![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Paramo.jpg\")
<\/p>\nPit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 tarttua edellisen p\u00e4ivityksen h\u00e4nt\u00e4\u00e4n, jossa kehuin k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n ty\u00f6t\u00e4. Juttu otti lis\u00e4\u00e4 kipin\u00e4\u00e4 ja selailin kotihyllyj\u00e4. Tartuin kollegan muistutuksesta Juan Rulfoon. H\u00e4nen 1950-luvulla julkaistut kaksi kirjaansa \u2013 kolmensadan sivun tuotanto riitti nostamaan\u00a0meksikolaiskirjailijan klassikoksi.<\/p>\n
<\/p>\n
Omasta hyllyst\u00e4 l\u00f6ytyi Rulfon niukka ja tiukka romaani Pedro P\u00e1ramo<\/em>. Suomennos Tarja Roinilan. Ja saman suomentajan k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4t Thomas Bernhardin romaanit Haaskio ja Hakkuu<\/em>. Vaikuttavaa ty\u00f6t\u00e4, mutta parin esimerkin poimiminen pinseteill\u00e4 ei riit\u00e4. Eik\u00e4 se ole tarkoituksenikaan. Joku kaivelee k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksist\u00e4 alkuper\u00e4isilmaisujen tarkkuutta. Min\u00e4 haluan l\u00f6yt\u00e4\u00e4 siihen emotionaaliseen tilaan, johon tarkka k\u00e4\u00e4nn\u00f6s ei kykene. K\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 tarvitsee samaa luovuutta kuin kirjailija.<\/p>\n Edellisen p\u00e4ivitykseni McCarthyn romaanin k\u00e4\u00e4nn\u00f6sesimerkki k\u00e4visi musiikista. Barokkisen runsasta draamaa, mutta my\u00f6s soljuvaa, svengaavaa ja hienosti hengitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Ba-rokkia. Nyt haluan nostaa t\u00e4h\u00e4n esimerkin t\u00e4ysin p\u00e4invastaisesta kulmasta. Herta M\u00fcllerin Matala maa<\/em> julkaistiin Keltaisessa kirjastossa 1989. Suomennos Raija J\u00e4nicken.<\/p>\n M\u00fcller takoo teksti\u00e4 kuin vasara, joka upottaa naulan lautaan. Pelkki\u00e4 p\u00e4\u00e4lauseita. Lyhyit\u00e4. Silloin t\u00e4ll\u00f6in sivulause sekaan. My\u00f6nnytyksen\u00e4 tekstin rytmille. M\u00fcller kuittasi kirjallisuuden Nobelinsa vuonna 2009.<\/p>\n Mainitsemani Pedro P\u00e1ramon aloituslause on komea ja lukemista kiihottava: \u201dTulin Comalaan koska is\u00e4ni kuulemma asuu t\u00e4ll\u00e4.\u201d Nyt haen kuitenkin n\u00e4k\u00f6kulmaa, joka ottaa kipin\u00e4\u00e4 omasta emootiostani.<\/p>\n Olen neurootikko, joka oikoo taulut hammasl\u00e4\u00e4k\u00e4rin vastaanotolla ja nyppii kotona pullanmurut lattialta. V\u00e4\u00e4r\u00e4t sukat pilaavat p\u00e4iv\u00e4n, ja samaistun voimakkaasti M\u00fcllerin romaanin katkelmaan, jossa liian lyhyeksi leikatut kynnet aiheuttavat k\u00e4rsimyst\u00e4 ja ponnistelua. Kyll\u00e4 kynsien pit\u00e4\u00e4 olla millin kymmenesosalleen oikean mittaiset, jotta el\u00e4m\u00e4 sujuu.<\/p>\n <\/p>\n \u201dSilm\u00e4ns\u00e4 sulkeva nukkeni makaa kasvot tuolin toppaukseen p\u00e4in. K\u00e4\u00e4nn\u00e4n sen sel\u00e4lleen. Silt\u00e4 on l\u00e4htenyt nen\u00e4. Sill\u00e4 on paksut talvivaatteet p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Silm\u00e4t ovat rikki. Kurkistan niihin, siell\u00e4 on syv\u00e4 kolo jonka sis\u00e4ll\u00e4 muovipallot riippuvat jousessa. Sellaiset ovat nukkeni kauniit siniset silm\u00e4t.<\/p>\n J\u00e4\u00e4kukat kutovat ikkunaan tiheikk\u00f6\u00e4\u00e4n. Iholla kulkee ihana v\u00e4ristys. \u00c4iti leikkaa kynteni niin lyhyiksi ett\u00e4 sormenp\u00e4ihin sattuu. Kun kynnet on leikattu, tuntuu kuin en osaisi oikein k\u00e4vell\u00e4.<\/p>\n Min\u00e4 k\u00e4velen jatkuvasti k\u00e4sill\u00e4ni. Tuntuu my\u00f6s kuin en pystyisi oikein puhumaan enk\u00e4 ajattelemaankaan, kun kynnet ovat n\u00e4in lyhyet. Ja koko p\u00e4iv\u00e4 on yht\u00e4 suunnatonta ponnistelua.<\/p>\n J\u00e4\u00e4kukat sy\u00f6v\u00e4t omat lehtens\u00e4, niill\u00e4 on maitomaisten sokeiden silmien ilme. P\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 h\u00f6yry\u00e4\u00e4 kuuma makaronisoppa. \u00c4iti sanoo: nyt sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, ja jos en ole heti ensi k\u00e4skyst\u00e4 paikalla, seiso ihan p\u00f6yd\u00e4n reunan vieress\u00e4, \u00e4idin kovan k\u00e4den j\u00e4lki piirtyy poskeeni.<\/p>\n Isois\u00e4\u00e4 saa huutaa monta kertaa. Joskus uskon h\u00e4nen tekev\u00e4n niin minun mielikseni. Min\u00e4 pid\u00e4n h\u00e4nest\u00e4 kun h\u00e4n ei tottele \u00e4iti\u00e4. H\u00e4n pesee sahajauhon k\u00e4sist\u00e4\u00e4n ja istuu paikalleen p\u00f6yd\u00e4np\u00e4\u00e4h\u00e4n.\u00a0Kukaan ei sano en\u00e4\u00e4 sanaakaan. Kurkkuani kuivaa. En voi pyyt\u00e4\u00e4 vett\u00e4, koska en saa puhua sy\u00f6dess\u00e4. Kun tulen isoksi, keit\u00e4n j\u00e4\u00e4kukkia, puhun sy\u00f6dess\u00e4 ja juon vett\u00e4 jokaisen suupalan p\u00e4\u00e4lle.\u201d<\/p>\n \u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026<\/p>\n Blogin ekstralinkit:<\/p>\n![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Muller-1.jpg\")
<\/p>\n