekstieni kimpussa vain terapian t\u00e4hden. Vasta my\u00f6hemmin oivalsin, ett\u00e4 jokainen \u2013 alkeita haparoiva tai nobelisti \u2013 kirjoittaa samasta syyst\u00e4. Kaivaakseen esiin jotain mit\u00e4 ei muuten kykene l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n
\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026.<\/p>\n
Blogin ekstralinkit:<\/p>\n