![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Ruoka.jpg\")
<\/p>\nKierr\u00e4t\u00e4n tasan kuuden vuoden takaisen p\u00e4ivityksen. T\u00e4h\u00e4n v\u00e4liin en uutta<\/b> ehdi. Jo perjantaina kalastelen Kyr\u00f6sj\u00e4rvell\u00e4 kirjailijaliiton m\u00f6kill\u00e4 ja sit\u00e4 ennen pit\u00e4isi ehti\u00e4 monta puuhaa. Toinen syy on yht\u00e4 ajankohtainen: aina uuden kulttuuriministerin aloittaessa h\u00e4nen mieltymyksist\u00e4\u00e4n maalaillaan uhkakuvia. Sit\u00e4 paitsi t\u00e4n\u00e4\u00e4n on Claes Anderssonin syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4. H\u00e4nen mielipiteens\u00e4 l\u00f6ytyy otsikosta.<\/b><\/p>\n
<\/p>\n
Tovi sitten aamukahvini valahti v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n kurkkuun silkasta h\u00e4mm\u00e4styksest\u00e4. \u201dSorsiiko valtio nuoria kulttuuritukia jaettaessa?\u201d kysyttiin Hesarin asiantuntijaraadilta. Tulos ei t\u00e4ss\u00e4 ole t\u00e4rke\u00e4: 47% vastasi kyll\u00e4, 34% ei. Loput levitteliv\u00e4t k\u00e4si\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Verenpaine alkoi kohota sivistyneen ihmisen sitaatista. Dosentti ja tuplatohtori, nelj\u00e4n ranskalaisen tiedeakatemian ulkoj\u00e4sen ja ritarin arvolla kruunattu suomalaisen kulttuuripolitiikan p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4 sanoo: \u201dKulttuuri edellytt\u00e4\u00e4 kyps\u00e4\u00e4 makua, jota kaikilla ei voi kovin nuorella i\u00e4ll\u00e4 viel\u00e4 olla.\u201d<\/p>\n
Muumioitunut mielipide nousee suoraan kumpujen y\u00f6st\u00e4. Selvennet\u00e4\u00e4n asiaa esimerkein, ett\u00e4 eliittikin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Kun \u00e4iti tai mummu leipoo lapsen kanssa karjalanpiirakoita, se on kulttuuria. Ruokaperinne ja suomalainen design siirtyy sukupolvelta toiselle.<\/p>\n
Kun lapsi kuuntelee kirjastossa satutuntia, se vasta kulttuuria onkin. Tarinoiden ikiaikaiset kaavat ja maailmankirjallisuuden myytit ja ikonit siin\u00e4 kylvet\u00e4\u00e4n uuteen ja innostuneeseen kasvualustaan. Ent\u00e4 nuorten sanataidekoulutus, joka saattaisi kaivata valtionkin rahaa\u2026<\/p>\n Telkassa py\u00f6r\u00e4hti taannoin \u201dTanssien t\u00e4htiin\u201d. Ohjelmassa haetaan brittien lahjakkainta tanssijaa tai tanssiryhm\u00e4\u00e4 ja osallistua voi ik\u00e4\u00e4n katsomatta. Ensimm\u00e4isest\u00e4 semifinaalista loppukilpailuun selvisiv\u00e4t nuorimmat osallistujat, toistakymment\u00e4 k\u00e4yv\u00e4 Emily ja Tanssiryhm\u00e4 Jukebox Junior.\u00a0Edell\u00e4 mainittu taitaa olla viihdem\u00f6ss\u00f6st\u00e4 puristettu ovela formaatti. Sit\u00e4kin. Ja mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin esimerkill\u00e4\u00e4n nuoria tanssikulttuuriin innostavaa katsottavaa. Jukebox Juniorin tanssijat ovat 9-15 vuotiaita.<\/p>\n Jatkan viel\u00e4 \u201dtosta poikki ja tohon jenga\u201d -n\u00e4kemyst\u00e4ni:<\/p>\n 1. Kulttuuri kuuluu kaikille. 2. Kulttuuri ja taide voivat merkit\u00e4 eri asioita. 3.\u00a0\u201dKorkeakulttuuria\u201d ja arjen kulttuuria ei kannata erotella, niille on vain eri mittarit. 4. Toiset tekev\u00e4t taidetta ammatikseen, toiset harrastavat \u2013 samoin on kulttuurin laita. 5. Vastakulttuuri pit\u00e4\u00e4 instituutiot vire\u00e4n\u00e4.<\/p>\n Kertaan\u00a0viel\u00e4 Hesarin raadista Claes Anderssonin mielipiteen: \u201dTaiteiden erottaminen toisistaan kuluttajien i\u00e4n perusteella on idioottimaista.\u201d Tukea tulee my\u00f6s Matti Apuselta: ”Jako nuorten ja vanhojen taiteeseen on todella keinotekoinen.”<\/p>\n \u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026.<\/p>\n Blogin ekstralinkit:<\/p>\n![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/satutunti.jpg\")