![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/PR.jpg\")
<\/p>\nLainaus Pattaya rakastettuni<\/i> -romaanin j\u00e4lkisanoista: \u201dAjatteliko Mika Terho tekev\u00e4ns\u00e4 jotain rangaistavaa, kun h\u00e4n kirjoitti ja julkaisi romaanin Niittyvilla \u2013 Pattaya all night<\/i> long<\/i> (Enostone 2014)? Ei. H\u00e4n oli uskollinen kirjailijanlaadulleen. Koko h\u00e4nen tuotantonsa on vahvasti omiin el\u00e4m\u00e4nkokemuksiin perustuvaa. Niinp\u00e4 oli j\u00e4rkytys, ett\u00e4 Terhon ty\u00f6nantaja katsoi h\u00e4nen rikkoneen vaitiolovelvollisuutta. Tilanne eteni syyteharkintaan. Kustantaja veti kirjan pois myynnist\u00e4. Syytett\u00e4 ei lopulta nostettu, mutta jupakka j\u00e4tti j\u00e4lkens\u00e4 kirjailijaan ja peitti alleen romaanin ytimen, inhimillisyyden ja el\u00e4m\u00e4n ihmeen ylist\u00e4misen.\u201d<\/p>\n
<\/p>\n
Alkuper\u00e4inen kustantaja ei halunnut palauttaa romaania markkinoille. Nyt romaani on julkaistu uudelleen stilisoituna (Kovasana 2021). Muistan vesilasissa v\u00e4r\u00e4ht\u00e4neen myrskyn ja muutaman jutun maininnat, kun kirjailijan sananvapautta aikanaan pitk\u00e4\u00e4n punnittiin. Tekij\u00e4lle takuulla kirpe\u00e4\u00e4, uutisena ohimenev\u00e4\u00e4, mutta laink\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n ennakkotapauksena t\u00e4rke\u00e4\u00e4.<\/p>\n
En puutu oikeusprosessiin muuten, kuin mainitsemalla Jukka Pet\u00e4j\u00e4n vuosien takaisen artikkelin otsikon Hesarissa: \u201dKirjailija varastaa kaiken mik\u00e4 kiilt\u00e4\u00e4\u201d. Itse olin hilkulla j\u00e4tt\u00e4\u00e4 alkuper\u00e4isen \u2013 tai uusitun teoksen lukematta. Onneksi k\u00e4vi toisin. Kirjallisten arvojen mittarilla Terhon romaani ansaitsisi aivan eri tason huomion. Nyky\u00e4\u00e4n se vain on vaikeaa, koska julkisuuden kapoinen valokeila kohdistuu aivan erityyppiseen kirjallisuuteen, ja valtaosin isompien kustantajien tuotteisiin.<\/p>\n
Terhon julkaisuluettelossa ennen Pattayaa on viisitoista teosta. Olen lukenut aiemmin runoja ja dokumenttiromaanin, mutta tunne on sellainen, ett\u00e4 nyt k\u00e4sill\u00e4 oleva teos olisi t\u00e4h\u00e4nastisen, suurelta yleis\u00f6lt\u00e4 marginaaliin j\u00e4\u00e4neen tuotannon merkityksellisin ja kunnianhimoisin.\u00a0<\/span><\/p>\n Romaanissa n\u00e4kyy maaninen kirjoittamisen (ja lukemisen) vimma. Yhteen levolliseen lauseeseen tiivistettyn\u00e4: \u201dEn halua pilkata, en halua k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4ksi, haluan kirjoittaa.\u201d Perustasoltaan Pattaya all night long on silkkaa hyberbolaa \u2013 yliviritetty\u00e4 liioittelua, ilottelua ja t\u00e4ydellisten lauseiden hakua: Sellainen lause, ett\u00e4 voisi l\u00e4tk\u00e4ist\u00e4 sen tiskiin passia uusiessaan ja karjaista: \u201dIkkunat auki Eurooppaan!\u201d Sellainen lause, ett\u00e4 annat sen tyt\u00f6lle ja ilon kyyneleet alkavat virrata h\u00e4nen silmist\u00e4\u00e4n.<\/i><\/p>\n Hesarin kulttuurin p\u00e4\u00e4jutussa 6.6. lehden entinen kriitikko Pertti Lassila sanoo: \u201dnykykirjallisuutta vaivaa liika juonivetoisuus.\u201d Olen samaa mielt\u00e4 ja siksi olen kyll\u00e4stymiseen asti toistanut miten kieli, jolla on oma itseisarvo ja persoonallisuus, on kirjailijan t\u00e4rkein ty\u00f6v\u00e4line.\u00a0<\/span><\/p>\n Mika Terhon suhde kieleen on ironisen intohimoinen: \u201dKotimainen kirjallisuus on pitk\u00e4\u00e4n vedonnut lukijan j\u00e4rkeen ja tunteisiin. Nyt yrit\u00e4mme olla vetoamatta. Haluamme p\u00e4\u00e4st\u00e4 l\u00e4helle ihokirjoitusta. Se on tunnustelun ja tunnustuksen v\u00e4lill\u00e4 liikkuva tekstuaalinen emootio, johon lis\u00e4t\u00e4\u00e4n maagista realismia niin, ett\u00e4 muutetaan maaginen makaaberiksi ja realismi haaveiluksi. Rakastan kirjallisuudentutkijoita, koska osa heist\u00e4 rakastaa kielt\u00e4 ja teksti\u00e4 niin, ett\u00e4 on valmis heitt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n mustien kirjainmerkkien per\u00e4ss\u00e4 ulos tuottavasta ja tehokkaasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4.\u201d<\/p>\n Jo muutaman kymmenen sivua luettuani ajattelin Sirkka Turkkaa. My\u00f6s h\u00e4nen tekstins\u00e4 toimii niittokoneen tavoin. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4n synteesiin kaikki mahtuu ja kelpaa, el\u00e4imist\u00e4 jalkapalloon, tarjousjauhelihaan ja Jeesukseen. Terhon herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kulmaa vaihtava teksti on t\u00e4ynn\u00e4 kirjojen nimi\u00e4, viittauksia, laulutekstien lainauksia ja sanontoja, mutta sulavasti tekstiin upotettuna. Naula ei j\u00e4\u00e4 t\u00f6rr\u00f6tt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Se ly\u00f6d\u00e4\u00e4n lautaan niin, ett\u00e4 vain kanta j\u00e4\u00e4 n\u00e4kyviin.<\/p>\n \u201dOlen Topelius ilman l\u00e4ssytyst\u00e4. Leino ilman helkyttely\u00e4, Kivi ilman neitoja valkial liinal, Linna ilman lottia. Olen Molotovin cocktail Pietarissa, seksuaalihermo keski-ik\u00e4isen naisen pakarassa.\u201d Terhon romaanin kipin\u00e4 syntyy vastakkainasettelusta \u2013 maksullisista ja maksuttomista naisista, kiihke\u00e4st\u00e4 seksuaalisuudesta, alkoholismista, raitistumisesta ja arkisesta ty\u00f6st\u00e4 kehitysvammaisten hoitoyksik\u00f6ss\u00e4. Moralisoinnin, rahan ja valta-asetelmat j\u00e4t\u00e4n sikseen, fakta ja autofiktio jalostuu tekstiss\u00e4 kirjallisuudeksi.<\/p>\n Juuri kun teksti alkaa kierty\u00e4 liiaksi itsens\u00e4 ymp\u00e4rille, n\u00e4k\u00f6kulma laajenee ja tarina ottaa ilmaa alleen. Muistellaan hoitokodin asukkaiden kanssa suurta seikkailua: ”noustiin porukalla netist\u00e4 tilattuun ilmalaivaan Forssasta, ja l\u00e4hdettiin Helsinkiin tapaamaan Jenni\u00e4 ja Saulia. P\u00e4\u00e4dyttiin Senaatintorille j\u00e4tskille ja porukan oma b\u00e4ndi, Forssan tukka ja t\u00f6yht\u00f6<\/i> esiintyi kannustusten saattelemana.” T\u00e4t\u00e4 on hyberbola nautittavimmillaan.<\/p>\n Ty\u00f6st\u00e4\u00e4n kehitysvammaisten kanssa Terho kirjoittaa huumorilla ja erityisell\u00e4 l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4: \u201dVaikka kehitysvammaisuus on vakava asia ja rajoittaa radikaalisti normaalia el\u00e4m\u00e4\u00e4, siin\u00e4 on puolia, joita sivusta seuraten havaitsee ja toivoisi n\u00e4kev\u00e4ns\u00e4 niin sanotuissa normaaleissa ihmisiss\u00e4. Yksi on iloisuus. Iloisuus ilman n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 syyt\u00e4, tai hyvin pienest\u00e4 virikkeest\u00e4. Joskus vain iloisuus olemassaolosta tai siit\u00e4, ett\u00e4 muutkin ymp\u00e4rill\u00e4 ovat iloisia. Toinen hieno piirre on tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isen kilpailun ja voitontahdon t\u00e4ydellinen puuttuminen. Kolmas on vapaus teeskentelyst\u00e4 ja miellytt\u00e4misen halusta.\u201d<\/p>\n Pattaya all night long on inspiroiva, erottuva ja oma\u00e4\u00e4ninen romaani, jolle on vaikea hakea vertailukohtaa kotimaisesta kirjallisuudesta. Jos punaista lankaa hakisi, se on intohimoinen suhde itse kirjallisuuteen ja alati pakeneva t\u00e4ydellisen lauseen mets\u00e4stys. Kirjan viimeisen luvun otsikkoa ja ainoaa lausetta lainatakseni:<\/p>\n 41. Sano se viel\u00e4<\/b><\/p>\n H\u00e4n luki ja kirjoitti.<\/p>\n \u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026<\/p>\n Blogin ekstralinkit:<\/p>\n 1. Hevosia, hautoja, kukkoja ja kiroilevia koiria<\/a><\/p>\n![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Terho.png\")
![\"\"](\"http:\/\/juhasiro.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Naula.jpg\")