![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Olli.jpg\")
<\/p>\nOlli Jalosen (s.1954) bibliografiaan on ehtinyt kerty\u00e4 mittava m\u00e4\u00e4r\u00e4 julkaisuja: kaksi novellikokoelmaa, viisitoista romaania, lukuisia tietokirjallisuutta sivuavia julkaisuja. N\u00e4ytelm\u00e4t, kuunnelmat ja elokuvat -otsikon alle kertyy kuusitoista merkint\u00e4\u00e4. V\u00e4it\u00f6skirja Hitaasti kudotut nopeat hetket. (Kirjoittamisen assosiaatiosta 1900-luvun suomalaisessa proosassa)<\/i> valmistui vuonna 2006.<\/p>\n
<\/p>\n
Palkintojen ja tunnustusten listalla on kolmetoista merkint\u00e4\u00e4. Finlandia-palkinto vuosina 1991 ja 2018. Palkinnon 34-vuotisen historian aikana sen on Jalosen lis\u00e4ksi saanut kahdesti vain Bo Carpelan.<\/p>\n
Finlandialla ”kruunattu”\u00a0Taivaanpallo<\/i>\u00a0(Otava 2018) on kaiken muun ohella viimein luettu. Kiteyt\u00e4n blogiin muutaman olennaisen ajatuksen. L\u00e4hdet\u00e4\u00e4n t\u00e4rkeimm\u00e4st\u00e4 oivalluksesta. Ihminen luulee monesti k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 \u2013 mutta ei ymm\u00e4rr\u00e4. Kun luin Alex Matsonin p\u00e4\u00e4teosta Romaanitaide<\/i>, kuvittelin tajuavani h\u00e4nen romaanin t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 ominaisuutena pit\u00e4m\u00e4ns\u00e4 Muodon<\/i> vaatimuksen. Vasta Jalosen Taivaanpallo kirkasti mit\u00e4 Matson todella tarkoitti.<\/p>\n
Olen aina ajatellut romaanin rakentamisen kolminaisuutta n\u00e4in: kieli, rakenne ja tarina. Ja juuri tuossa j\u00e4rjestyksess\u00e4. Ilman kielen hallintaa ei ole mit\u00e4\u00e4n. Yksi v\u00e4\u00e4rin valittu lause t\u00f6rr\u00f6tt\u00e4\u00e4 kuin naula lattiassa ja pilaa romaanin sadat sivut. No\u2026 nyt romaanin kaava n\u00e4ytt\u00e4ytyy minulle t\u00e4llaisena: kieli + rakenne + tarina = muoto.<\/p>\n
Olli Jalosen romaanin muoto on tiukka ja j\u00e4rk\u00e4ht\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Koko romaanin kronologista rakennetta kuljettaa t\u00e4ysin omaper\u00e4inen kieli, joka syntyy kaksitoistavuotiaan pojan ajatuksista ja tajunnanvirrasta. Muutaman vuoden matkalla kieli muuttuu vain hieman p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n tajunnan laajentuessa. Tarinan lopusta kiteytyy iso metafora siit\u00e4, miten koko ihmiskunta ja ajattelu on sys\u00e4nnyt meit\u00e4 jatkuvasti eteenp\u00e4in. Lopulta hyv\u00e4ss\u00e4 tai pahassa.<\/p>\n
Kirjan henkil\u00f6galleriaan j\u00e4\u00e4 lopulta kaksi henkil\u00f6\u00e4, joiden varaan suuri kertomus lasketaan. Edmond Halley (1656 \u2013 1742) oli englantilainen t\u00e4htitieteilij\u00e4 ja nerokas tutkija, jonka saavutukset j\u00e4iv\u00e4t suurelta osin h\u00e4nen aikalaisensa Isaac Newtonin varjoon. Kirjan ehdoton p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on Angus, lapsi viel\u00e4, jonka Halley ottaa apulaisekseen tehdess\u00e4\u00e4n havaintoja syrj\u00e4isell\u00e4 Saint Helenan saarella. Lopulta Anguksen harteille lasketaan suuria asioita, joiden mukana h\u00e4n kasvaa omaa itse\u00e4\u00e4n isompiin mittoihin.<\/p>\n Taivaanpallo perkaa sosiaalisia suhteita, uskonnon ja tieteen v\u00e4lisi\u00e4 n\u00e4kemyksi\u00e4, taikauskoa ja totuutta, asioiden hyv\u00e4ksymist\u00e4 ja kyseenalaistamista, ennakkoluuloja ja uusia n\u00e4kemyksi\u00e4.<\/p>\n Olen k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt koirankorvan mm. sivulle 358: \u201dMe r\u00e4mmimme yh\u00e4 toinen jalka nilkkaa my\u00f6ten entisaikojen savessa, herra Halley sanoo kerran kun olemme kahdestaan ja h\u00e4n haluaa opettaa minua irti Vanhasta testamentista. Uudesta h\u00e4n ei sano yht\u00e4 pahoin mutta Vanhasta h\u00e4n sanoo ett\u00e4 siell\u00e4 on ilmiselvi\u00e4 virheit\u00e4, ja jos on tosiasioin osoitettavia virheit\u00e4 niin miten sellainen sana voi olla virheett\u00f6m\u00e4st\u00e4 Jumalasta syntynytt\u00e4.\u201d<\/p>\n Summa sumarum: Taivaanpallo kuuluu ehdottomasti luettaviin teoksiin. Kirja avaa menneisyytt\u00e4 kiinnostavalla tavalla \u2013 miten maailmankuva alkoi 1600-luvulla avautua silkasta uskonnosta kohti tiedett\u00e4 ja asioiden ja ilmi\u00f6iden tutkimista. Muoto vaatii tekstiin tietty\u00e4 toisteisuutta, mutta ehk\u00e4p\u00e4 muutaman kymmenen sivun karsinta ei olisi ollut haitaksi.<\/p>\n Kirjan lopetus on erityisen hieno. Jotain tulee valmiiksi, mutta ei kiinni naulatuksi. Taantumuksen ja tulevaisuuden kamppailua ei alleviivata. Tie uuteen ajatteluun on auki kuin taivaalle kohoava pallo.<\/p>\n \u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026..<\/p>\n Ekstralinkit<\/p>\n 1. Viime perjantain radiohaastattelussa puhuin my\u00f6s t\u00e4st\u00e4 runoilijasta<\/a><\/p>\n![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Jalonen-2.jpg\")