![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Raimo.jpg\")
<\/p>\nBlogi p\u00e4ivitt\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n tuoreella kirjalla. Olavi\u00a0Koistisen Mies joka laski miljardiin<\/i> ilmestyi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 Kosmoksen kustantama. Koistisen kymmenen novellin kokoelma on h\u00e4nen esikoisteoksensa.<\/p>\n
<\/p>\n
En l\u00f6yd\u00e4 heti verrokkia Koistisen tekstille, siksi omaper\u00e4isesti mies kirjoittaa. On helpompi purkaa ker\u00e4\u00e4 listaamalla mit\u00e4 h\u00e4nen novellistiikkansa ei ole. Klassisen novellin tunnusmerkit puuttuvat, ei haukkapistett\u00e4 tai k\u00e4\u00e4nnett\u00e4, johon kulminoituu tarinan avain. Ei Borgesilaista fantasiaa. L\u00e4himp\u00e4n\u00e4 ollaan Carverin ja kumppaneiden \u201dDirty realismia.\u201d Jossain mielen sopukoissa vilahtaa Rimmisen Pussikaljaromaani. Eik\u00e4 sittenk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Kostisen tekstin avainsanoja ovat arki ja absurdi huumori. Ei mit\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 suurempaa, vaan el\u00e4m\u00e4\u00e4 pienemp\u00e4\u00e4. Esimerkkin\u00e4 vaikkapa novelli Australian n\u00e4k\u00f6inen p\u00f6ly,<\/i> jossa nuoret lusivat krapulap\u00e4iv\u00e4\u00e4, jonka kantava elementti on lattialla ajelehtiva p\u00f6lypallo: \u201dMustakarvainen koira makasi lattialla ja tuijotti Australian muotoista p\u00f6lyhattaraa, jota tuulenvire ty\u00f6nteli.\u201d Koira sy\u00f6 p\u00f6lyn ja kakoo sen ulos. Puuduttavaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4n ei juuri muita tapahtumia\u00a0mahdu. Novelli p\u00e4\u00e4ttyy k\u00e4\u00e4nteiseen maksiimiin: \u201dT\u00e4ss\u00e4 se oli, p\u00e4iv\u00e4.\u201d<\/p>\n
Koistisen tekstin vahvuuksia on my\u00f6s rujonluonteva dialogi, joka ylt\u00e4\u00e4 nuorten \u201dherjanheitosta\u201d vanhuksen ja pankin automaattivastaajan kanssa k\u00e4ytyyn \u201dkeskusteluun\u201d. Tekstien j\u00e4nnite syntyy oudoista asetelmista, kuten novellissa Loitsutehtaan tilanne<\/em>, jossa py\u00f6r\u00e4tuolilla liikkuva poika l\u00e4htee taksilla lukukauden p\u00e4\u00e4tt\u00e4viin rantabileisiin. Odottamattomien k\u00e4\u00e4nteiden keskell\u00e4 tarinaa limitet\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n py\u00f6ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n mobiilipeliin.<\/p>\n Parhaimmillaan, arjen mit\u00e4tt\u00f6myyksi\u00e4 ylev\u00f6itt\u00e4ess\u00e4\u00e4n Koistisen teksti on tarkkaa ja aiheitaan suuremmaksi kasvavaa. Mieleen nousee amerikkalaisen modernismin kova nimi, David Foster Wallace. Taso notkahtaa vaikkapa novellissa Siilit tuijottavat<\/i>, jonka huumori j\u00e4\u00e4 v\u00e4kisin puristetun oloiseksi.<\/p>\n Minulle kokoelman niminovelli Mies joka laski miljardiin oli ykk\u00f6nen: \u201dKaikki alkoi seitsem\u00e4nvuotiaana, origossa, kun Raimo kuuli miljardista. Ukki kertoi, ett\u00e4 on olemassa sellainenkin asia.\u201d Novellista kasvaa kokonaisen el\u00e4m\u00e4n metafora. Alle kolmenkymmenen sivun tekstiss\u00e4 on romaanin ainekset, mutta Koistisen k\u00e4sittelyss\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4st\u00e4 kasvaa enemm\u00e4n. Teksti p\u00e4\u00e4ttyy p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n 60-vuotisp\u00e4iville. Ideatasoltaan ja rakenteeltaan kirkkaaksi hiottu suoritus.<\/p>\n \u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026.<\/p>\n Blogin ekstralinkit:<\/p>\n![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Lieve.jpg\")
<\/p>\n